Tuoreen Ranska-kauhun ohella Night Visions on viime vuosina esitellyt myös brittitulokkaiden esikoisia toimivasta Eden Lakesta (2008) vähemmän vaikuttavaan Hushiin (2008). Ohjaaja-käsikirjoittaja J Blakesonin esikoiselokuva The Disappearance of Alice Creed ei kuitenkaan ole kauhua, vaan perinnetietoinen ja suoraviivainen kidnappaustrilleri.

Dynaamisessa alkujaksossa kokeneempi konna Vic (Eddie Marsan) ja hänen vankilassa tapaamansa nuori apuri Danny (Martin Compston) ensin valmistautuvat tarkan metodisesti ja sitten käyvät nappaamassa nimihenkilö Alicen (Gemma Arterton) tämän poistuessa kotoa. Suunnitelma on saada rikkaalta isäukolta kaksi miljoonaa puntaa. Alice sidotaan kiinni sänkyyn, tälle laitetaan fetissipallo suuhun, otetaan yhteyttä isään ja odotellaan.

Tähän asti kaikki on yksinkertaista ja tehokasta, mutta sitten henkilökohtaisuus astuu peliin ja kolmikon välinen valtasuhde saa uusia ja odottamattomia käänteitä. Blakeson avaa tarinaansa ihailtavan karsitusti ja tehokkaasti, hahmoista selviää uusia puolia luontevan yllättävästi sekä niin, että jännityksen kasvaessa vyyhti syvenee ja panokset nousevat.

Kerronta on kuitenkin lopulta turhankin korutonta ja käy hieman monotoniseksi. Hahmojen ruuveja lakataan myös vääntämästä kiinnostavasti kolmannen näytöksen iskiessä käyntiin. Marsan esittää periaatteessa samanlaista intensiivisesti viritettyä höyrypäätä kuin monissa aiemmissa sivurooleissaan, mutta tekee sen hyvin kuten aina. Brittiläiseltä Josh Hartnettilta näyttävä Compston ei pysy menossa mukana, mutta mm. Prince of Persiassa (2010) prinsessana kimittänyt Arterton osoittautuu lahjakkaaksi tapaukseksi.

Blakesonilta toivoisi joko monisyisempää henkilökatrasta, tai vahvempaa tyylillistä otetta. Molempien puuttuessakin The Disappearance of Alice Creed on kuitenkin sujuvasti rullaava ja etenkin alkupuoleltaan toimivan ilkeä pieni trilleri.

The Disappearance of Alice Creed sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #5750

Mikko Koivisto kommentoi (5.11.2010 16:51:25)

Elokuvan aloitus on todella upea ja lupailee yksityiskohtaista, kliinistä ja toivottavasti myös älykästä trilleriä. Sääli, että 25 minuuttia myöhemmin koko homma menee metsään, eikä vain kerran tai kahdesti. Ohjaajakäsikirjoittajalla tuntuu olleen mieletön tarve todistella, kuinka hän pystyy sekoittamaan suoraviivaiselta näyttävää soppaa muka-älykkäästi kerta toisensa jälkeen ja tekemään jotain "fiksua" ja yllättävää. Samalla elokuva monipuolisuudessaan vapauttaa itsensä minkään asian vakavahenkisestä taikka yksityiskohtaisesta käsittelystä. Voin kuvitella älyllistä teeskentelevän kohdeyleisön huokaisemassa helpotuksessa puolivälissä: "Ei tämä ollutkaan sellainen tyhmä elokuva". Itselläni oli hermot oli mennä tällaista itsekeskeistä ja pinnallista nokkeluutta todistaessa.

vastaa »

Red Right Hand kommentoi (5.11.2010 17:13:46)

Hyvä juonivetoinen trilleri, eikä tule yhtä hyviä mieleen ihan heti. Tyylikäs, imevä, hyvin näytelty. Ei ihme siis, että Variety nosti J Blakesonin "kiinnostavimmat kymmenen ohjaajaa just nyt" -listalle. Neljä tähteä, mutta koska elokuva on niin juonikeskeinen, ei se varmaan tule kestämään uusintakatseluita.

http://www.variety.com/index.asp?layout=photoGalleryAlbum&galleryid=3409

vastaa »

anonyymi kommentoi (5.11.2010 17:20:59)

Tykkäsin ja vaikka lopussa tuli hiukan jauhamista ja tyhjäkäyntiä niin yksi festivaalin mieleenpainuvimmista elokuvista.

vastaa »

Mikko Sirenius kommentoi (9.11.2010 14:39:21)

Mielestäni elokuva oli enempi musta komedia, yleisinhimillinen satiiri, kuin täysin "vakavasti" katsottava trilleri. Hahmot ovat kutkuttavan monipuolisia karikatyyrejä, joilla on oma tehtävänsä, niin kuin Edgar Wallacen romaaneissa ikään. Jos tyylilajista ei tykkää, ok, mutta oman vaikutelmani perusteella vaikea syyttää ohjaajakäsikirjoittajaa mistään itsekeskeisestä todistelusta. Tai ehkäpä nimenomaan siinä alkujaksossa oli vähän näyttämisen makua, mutta sen hyvyydestähän olemme yksimielisiä.

Nimenomaan tuntuu että kerrankin uusi elokuva, jonka voisi katsoa uudestaan, vaikka loppuratkaisun tietääkin, koska elokuvassa on muutakin pointtia. Edellisten kanssa samaa mieletä lopun tyhjäkäynnistä, mutta ytimekästä loppua näihin on vaikea keksiä. Jos elokuvasta tykkäsi, voin suositella korealaiselokuvaa Strike of the Thunderkick Tiger - täytynee kirjoittaa siitä arvostelukin joskus.

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa