Caroline Munro
Charles Bronson, osa 1: Being Paul Kersey
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8

Death Wish (1974)

Väkivallan vihollinen

aka Våldets fiende nr. 1; Ein Mann sieht rot; Il giustiziere della notte

Death Wish #1 Death Wish #2
IMDb

70-luku oli elokuvakulttuurissa äärimmäisyyksiin menemistä. 60-luvun puolivälistä 70-luvun loppuun oli koettu kaikki spagettiwesternien nihilistisestä väkivallasta Cannibal Holocaustin (1980) äärimmäiseen provokaatioon. Tänä aikana moraaliarvoja oli kyseenalaistettu, tabuja rikottu ja graafista väkivaltaa ryöpytetty silmille lähtötasoonsa nähden enemmän mitä koskaan muiden vuosikymmenien aikana. Yksi tähän arvomaailmaa ja moraaliarvoja kyseenalaistavaan joukkoon kuulunut elokuva oli 1974 valmistunut ja Charles Bronsonin supertähteyteen nostanut Väkivallan vihollinen.

Nykynäkökulmasta kesyltä tai jopa kliseiseltä tuntuva elokuva ei ollut 70-luvulla mikään itsestäänselvyys. Brian Garfieldin kirjasta tehty käsikirjoitus hylättiin useasti poliittisesti liian epäkorrektina. Ajatus kansalaisen aseeseen tarttumisesta oli liian rankka ja epäuskottava ajatus - moista oltiin nähty korkeintaan westerneissä. Omia polkujaan tallaava tuottaja Dino De Laurentiis halusi kuitenkin ehdottomasti tuottaa elokuvan ja sai sen kaupattua Paramountille, yhtiölle, joka oli jo kertaalleen hylännyt käsikirjoituksen.

Death Wish [1]
Death Wish [2]

Tuotantoprosessissa sisällön kehittäminen oli edelleenkin eräänlaista nuorallakävelyä. Mustia ei haluttu käyttää rikollisina rotustereotypioiden vahvistamisen pelossa (vaikka itse kirjassa rähinöitsivät olivat nimenomaan "neekereitä"). Charles Bronsonin kiinnittäminen pääosaan herätti vastalauseita: kritisoijien mielestä katsojat olettaisivat automaattisesti Bronsonin olevan elokuvan roisto. Aina viimeisiin viikkoihin asti Death-sana elokuvan nimessä epäilytti jopa Dino De Laurentisia ja se säilyi loppuun vain Michael Winnerin päättäväisyyden vuoksi (elokuvasta ehdittiin painaa jo julisteet nimellä Sidewalk Vigilante).

Tarinassa arkkitehti Paul Kerseyn (Charles Bronson) vaimo ja tytär joutuvat ostosreissulta tullessaan järjettömän väkivallan uhreiksi. Vaimo menehtyy ja tytär saa pahan trauman. Rikos jää silminnäkijöiden puutteessa selvittämättömäksi. Paul Kersey jatkaa päivästä toiseen pyöritellen päässään tapahtunutta ja ajautuu eräänä iltana vaaratilanteeseen. Hän selviää kohtaamisesta voittajana ja kokee myöhemmin selittämättömän hyvänolontunteen. Kersey alkaa hakeutua vastaaviin tilanteisiin ja uskaltautuu aina vain pidemmälle. Lehdistö kiinnostuu tapahtumista ja esivalta alkaa huolestua kadulla liikkuvasta kostajasta.

Death Wish [3]
Death Wish [4]

Juonen olennaisin vahvuus on nimenomaan hahmon kehittymisen kuvaus pasifistisesta arkkitehdista vigilanteksi. Hahmo ei varsinaisesti lähde hakemaan kostoa vaimonsa pahantekijöille vaan ajautuu aluksi tekoihin sattumalta. Ensimmäiset tilanteet tulevat yllättäen ja niistä selviäminen on suurimmaksi osaksi hyvää onnea. Jokaisen tilanteen jälkeen jännitys purkautuu hyvänolontunteena. Kysymys onkin toimiiko Kersey lopulta koston, oikeuden toteutumisen vai pelkästään itsensä vuoksi? Hahmolle kehittyy käytännöllinen halu tappaa, kun sivilisaation opettamat moraaliarvot katoavat järjestelmän oikeudenmukaisuuden kyseenalaistuksen myötä.

Tietyllä tavalla kostajan evoluutio on samankaltainen prosessi kuin sarjamurhaajalla. Katsojien kannalta vigilanten uhrit ovat toki moraalisesti hyväksyttävämpiä, eikä vigilante näytä päällepäin tekevän tekoja omista mielihaluistaan. Mutta mikä on ero? Hiuksenhienon eron näiden kahden välillä tekeekin lopulta tekojen lopulliset motiivit. Paul Kerseyn toimien vaikutin ei kuitenkaan välttämättä ole lopussa enää sama kuin alussa. Henkilökohtaisen silmä silmästä motiivin puute asettaakin pohtimaan, mikä on se liikkeellepaneva voima, joka Kerseyä ajaa yhä syvemmälle vigilantismiin. Tyynen pinnan alla oleva raivo ei näytä laantumisen merkkejä - pikemminkin päinvastoin.

Death Wish [5]
Death Wish [6]

Tekoprosessin aikana ajatus Kerseyn väkivallasta nauttimisesta johti ristiriitaan myös Winnerin ja Bronsonin välillä. Bronson ei suostunut aluksi loppukohtauksen kuvaamiseen, koska tulkitsi sen kertovan hahmonsa pitävän väkivallasta. Tämä on sinällään outo kommentti, koska elokuvasta löytyy mm. kohtaus, jossa Paul Kersey on selkeästi euforisessa tilassa päästyään vauhtiin ja suhtautuu pelkästään humoristisesti vävynsä huolestuneisuuteen vaimonsa tilasta. Avoimeksi jäävä loppu oli kuitenkin onnistunut siirto; se sopi hyvin elokuvan kapinalliseen ja provosoivaan sisältöön ja ajan kaavan rikkomiseen (Monet nykyajan elokuvien perusteella menneisyyttä tulkitsevat kuvittelevat lopun olevan jatko-osan petaamista. Kysymys oli vain ajan standardiin nähden poikkeuksellisesta tavasta päättää elokuva).

Elokuvan moraalisille kyseenalaistukselle näytti olevan selkeä tilaus ja se tavoitti yhteiskunnassa jotain mikä uinui pinnan alla. Yleisö kauhistui alun raiskauskohtauksesta, mutta riemuitsi näytöksissä avoimesti Paul Kerseyn ensimmäiselle tapolle. Katsojien reaktiot hämmensivät kirjan kirjoittanutta Brian Garfieldia, joka koki tulleensa väärinymmärretyksi. Elokuvan menestyskulku jatkui myös ulkomailla. Vigilante-genre syntyi. Charles Bronsonista tuli supertähti. Turkissa valmistui seuraavana vuonna Cellat (1975), joka oli suora plagiaatti identtisellä juonella ja varastetuilla avainkohtauksilla. Brian Garfieldin epävirallinen jatko-osa/kirjallinen testamentti Death Sentence (1975) käväisi kyllä Dino De Laurenteesilla arvioitavana, mutta hän hylkäsi sen. Jatko-osa tulisikin ilmestymään melko epätodennäköisestä suunnasta lähes vuosikymmenen päästä.

Death Wish [7]
Death Wish [8]

Ironisesti, tänä päivänä Väkivallan vihollinen edustaa sarjassa kaikkea sitä oikeaa ja salonkikelpoista elokuvaa vastapainona Cannonin tuotannoille. Kysymys on pitkälti elokuvan tasaisesta laadukkuudesta. Winnerin kuvaus, Bronson ja rytmitys osuvat nappiin. Kokonaisuuden yleinen sujuvuus jättää varjoonsa sen seikan, että vuosien saatossa juoni kokonaisuutena on muodostunut melkoiseksi kliseeksi (mikä ei tietenkään ole Väkivallan viholliselle häpeäksi vaan kunniaksi).

Versioinfo (12.1.2011):

Elokuvasta löytyy Paramountin kotimainen dvd-julkaisu anamorfisella laajakuvalla. Ei ekstroja.

****-
keskiarvo
toimitus
3.86/5.00 (11)
 JSSMJLTPJMMHMMMK*EMPIPV
  4.5 4.0 4.0 4.0 4.0 4.0 3.0 3.5 4.0 3.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.97/5.00 (39)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  82 (122)
67%
Death Wish (1974)  Death Wish (1974)Väkivallan vihollinen  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8

kommentit

odota...
Thomas Leroy Marston kommentoi (12.6.2014 17:30:24)
user avatar "Tuotantoprosessissa sisällön kehittäminen oli edelleenkin eräänlaista nuorallakävelyä. Mustia ei haluttu käyttää rikollisina rotustereotypioiden vahvistamisen pelossa (vaikka itse kirjassa rähinöitsivät olivat nimenomaan "neekereitä")."

...Mitä nyt ensimmäinen hamppari jonka Paul Benjamin kirjassa niittaa onkin taparikollinen valkonaama?
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa