Caroline Munro
Rotterdam International Film Festival 2011
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Rotterdamin kansainväliset elokuvafestivaalit viettivät komeasti neljättäkymmenettä juhlavuottaan, eikä kaupungin keskustassa voinut ottaa juuri askeltakaan törmäämättä tapahtuman nastaan tiikerilogoon. Kahden seitsensalisen teatterikompleksin lisäksi leffoja luukutettiin parissa pienemmässä teatterissa, jättimäisessä konserttisalissa ja parissa auditoriossa. Yhteistyössä tapahtuman kanssa oli 40 taidegalleriaa, museota sun muuta kulttuurin tyyssijaa. Myös lukemattomat ravintolat tarjosivat erikoisannoksia juhlavuoden kunniaksi.

Rotterdam on yksi maailman kansainvälisimmistä kaupungeista ja maahanmuuttajia väkiluvusta on yli puolet. Varsinkin aasialaisia riittää, ja festivaalit osuivat sopivasti kiinalaisen uuden vuoden kanssa samalle viikolle. Chinatownissa parin megatonnin papattimatot pelottivat pahat henget pois, tiikeritanssijat kävivät morjestamassa paikallisia yrittäjiä ja lohikäärmetanssijat jahtasivat lohikäärmepalloa pitkin pääkatua.



Festivaalien uutuustarjonnan painopiste oli nuorissa tekijöissä. Vastapainoksi mukana oli äärimmäisen kiinnostavia vanhoja elokuvia. Elitistisintä tarjontaa edustivat itäeurooppalaisia länkkärimuunnelmia tarjonnut Red Westerns -sarja, huima wuxia-sarja Water Tiger Inn, Tras el cristalista (1987) parhaiten muistettavan Agustí Villarongan retrospektiivi sekä avantgardea ja undergroundia sekoittanut Regained-sarja.

Uutuuksista ylivoimaisesti päräyttävimmäksi Elitistin edustaja rankkaa Sergio Caballeron hämmentävän Finisterraen (2010). Muita kiinnostavia löytöjä uutuustarjonnasta olivat Aleksei Balabanovin A Stoker (Kochegar, 2010) eli balalaikkaloungen kepeästi mutta vääjäämättömästi siivittämä väkivaltainen tarina 90-luvun alun Pietarista, puolalaisen Lech Majewskin visuaalisesti jännä ja keskiaikakuvauksena mainio Pieter Bruegelin (elokuvassa Rutger Hauer) samannimiseen maalaukseen perustuva The Mill and the Cross (2011) sekä kanadalaisen Ed Gass-Donnellyn onnistunut indiedraama Small Town Murder Songs (2010) hurjan luontonsa piinaamasta ja tiukkapipoisen kyläyhteisön syrjimästä pikkukaupungin uskissheriffistä (Peter Strormare).



Tositapahtumiin perustuva, meksikon mafian palkkatappajasta kertova minimalistinen pseudodokumentti El sicario: Room 164 (2010) jätti jo hieman kylmäksi. Ainoaksi todella kovan luokan rimanalitukseksi osoittautui festivaalijohdon ennen näytöstä vuolaasti hehkuttama ja Rotterdamissa maailmanensi-iltansa saanut portugalilainen The Baron (O barão, 2010).

Festivaalin uutuustarjonnasta Elitistissä on aiemmin arvioitu Darren Aronofskyn Black Swan (2010), Mark Romanekin Never Let Me Go (2010), Jean-Luc Godardin Film socialisme (2010) sekä Takeshi Kitanon Outrage (2010).

Kuvat festivaaleilta © International Film Festival Rotterdam

Sivu:

1 2 3 4 5