Caroline Munro
Rotterdam International Film Festival 2011
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

RED WESTERNS

Punawesternien suhteen allekirjoittanut joutui valtavan tarjonnan takia tekemään selkeän linjanvedon ja keskittymään puhtaasti sosialististen neuvostotasavaltojen asiatuotantoon jättäen Itä-Euroopan vasallimaiden intiaanileikit ja muut huumorinumerot toiseen kertaan. Neuvostoliitossa valmistuneet genren edustajat sijoittuvat melkein poikkeuksetta Venäjän sisällissodan sekasortoisiin vuosiin eli niitä on luontevampaa kutsua yksinkertaisesti easterneiksi kuin punaisiksi westerneiksi.

Sarja alkoi festarijohdon virheellisesti kaikkien aikojen ensimmäiseksi neukkueasterniksi kutsumalla, sinänsä mainiolla elokuvalla Mr. Westin ihmeelliset seikkailut bolševikkien maassa (Neobychainye priklyucheniya mistera Vesta v strane bolshevikov, 1924), joka esitettiin varsin komeasti Metropolitan Orchestran säestyksellä. Yhtä humoristista sivuhenkilöä lukuun ottamatta elokuvalla ei ollut juuri mitään tekemistä genren kanssa. Todellisuudessa pioneeristatus kuuluu ohjelmistosta puuttuneelle, vuotta aiemmin valmistuneelle Little Red Devilsille (Tsiteli eshmakunebi, 1923), jonka bolševikkijohto tilasi mustamaalaamaan tuoreeltaan juuri käpälämäkeen lähtenyttä ukrainalaista anarkistikapinakenraali Nestor Mahnoa.

Alaskaan sijoittuvasta, Jack Londonin kirjaan perustuvasta kullanhuuhdontajännäristä Lain mukaan (Po zakonu, 1926) oli Rotterdamissa näytillä Austrian Film Museumin restauroima printti, josta on myös olemassa saman tahon dvd-julkaisu. Ennen 60-luvun lopun buumia valmistuneista easterneistä merkittävin lienee kuitenkin vuoden 1936 Kolmetoista (Trinadtsa), jonka itse Toveri Stalin määräsi tehtäväksi nähtyään John Fordin varhaisen mestariteoksen Kadonnut partio (The Lost Patrol, 1934). Kyseessä on erinomaisen tiukka uudelleenfilmatisointi, jossa rintamalta palaavat kolmetoista sotilasta joutuvat puolustamaan keidasta valkobandiittipäälikön monisatapäisten joukkojen hyökkäyksiltä.

Preston Sturgesin Seitsemän rohkeata miestä (The Magnificent Seven, 1960) oli megahitti Neuvostoliitossa. Sitä käytiin katsomassa arviolta noin sata miljoonaa kertaa ennen kuin valtiojohto päätti kieltää elokuvan ja alkaa tuottaa ideologisesti koherentimpia neuvostovastineita. Kommunistipuolueen 50-vuotisjuhliin valmistui parahiksi kaikkien aikojen paras eastern eli suurella sydämellä tehty Tavoittamattomat kostajat (Neulovimye mstiteli, 1967). Kyseessä on mukaelma Little Red Devilsistä: neljä nuorta kapinallista pistää kapuloita valkoarmeijan rattaisiin, auttaa sortajien ikeen alla kärsiviä talonpoikia ja kostaa julmalle kasakkakapteenille. 50 miljoonaa elokuvan tuoreeltaan nähnyttä neuvostokansalaista saivat todistaa hurjaa toimintaa, unohtumattomia musiikkinumeroita ja aatteellisesti puhdasoppista, mutta viihdearvoista tinkimätöntä eastern-seikkailua.



Nykyvenäjällä vielä Tavoittamattomia kostajiakin kovemmassa kurssissa on Aavikon laki (Beloe solntse pustyni, 1970), jossa western-traditiot yhdistyvät mukavasti hötkyilemättömään slaavilaiseen mentaliteettiin ja venäläiskansalliseen fiilistelyyn. Vallankumoussodista kotiin palaileva punaupseeri ajautuu suojelemaan haareminaisten joukkoa muslimisisseiltä Kaspianmeren kuumuutta hohkaavilla rantahietikoilla.

Neuvostovenäläisen kulttuurin ja etelän rajaseutujen alkuperäiskansojen traditionaalisten tapojen törmääminen oli suosittu teema easterneissä. Kiinnostavimmin sitä käsitteli festivaaleilla piipahtaneen uzbekistanilaisen Ali Khamrayevin (aika suttuisena videoprojektiona esitetty) Seitsemäs luoti (Sedmaya pulya, 1972). Muslimitaistelijoiden liittäminen osaksi ateistista punakonetta taisteluun sisällissodasta hyötymään pyrkiviä sotaherroja vastaan tuottaa ongelmia vallankumoususkoiselle uzbekkikapteenille. Seurauksena on muikean ovelaa ja vauhdikasta ruudinkäryistä easterniä.

Temaattisesti samoilla linjoilla oli myös kirgistanilainen The Red Poppies of Issyk-Kul (Alye maki Issyk-Kulya, 1972), mutta tyylilajina oli ennemminkin jäyhän viipyilevä neukkudraama kuin vauhdikas lännenseikkailu, tai ainakin näytetyn leffaprintin yksiäänisesti venäjäksi dubattu kirgiisinkielinen dialogi (jota oli leffasta kolme neljäsosaa) jätti katsojalle tämän vaikutelman.

Rotterdamin neuvostotarjonnasta tässä käsittelemättä jää liettualainen arthouse-rymistely Kukaan ei tahtonut kuolla (Niekas nenorejo mirti, 1966), Sukhbat Khamidovin kiinnostavalta vaikuttava Meeting at the Old Mosque (Vstrecha u staroy mecheti, 1969) sekä Nikita Mikhalkovin klassikko Toverit (Svoy sredi chuzhikh, chuzhoy sredi svoikh, 1974).


Mr. Westin ihmeelliset seikkailut...
****-

Kolmetoista
****-

Tavoittamattomat kostajat
****½

Aavikon laki
***½-

Seitsemäs luoti
****-

The Red Poppies of Issyk-Kul
**½--

Sivu:

1 2 3 4 5