Caroline Munro
Elokuvien seksuaalinen väkivalta: raiskaus, vaiettu rakkaus
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9

Elokuvia, pulpia ja fumetteja

Seksuaalinen väkivalta sai 70-luvulla monet kasvot. Elokuva ylipäätään oli väkivaltaistunut kautta maailman. Kaiken kaikkiaan "raiskausfiktio" adoptoitui muodossa tai toisessa tuhansiin elokuviin, villeimpien genrejen liittäessä aiheen ihmisyyden perimmäisiin kysymyksiin. Elokuvien valkokankaille luoma uusi maailma oli kuitenkin ollut jo olemassa syvällä yhteiskunnan sielussa. Ideat eivät olleet uusia, saati radikaaleja. Niitä ruokkivat muun muassa sarjakuvat ja kirjat, jopa maalaustaide, samoin kuin miesten seikkailulehdet, joiden kaikkien tarinat ja kansikuvat kirvoittivat kuluttajissaan haluja ja perversioita.



Seksuaalisessa väkivallassa kyse oli kirjaimellisesti myös fantasiasta. 70-luvun lopun scifielokuva alkoi pohtia estoitta elämän perimmäisiä kysymyksiä naittamalla yhteen milloin koneita (Demon Seed, 1977) ja milloin muukalaisia (Inseminoid, 1981). Niin toukat (Galaxy of Terror, 1981), satyyrit (La bestia nello spazio, 1980), isojalat (Night of the Demon, 1980) kuin puiden oksat (Evil Dead, 1981) löysivät omat himonsa punaniskajunttien, neekerien, liikemiesten, demonien ja ylipäätään valkoisen miehen ja naisen maailmassa, jossa seksi oli itsetarkoitus, joko suostumuksen kanssa tai ilman sitä, kunhan se vain veti yleisön elokuvateatterien hämyyn.

Fantasia jatkui keskitysleireissä (natsisploitaatio), luostareissa (nunsploitaatio), miehisen maailman kaduilla ja kodeissa (italialainen genre-elokuva, pääasiassa giallot ja poliziescot, japanissa pinku-eiga), vankiloissa (wip-elokuvat), piirretyissä (pornografiset parodiat, Japanissa hentai ja sittemmin esim. lolicon) ja lopulta myös naisten käsissä, kun rape & revenge -teema maskulinisoi naisista kostajia vigilante-elokuvan kaavoin. Helpon rahan toiveessa vain harva elokuva jaksoi enää kääntää katseensa pois eksploitaatiosta raiskauksen jättämään henkiseen jälkeen, jota mikään kosto ei kykenisi pesemään pois.


Musta vallankumous

Eksploitaatioelokuvan tarina oli kuitenkin vasta alussa. Suurin murros elokuvien katsomisessa sitten ensimmäisen televisiolähetysten koettiin genre-elokuvan aallonharjalla. 80-luvulta alkaen myytiin kymmeniä miljoonia videonauhureita ja edelleen satoja miljoonia mustalle magneettinauhalle tallennettuja elokuvia. Syntyi uusi intiimi tapa kokea elokuvataidetta. Väkivalta siirtyi suljettujen seinien sisälle. Videovuokraamojen vuokratilastojen kärkeen kipusivat nopeasti kaikista pahamaineisimmat ja väkivaltaisimmat fiktiot. Katsojien suhde seksuaaliseen elokuvaväkivaltaan osoitti kyltymättömyytensä.



Pienten elokuvateattereiden varassa elänyt genre-elokuva sai uuden mahdollisuuden videovuokraamoiden hyllyissä. Värikkäät, usein hieman provosoivat kannet kertoivat edellisten vuosikymmenten miestenlehtien, pulp-kirjallisuuden ja elokuvien eri alagenrejen sitkeästä perinnöstä. Oleellista oli mitä kannet lupasivat: useimmiten seksiä, alistamista ja väkivaltaa jonkinlaisessa fantasiakontekstissa. Tarkoitus oli herättää mielihaluja eli myydä elokuvia seksuaalisen vietin avulla. Kun kurkistamme suljettujen ovien ja verhojen taakse, löydämme tutun ajatuksen elokuvan ja elokuvaväkivallan viihteellisyydestä.



Käsitettä viihde ei tule kuitenkaan tulkita liian yksiulotteisesti - pelkkänä ajantappona tai valtavirralle ominaisena popcornina, sillä omalla kierolla tavallaan elokuvat kertovat lakien ulkopuolisesta maailmasta, tai ainakin sen mahdollisuudesta. Laithan riviensä välissä kertovat siitä minkälainen maailmamme kenties olisi ilman niitä. Viihde pahimmillaankin voi ainoastaan viedä nojatuolimatkalle tämän rajan toiselle puolelle. Tai kuten eksploitaatioelokuvien tuottajat muutama vuosikymmen takaperin keksivät: palauttaa katsojat kiellettyjen, mutta kiehtovien viettien äärelle.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9