Caroline Munro
Berlinale 2011
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19

Gandu (2010) :: Asshole

aka Loser

Gandu #1  

Genre

IMDb

Miltei missä tahansa muualla tehtynä Gandu olisi "vain" vajaa puolitoista tuntia energistä avantgardea, mutta koska se on tehty Intiassa, on kyseessä lisäksi varsinainen tabut räjäyttävä atomipommi. Elokuva nimittäin huipentuu aitoon seksikohtaukseen.

Kolkatan seudulla asuu työtön nuorimies (Anubrata - tuntemattomuus kuten muutkin näyttelijät), jota kiusaajat kutsuvat nimellä Gandu (nimi tarkoittaa jotakuinkin "persläpi"). Gandua tämä kaltoinkohtelu ei sinänsä tunnu haittaavan - hindulaiseen karma-uskoon syntyneet ihmiset useimmiten tyytyvät osaansa suosiolla, koska se on peritty edellisestä elämästä. Gandu tappaa aikaa maleksimalla kaupungilla, lataamalla pornoa ja pelaamalla videopelejä nettikahvilassa. Välillä hän konttaa salaa varastamaan kahvilan omistajan Dasbabun lompakosta rahaa sillä välin kun tämä panee Gandun itseään myyvää äitiä.

Gandu [1]
Gandu [2]

Gandulla on kuitenkin unelmia. Hän elää yksinäistä, mutta häpeilemätöntä hiphop-elämää beatboxaten ja räpäten omaksi huvikseen. Hän myös ostaa joka päivä katumyyjältä raha-arvan. Gandun elämä saa suunnan hänen törmätessään nuoreen, Bruce Leetä imitoivaan rikshakuskiin. Kohta Gandu näkeekin jo eroottisen unen uudesta tuttavastaan ja alkaa kiinnostua tästä, tosin vain ystävänä. Poikia yhdistää unelmointi toisenlaisesta elämästä ja yhteiskunnallinen hylkiö -status. Yhteisen hulluruoho-tripin jälkeen nuorukaisten matka kohti vaihtoehtoista elämää kehittyy unenomaisempaan suuntaan. Jumalatar Kali piinaa Gandun unia. Neljäs seinä murtuu, kun ohjaaja Q itse saapuu autolla tapaamaan poikia - hän on tekemässä elokuvaa nimeltä Gandu.

Mustavalkoisena alkava elokuva läväyttää aika ajoin kankaalle graafista seksiä, ja lopun kaunis ja pitkä seksijakso näytetään hehkuvissa väreissä. Tällä on varmaankin haettu samaa järisyttävää efektiä kuin Wizard of Ozissa (1939) mustavalkomaailmasta värilliseen Ihmemaahan siirryttäessä. Kikka on kokenut inflaation aikojen saatossa, mutta toimii. Ero Gandun ankeaan alkuun verrattuna on todella suuri.

Alussa tekeekin mieli lopettaa elokuvan katsominen välittömästi. Kömpelön ja halvan oloinen digikuvaus ja päähenkilöiden näennäinen päämäärättömyys ärsyttävät, mutta kaikella on tarkoituksensa ja Gandu paranee jatkuvasti loppua kohti. Tyylikkään poikkeuksellisesti elokuvassa ei hiphop-uhoamisesta huolimatta ole muutamaa läpsäisyä lukuun ottamatta lainkaan väkivaltaa. Editointi on dynaamista: kuolleita hetkiä ei ole lainkaan, ja kuvassa saattaa liikkua tekstejä ja efektikokeiluja. Kaikesta säteilee Shinya Tsukamoton hurjimpien elokuvien tyylinen energia ja pitelemätön punk-asenne. Gandun seksuaalinen frustraatio peilautuu hänen monesti esittämäänsä vihaiseen räppiin. Muusta musiikista vastaa Five Little Indians -niminen paikallinen bändi sekä Asian Dub Foundation.

Gandu [3]
Gandu [4]

Nelikymppinen ohjaaja Kaushik Mukherjee on terävä mies. Hän aloitti mainosohjaajana, mutta siirtyi elokuvien pariin eurooppalaisten ja japanilaisten indie-tuotantojen inspiroimana. Hänen käyttämänsä taiteilijanimi "Q" on miehen itsensä mukaan muotoutunut osittain Takashi Miiken Visitor Q:n vaikutuksesta - siinähän mystinen vierailija iskee ihmisiä takaraivoon tiilellä ja provosoi heidät heräämään ummehtuneista rutiineistaan, aivan kuten Mukherjee pyrkii tekemään nyt koko Intian elokuvateollisuudelle ja -kulttuurille. Mediakohu on vellonut tapaus Gandun ympärillä kuukausia, mutta moralistit ovat pysyneet vaiti, kenties haluttomina sekaantumaan näin pitkälle menevään rietasteluun.

Vallankumous saattaa todellakin olla alkamassa, koska Gandu on otettu hyvin vastaan ja se on festivaalipalkintojen lisäksi kerännyt tuhansien fanien tuen internetissä. Toisaalta pitää muistaa, että Kolkatan alueelle keskittynyt Länsi-Bengalin elokuvateollisuus on tuottanut ennenkin taiteellisesti kokeilevampaa elokuvaa (mm. Satyait Rayn teokset) kuin Bollywoodin hindinkielisiä unelmia myyvä rahakoneisto.

Kaupallisten Hindi-elokuvien itsesensuuri on pitkään pysynyt huiman tiukkana, mutta "katsojat pyörtyivät nähtyään suudelman valkokankaalla" -tyylinen stereotypia ei sentään ole koko totuus. Rajoja on ylitetty, mm. Shah Rukh Khanin peuhatessa kiihkeästi Deepa Shahin kanssa vuonna 1993 Madame Bovary -sovituksessa Maya Memsaab, ja viime vuonna 7-minuuttisen (tosin lopullisessa versiossa lyhennetyn ja digitaalisesti sumennetun) rakastelukohtauksen sisältäneessä kohufilmissä LSD (Love, Sex aur Dhoka). Mitä noissa pahamaineisissa kohtauksissa sitten näkyi? Paljasta selkää ja takapuolta. Bollywoodilla on vielä pitkä matka kuljettavana.

Gandu [5]
Gandu [6]

Q:n mukaan Intiassa on jo tuhansia vuosia sitten harrastettu huimaa seksiä, ja nyt olisi aika palata aiheeseen. Ja todellakin, Kama Sutra ja muinaisten tantratemppeleiden ulkoseiniä edelleen koristavat julkeat ja mielikuvitukselliset eroottiset veistokset ovat räikeässä ristiriidassa nykyisen seksihyssyttelyn kanssa. Gandun tekijöiden suhtautuminen seksiin onkin ihailtavan mutkatonta. Lopussa Gandun kanssa rakastelevaa outoa mielikuvitusnaista näyttelee ohjaajan tyttöystävä Rii. Mukherjeen mukaan Riin ja Gandun välisessä aidossa seksikohtauksessa ei ollut mitään ongelmallista, koska Gandua näyttelevä Anubrata on hänen hyvä ystävänsä.

Vaikka Gandu onkin sympaattinen elokuva unelmoinnin tärkeydestä, vaatii sen ymmärtäminen tiettyä asennetta. Intialaisesta elokuvasta taidemuotona kiinnostuneille tai tsukamotolaista punk-asennetta eksoottisessa kontekstissa janoaville Gandu tarjoaa syvän kokemuksen. Konservatiisempien katsojien kannattanee kokeilla Mukherjeen dokumentteja. YLE:n osittain rahoittama Love in India (2009) tutkii samoja seksiin liittyviä teemoja rakenteellisemmassa muodossa.

***½-
keskiarvo
toimitus
2.67/5.00 (3)
 JSSMKK
  2.5 2.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19