Caroline Munro
Berlinale 2011
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19

Coriolanus (2010)


Coriolanus #1 Coriolanus #2
IMDb

Ralph Fiennesin debyyttiohjaus Coriolanus on samannimiseen Shakespearen tragediaan perustuva elokuva, jonka tapahtumat on siirretty nykyaikaan. Dialogi on suoraan Shakespearen näytelmästä ja tarina sille hyvin uskollinen. Fiennes kiinnittää paljon huomiota näytelmän keskeisenä teemana olevaan poliittiseen pragmatismiin. Hän tulkitsi Coriolanusta teatterissa kymmenen vuotta aiemmin ja näyttelee itse elokuvansa nimiroolin. Shakespeare-aspektin mukana elokuvassa on luonnollisesti myös hyvin teatraalista ylinäyttelemistä. Elokuva kuului Berlinale-festivaalien viralliseen kilpailusarjaan, mutta ei saanut erityistä huomiota osakseen.

Caius Martius (Fiennes) nousee sotasankarin asemaan vallatessaan Coriolin kaupungin sissikenraali Tullus Aufidiuksen (Gerald Butler) johtamilta vapaustaistelijoilta elokuvan alkupuolella nähtävässä näyttävässä yhteenotossa. Caius Martius saa kansan puolelleen ja Rooman senaatti myöntää hänelle Coriolanus-arvonimen. Poliitikkona Martius on kuitenkin vain keskinkertainen, koska hän ei suostu käsittelemään tavallista kansaa silkkihansikkain ja antautuu helposti muiden valtaa tavoittelevien huijattavaksi. Yksi heistä on Sicinius (James Nesbitt), joka yhteistyössä juonikkaan Brutuksen (Paul Jesson) kanssa osaa manipuloida kansaa ja valtamedioita. Mustamaalaamalla he estävät Coriolanuksen valinnan konsuliksi ja parin mutkan kautta onnistuvat karkottamaan entisen sankarin Big Brother -tyylisessä kansanäänestyksessä.

Coriolanus [1]
Coriolanus [2]

Coriolanus joutuu hylkäämään äitinsä ja perheensä. Hän vannoo kostavansa Roomalle ja lähtee etsimään entistä vihollistaan Tullus Aufidiusta, liittyäkseen hänen joukkoihinsa. Coriolanuksen löytäessä vihdoin tiensä kansan rakastaman Aufidiuksen luoksen kaksikko tekee nopean sovinnon verisen yhteenoton sijaan. Pikaisen male bondingin jälkeen heidän välinsä muuttuu absurdilla tavalla Best Friends Forever -uskollisuudeksi. Shakespearen alkuperäistarinalle ominainen homoeroottisuus nostaa päätään muun muassa kohtauksessa, jossa Aufidius ajaa Coriolanuksen kaljuksi.

Fiennes eläytyy rooliinsa täydellä tunteella ja on kuin Shakespearen versio John Rambosta: kuolematon taistelija, jota luodit tuntuvat väistävän. Kiivastuessaan hän yltyy pitämään palopuheita otsasuonet pullistellen. Sivurooleista parhaiten jäävät mieleen Brian Cox Coriolanuksen poliitikkoystävä Meneniuksena ja Vanessa Redgraven vahva suoritus Volumnia-äitinä. Volumnian ja Coriolanuksen suhde on elokuvassa juuri ja juuri normaalin rajoissa - Shakespeare käsitteli mielellään äiti-poika -suhdetta useissa näytelmissään, eikä John Loganin käsikirjoitus aiheen käsittelyä kainostele. Vahva äitihahmo on Coriolanuksen elämässä huomattavasti olennaisempi kuin esimerkiksi vaimo Virgilia (Jessica Chastain) tai hänen oma lapsensa.

Gerald Butler on roolissaan täysin ulkona kuvioista ja näyttää jokaisessa kohtauksessa kuin uneliaalta koiranpennulta. Suu on alati raollaan ja silmissä palaa en-tajua-mistään-mitään -katse. Shakespearelainen dialogi korostaa tätä mielikuvaa täysin. Festivaaleilla pidetyssä lehdistötilaisuudessa Butler oli hyvin humoristisella tuulella ja totesi osuvasti: "Something intellectual is always challenging for me." Roolisuorituksen perusteella hän osui oikeaan.

Coriolanus [3]
Coriolanus [4]

Elokuvan kulkee eteenpäin selkeästi, yllätyksettömästi ja laskelmoivasti. Dialogi on välillä todella raskasta seurattavaa ja sen tietää myös Fiennes itse. Eräässä dialogipainotteisessa kohtauksessa poliitikot keskustelevat pöydän ääressä. Kohtauksen päättyessä Menenius nousee ja toteaa, että jos hän kuuntelee keskustelua vielä hetkeäkään pidemmälle, niin hänen aivonsa menevät solmuun.

Barry Ackroyd (The Hurt Locker, 2008) on oivallinen valinta elokuvan kuvaajaksi. Belgradissa kuvattu Coriolanus on teknisiltä ansioiltaan onnistunut esikoisohjaus, mutta Fiennesin olisi syytä harkita sisältöä tarkemmin tulevaisuudessa.

Coriolanus on sopivaa viihdettä valtavirtaelokuvista nauttivalle kansalle jo pelkästään useiden tulitaistelujen takia. Elokuvalliset arvot ovat valitettavan alhaiset, mutta kalkkuna-arvoista nauttiva katsoja löytää elokuvasta takuulla hyvääkin. Fiennesin viaton lähestymistapa ja selkeä oman vision toteuttaminen voivat olla, ja toivottavasti ovatkin, tie suuruuteen. Onko Ralph Fiennes uusi Mel Gibson? Jos näin on, niin ehkä hänenkin ohjaustyönsä tulevat jatkossa olemaan niin mielisairaita konsepteja, ettei kukaan muu voisi niitä toteuttaa. Aika näyttää.

**½--
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19