Caroline Munro
Berlinale 2011
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19

Sekai Good morning!! (2010)

Good Morning to the World! (Sekai Good Morning!!) on alakuloinen kasvutarina, jossa ujo 16-vuotias koulupoika Yuta (Yoichiro Koizumi) varastaa laukun alikulkusillan suojissa istuskelevalta kodittomalta mieheltä. Myöhemmin mies löytyy kuolleena ja hänen henkilöllisyytensä selvittäminen muodostuu Yutalle pakkomielteeksi.

Elokuvan alkupuolen mysteerirakenne on hyvin toteutettu, mutta juoni jää pian junnaamaan paikoilleen. Ärsyttävän amatöörimäinen ohjaustyyli ja sisäkohtauksissa korostuva staattinen kuvaus turruttavat katsojan helposti eivätkä päähenkilön edesottamukset enää kiinnosta elokuvan loppupuolella. Aivan vailla meriittejä elokuva ei sentään ole, sillä ohjaajan antaessa vapaat kädet näyttelijöille seuraa välillä hymyn huulille tuovaa spontaania revittelyä.

Nuoren, Tokion yliopiston elokuvakoulusta valmistuneen ohjaaja Satoru Hiroharan esikoisohjaus on kokonaisuutena sen verran kehno, että sen sisällyttäminen Berlinalen ohjelmistoon on perusteltavissa ainoastaan elokuvan Vancouverin elokuvafestivaaleilla voittamalla, nuorille elokuvantekijöille suunnatulla Dragons and Tigers -palkinnolla. (SM)

*½---

The Stool Pigeon (2010)

The Stool Pigeon on tyylipuhdas rikoselokuva, jossa poliisin ilmiantaja nostetaan sympaattiseen rooliin. Hongkongiin sijoittuva elokuva jatkaa ohjaaja Dante Lamin ja käsikirjoittaja Jack Ng:n (The Beast Stalker, 2008) hedelmällistä yhteistyötä. Käsikirjoitukseen ahdettu hahmojen taustojen selvittely ja sivujuonteet vievät huomiota pois sinänsä suoraviivaisesta perusjuonesta. Nautinnollisia toimintakohtauksia riittää kuitenkin tarpeeksi ja lopussa nähtävä välienselvittely palkitsee katsojan vimmaisuudellaan. Paikoin mieleen tulee jopa John Woon vanhat toimintaklassikot.

Komisario Don Lee (Nick Cheung) luottaa ilmiantajien käyttöön työssään. Hän värvää Ghost Jr:in (Nicholas Tse) soluttautumaan Barbarian-nimisen gangsterin (Yi Lu) johtamaan jalokiviryöstäjäliigaan. Panokset ovat äärimmäisen kovat ja pienikin virhe tarkoittaa vainoharhaisen Barbarianin hermostumista. Don Leen aiemmin urallaan tekemien virheiden kautta syntyneet kalvava syyllisyyden tunne ja epäonnistumisen pelko nousevat juonen kantavaksi voimaksi.

The Beast Stalkerista tuttujen pääosanäyttelijöiden suoritukset onnistuvat kannattamaan elokuvaa parin potentiaalisen suvantokohdan ylitse. Lamin vakiokuvaaja Kenny Tse vangitsee erityisesti Hongkongin yössä kuvatuissa kohtauksissa kaupungin rähjäisen glamourin ja saa kuvan näyttämään miellyttävän rakeiselta. Toiminnallisia huippukohtia The Stool Pigeonista löytyy, mutta kokonaisuutena elokuva jää harmittavan tasapaksuksi eikä nouse missään vaiheessa haluamallaan tavalla lentoon. (SM)

***--

Late Bloomers (2011)

Late Bloomers on elämänläheinen draamakomedia kuudettakymmenettä ikävuotta lähestyvästä avioparista, jonka molemmat osapuolet kokevat ikääntymisen omalla tavallaan. Arkkitehtimies Adam (William Hurt) keskittyy työelämänsä viimeisiin vuosiin yrittäen suunnitella jotain uutta ja käänteentekevää nuorten arkkitehtien kanssa. Vapaaehtoistyötä tekevä vaimo Mary (Isabella Rossellini) ottaa ikääntymisensä innostuneemmin vastaan ja jopa odottaa vanhenemista ja rauhallisia eläkepäiviä.

Lontooseen sijoittuva Late Bloomers on pullollaan näppärää dialogia kevyen vanhushuumorin kukoistaessa. Rossellini ja Hurt ovat molemmat jo siinä iässä, että joku voisi luovuttaa heille istumapaikkansa bussissa. Kumpikin antaa rooleissa kaikkensa ja näyttelijöiden välinen kemia on aidon tuntuista siitä huolimatta, että henkilöhahmot ajelehtivat avioliittonsa sisällä hiljalleen omiin suuntiinsa.

Costa-Gavrasin tyttären, Julia Gavrasin, kolmas ohjaustyö säilyttää positiivisen sävynsä läpi elokuvan. Käsikirjoitus jää harmittavasti toistamaan omaa teemaansa eikä tarjoa yllätyksiä tai pintaa syvempää ajatusta. Useamman aihepiirin käsittely olisi ollut tervetullutta. Lähes kaikki sivuhenkilöt jäävät pahasti pääparin suoritusten varjoon ja Gavrasin henkilöohjaus jättää toivomisen varaa. (SM)

**½--

Taxi Driver (1976)

Berlinalen erikoissarjan gaalanäytöksessä nähtiin juuri valmiiksi saatu, äärimmäisen laadukas digitaalinen 4K-restaurointi Martin Scorsesen kulttiklassikosta Taxi Driver (1976). Elokuva esitettiin täydelle katsomolle hienossa Friedrichstadt Palast -teatterissa, joka oli koko festivaalien suurin näyttämö. Kunniavieraaksi uuden restauroinnin maailman ensi-iltaa varten oli paikalle lennätetty elokuvan käsikirjoittaja Paul Schrader sekä restauroinnista vastannut Sony Picturesin Grover Crisp.

Aiemmin rooleistaan elokuvissa Mean Streets (1973) ja The Godfather: Part II (1974) tunnettu Robert de Niro varmisti viimeistään tässä vaiheessa paikkansa elokuvahistoriassa. Taxi Driverissa De Niro näyttelee unettomuudesta kärsivää Vietnam-veteraania Travis Bickleä. Bickle on yksinäinen taksikuski, jota ahdistaa kaikkialla ympärillä vellova saasta ja korruptio. Suhde kauniiseen Betsyyn (Cybill Shepherd) kariutuu ja sen seurauksena Bicklen sisällä kasvanut viha, paineet ja pakkomielteet kohdistuvat senaattori Palentineen (Charles Harris). Sivurooleissa nähdään lisäksi mm. Peter Boyle, Harvey Keitel sekä nuori Jodie Foster.

Taxi Driver sai aikoinaan kolme Oscar-ehdokkuutta ja voitti Cannesin Kultaisen palmun. (SM)

****-

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19