Caroline Munro
Berlinale 2011
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19

German Cinema - LOLA@Berlinale -sarja mahdollisti tutustumisen joihinkin vuoden saksalaiseksi elokuvaksi ehdolla olleisiin nimikkeisiin. Nämä elokuvat eivät kuuluneet festivaalin yleisiin sarjoihin ja näytöksiin pääsi vain pressi- tai vastaavan kulkukortin avulla. Sarjasta löytyi kaksi hyvin kiinnostavaa nimikettä.


Im Schatten (2010)

Ryöstöihin erikoistunut Trojan (Mišel Maticevic) pääsee vankilasta viisi vuotta kestäneen tuomion jälkeen ja alkaa heti etsiä uutta keikkaa. Aiemmat rikoskumppanit ovat Trojanin perässä, mutta se ei äärimmäisen varovaista ja suunnitelmallista ammattilaista häiritse. Entinen rakastajatar Dora (Karoline Eichhorn) tarjoaa hoidettavaksi rahakuljetusauton ryöstöä. Trojan ottaa helpolta kuulostavan keikan vastaan ja houkuttelee vanhan ystävänsä Nicon (Rainer Bock) apurikseen. Korruptoitunut etsivä Meyer (Uwe Bohm) pääsee Trojanin jäljille tahtoen osansa rahoista.

Vähäpuheinen, mutta tiukkatunnelmainen In the Shadows (Im Schatten) siirtää klassiset heist-elokuvan elementit nykypäivän Berliiniin. Ohjaaja Thomas Arslan kuljettaa elokuvaa eteenpäin rauhalliseen tahtiin vältellen genrekäytäntöjen normeihin vajoamista. Arslan osaa luoda jännittävän tunnelman hienovaraisesti ja luottaa siihen varsinaisten toimintakohtausten jäädessä vähemmälle. Hänen ahdistava kerrontatyylinsä on virkistävää katsottavaa, koska se eroaa olennaisesti vastaavaan genrelokeroon kuuluvista nykypäivän elokuvista. Harvakseltaan hyvin rakennettuja, yllättäviä väkivaltakohtauksia sisältävä elokuva peilaa yhteiskunnan nurjaa puolta. Maailmaa, jossa jokainen luoti tappaa ja pienikin virhe voi olla kohtalokas.

In the Shadowsin ylivoimaisesti heikoin lenkki on käsikirjoitus, joka ei mene riittävän syvälle kyetäkseen tarjoamaan varsinaisia yllätyksiä. Elokuvan loppupuolella on vaikeampaa arvata mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, mutta sekään ei pelasta kokonaisuudesta aiheutuvaa tasapaksuuden tuntua. Tunnelma on silti sen verran täydellisesti kohdallaan, etteivät käsikirjoituksen puutteet häiritse katsomiskokemusta liikaa.

Elokuvan yleistunnelmaan vaikuttaa hienosti myös norjalaisen Geir Jenssenin (Insomnia) luoma levollinen äänimaailma, joka yhdistettynä Maticevicin ja Bohmin lakoniseen näyttelytyyliin aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Äärimmäisen vahvan roolisuorituksen tekevä Uwe Bohm näytteli myös festivaalin kilpasarjaan kuuluneessa elokuvassa My Best Enemy (Mein bester feind). (SM)

***--

Wir sind die Nacht (2010)

Lena on yhteiskunnasta syrjäytynyt teini-ikäinen tyttö, joka elää alkoholisoituneen äitinsä kanssa. Taskuvarkauksien ja muiden pienten näpistysten avulla toimeentuleva Lena eksyy Berliinin tivolialueelle ja löytää sieltä kolmen naisvampyyrin kotipaikan. Verenimijöiden johtajatar Louise rakastuu Lenaan (tai pikemminkin hänen silmiinsä) ja haluaa hänet itselleen.

Yksi puraisu muuttaa Lenan täysin ja pian hän huomaa olevansa yksi yön omista. Vampyyritytöt elävät ylellistä elämää, joka on täynnä viinaa, huumeita, rentouttavia kylpyhetkiä, nopeita autoja, vapaata rakkautta ja kovimpia klubeja. Vampyyrivoimat ovat sekä siunaus että kirous. Haavat paranevat hetkessä ja seinillä kiipeilykin onnistuu painovoimaa uhmaten. Ikuisen elämän voi sammuttaa vain auringon polttava voima.

Ylenpalttista vampyyrisöpöilyä sisältävä seksikäs, tyylikäs ja adrenaliinipitoinen We are the Night (Wir sind die Nacht) on alusta loppuun valitettavan pinnallista toimintaa. Tapahtumat onnistuvat vain osittain peittämään onttouttaan kumisevan tarinan, johon suurimman muuttujan tuo Lenaan korviaan myöten ihastunut nuori poliisi Tom. Elokuvan kauniin pinnan alle ei kannata kurkistaa, koska sieltä ei löydy juuri mitään.

Pääosissa nähtävät, tyyliltään täysin erilaiset naiset on valittu rooleihin huolella ja heidän persoonalliset piirteensä synnyttävät parhaimmillaan selkeitä konflikteja. Karoline Herfurth selviää moitteetta monipuolisesta ja vaikeasta Lenan roolista, kun taas Louisea näyttelevän Nina Hossin ei tarvitse osaansa juurikaan panostaa. Jennifer Ulrich on entistä elämäänsä takaisin kaipaava entinen mykkäelokuvatähti Charlotte ja joukon nuorimmainen on Anna Fischerin maanisella tyylillä näyttelemä Nora. Nora on ulkomuotonsa ja käytöksensä puolesta kuin suoraan nuorille suunnatusta japanilaisesta mangasta irrotettu söpö tyttö, jolla on koko ajan vauhti päällä.

Alati sykkivä öinen Berliini on elokuvan sydän, josta vampyyrit vuodattavat verta omiin tarpeisiinsa. Se on täydellinen näyttämö modernille tyttöjen Lost Boysille ja maailmalle, jossa miespuoliset vampyyrit on jo ajat sitten tapettu sukupuuttoon. Ikuinen elämä voisi olla sopivampaa jollekin muulle, mutta se ei ole pissiksiä varten. (SM)

**½--

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19