Caroline Munro
Sijoita elokuviin
sivu: 1 · 2 · 3

SIJOITA ELOKUVIIN

The Blair Witch Projectin (1999) tuotantobudjetti oli 60 000 dollaria ja se tuotti maailmanlaajuisesti pelkästään teattereissa 250 miljoonaa dollaria. Bruce Campbell ja Sam Raimi haalivat The Evil Dead (1981) -elokuvaansa rahoitusta yksityisiltä ihmisiltä. Sijoituksen tehneet saivat rahansa takaisin 28-kertaisena ja elokuva on tahkonnut rahaa säännöllisesti siitä asti.

Cutthroat Island (1995) ja Adventures of Pluto Nash (2002) maksoivat kumpikin osapuilleen 100 miljoonaa dollaria ja tuottivat teatterikierroksella alle kymmenen miljoonaa dollaria. Tuotantoyhtiöitä meni konkurssiin mukaan lukien perinteinen Carolco (Terminator 2, 1992; Rambo I-III, 1982-1988). Roman Polanskin Pirates (1986) ylitti budjettinsa lähes kolminkertaisesti ja lopullinen lasku oli 40 miljoonaa dollaria. Teatterikierros tuotti vaivaiset 1,65 miljoonaa.


Vastaavia tarinoita löytyy paljon ja ne osaltaan kertovat paitsi elokuvasijoittamisen riskeistä myös niihin sisältyvästä huimasta tuottopotentiaalista. Rahoitus lieneekin suurin käytännön ongelma johon elokuvaprojekti törmää. Tilanteesta muodostuu itseään ruokkiva kehä. Koska elokuvaan sijoittaminen on riskialtista puuhaa on myös rahoituksen löytyminen vaikeaa. Tilanne ei ainakaan helpotu, kun yhtälöön lisätään yhä kalliimmat tuotantokustannukset ja toisaalta yleisön vaikeasti ennustettavat mieltymykset. Näitä riskejä yritetään välttää pelaamalla varman päälle silloin, kun se on mahdollista. Monesti jatko-osa kopioi suoraan ensimmäistä osaa pyrkiessään toistamaan väliaikaisesti löytynyttä menestyskonseptia. Ei ole kuitenkaan mitään sääntöä, että ensimmäistä osaa apinoiva jatko-osa menestyisi paremmin kuin siitä erottuva jatko-osa. Yhtä hyvin katsojia saattaa houkutella vain sarjasta kehkeytynyt brändi tai tietty pääosanäyttelijä. Tämä säännöttömyys kertoo vain siitä, että menestys on aina harvinaislaatuinen tapahtuma ja suurin osa elokuvista liukuu kohti luokkaa "keskinkertainen".

Elokuvan alkutaipaleen suurin riski on ettei elokuva valmistu koskaan. Tuotantovaiheessa jumiin jäänyt elokuva on yleensä kuluttanut kaiken rahoituksen eikä se keskeneräisenä saa enää mahdollisuutta yrittää ansaita sijoituksia takaisin. Näin kävi esimerkiksi "kotimaiselle" Stone's War:lle. Elokuva juuttui jälkituotantovaiheeseen finanssikriisin mainingeissa eikä sen tulevaisuudesta ole tietoa.

Perinteinen tapa sijoittaa elokuviin olisi ostaa elokuvayhtiöiden osakkeita. Elokuva-alan osakkeiden korkea riskipitoisuus näkyy tosin myös osakkeiden hinnassa: ne heiluvat runsaasti odotusten ja pettymysten tahdissa. Niitä on vaikea ennustaa ja epäonnistumiset voivat viedä yhtiön selvitystilaan. Elokuvayhtiöiden isot fuusioinnit kertovat samaa tarinaa.

Yhdysvaltojen pörssissä ei ole enää montaakaan perinteistä elokuvayhtiötä, vaan elokuvalinjat ovat integroituneet kansallisten mediajättien liiketoimintayksiköiksi. Periaatteessa osakkeiden osto sinällään ei ole myöskään sijoittamista elokuvateollisuuteen vaan osuuden ostamista toiselta omistajalta. Lukuisten elokuvien tuotannoissa yksittäiset menestykset eivät välttämättä merkitse mitään ja asioita on muutenkin vaikea hahmottaa. Näitä yhtiöitä voi arvioida vain perinteisiä kvartaalilukuja tutkimalla, yksittäisten elokuvien analysointi ei ole hyödyllistä. Toki muitakin elokuvista (lisä)tuloja saavia yrityksiä löytyy. Marvel-elokuviin sijoittaminen onnistuu ostamalla Marvel Entertainmentia (NYSE, MVL) ja kovalla riskinsietokyvyllä varustettu voi laittaa rahansa likoon vaikkapa Wrestling-tähtien elokuvakonseptien puolesta (World Wrestling Entertainment, NYSE, WWE).

Lähdetään kuitenkin pienemmässä mittakaavassa liikkeelle ja valitaan kaksi erilaista esimerkkiä lähialueilta, joissa riskit ja potentiaali ovat helpommin punnittavissa. Ensimmäisenä tutustutaan ruotsalaiseen Paradox Entertainment yhtiöön ja sen tulevaan Conan the Barbarian (2011) -elokuvaan sekä suomalaiseen Iron Sky (2012) -tuotantoon. Molemmat tuotannot ovat tehty kansainväliseen levitykseen ja saavat vuoden sisällä ensi-iltansa. Molempiin on silti vielä mahdollista sijoittaa verrattain vaivattomasti.



Ennen esimerkkeihin menoa kannattaa mainita vielä sananen erilaisista yhteisörahoitusmenetelmistä, jotka eivät välttämättä edusta perinteistä sijoittamista. Esimerkiksi Kickstarterin (www.kickstarter.com) kautta on mahdollisuus avustaa erilaisia lyhytelokuva- ja dokumenttiprojekteja. Sijoitetulle rahalle ei yleensä saa tuottoa, mutta projektia avustanut henkilö saa kuitenkin yleensä aina omat kopiot teoksesta, tietoa projektin etenemisestä ja kiitokset lopputeksteihin. Sekä tietysti hyvän mielen hyvän asian edistämisestä.

Elokuvien tuottopotentiaalia pohtiessamme emme juurikaan voi perustaa päätelmiä menneisyyden lukuihin kuten normaaleissa sijoituksissa. Niinpä keskityn arvioimaan esimerkkitapauksissa tuoton ja riskin suhdetta sekä muita huomioita vain sanallisesti. Lähtökohtana jutussa oletetaan, että sijoittamisen ajatus ja peruskäsitteet ovat lukijalle tuttuja.

Sivu:

1 2 3