Kanadalaisvalmisteisen Beyond the Black Rainbow -kummajaisen ohella tämän vuoden HÕFF-festivaaleilla nähtiin myös paljon odotettu uuden aallon canuxploitation-tuotos: Hobo with a Shotgun. Kuten Danny Trejon tähdittämä Machete (2010), myös Hobo with a Shotgun sai alkusysäyksensä Tarantinon ja Rodriguezin Death Proof (2007) ja Planet Terror (2007) -grindhouse-combopläjäyksen välissä esitetystä feikkitrailerista.

Kolmessa vuodessa vitsistä todeksi muuttunut Hobo with a Shotgun mukailee hyvin pitkälti alkuperäistraileriaan. Överiksi vedetyt pahikset ja high concept -juoni (hobon fiilistelemän ruohonleikkausbisneksen kariutuminen ja semipakotetulle vigilantismipolulle astuminen) ovat säilyneet mukana sellaisinaan, mutta nyt kokopitkässä versiossa trailerin never-heard-hobo on vaihtunut karskin karismaattiseksi Rutger Haueriksi (The Hitcher, 1986).

Hieman vastoin odotuksia, elokuvan ulkomuoto ei edusta niinkään 70-lukulaista rosoista grindhousea vaan enemmänkin 80-lukulaista tromamaista maailmankuvaa (Class of Nuke 'Em High, 1986; The Toxic Avenger, 1984). Fiilis on muutenkin hyvin kasarimainen aina hahmojen pukeutumista, neonvaloja ja soundtrackia myöten. Elokuvan tyyli värimäärittelyineen on toki tietoinen valinta ja ohjaaja Eisener onkin haastatteluissa maininnut muun muassa Dario Argenton elokuvien ja Walter Hillin The Warriorsin (1979) toimineen innoittajinaan. Kuvauksesta vastanneen Karim Hussainin (Ascension, 2002) kameratyöskentely on perinteikkään nopeatempoista ja huojuvaa.

Hobo with a Shotgun liikkuu sen verran vahvasti Troma-raiteilla, että kaikki vakavahenkistä eksploitaatiota odottavat tulevat varmasti jossain määrin pettymään. Raivokkaita väkivallan hetkiä ja ylilyötyä splatteria kaipaavat taas saavat juuri sitä mitä ovat odottaneet. Väkivallan räävittömyydestä ja rankkuustasosta kertoo jotain se, että osa Eisenerin ja Daviesin ideoimista kohtauksista onnistuivat karkottamaan monet alkuperäistuottajat ulos projektista (kohtaukset sen sijaan säilyivät mukana elokuvassa).

Elokuvasta nauttiminen on pitkälti kiinni katsojan tiukkapipoisuudesta ja kyvystä heittäytyä mukaan kokaiinilla kyllästettyjen salihousupahisten, sadististen huorien ja korruptoituneiden kyttien valtaamaan fantasiamaailmaan. Eisenerin kieli poskessa valmistelema puolitoistatuntinen veriorgia jättää takuulla hymyn pitkäksi aikaa niiden onnekkaiden huulille, joiden otsaa kuminauha ei liikaa kiristä.

Hobo with a Shotgun sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #2423

anonyymi kommentoi (25.10.2013 11:04:05)

Tämä oli kyllä niin huono, että puolitähteä siitä. :-) Diggasin kyllä alkutekstien ja lopputekstien aikaisesta retrofiiliksestä. Se on aika huonosti elokuvalta joka ois voinu olla jotain muutakin. Auttaisi jos siinä olisi koukuttava juoni, mutta kun ei ole! :

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa