Caroline Munro
"Älä tahraa käsiäni" - lapsi eksploitaation tehokeinona
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8


"Älä tahraa käsiäni"
- lapsi eksploitaation tehokeinona

Hukkunut lapsi. Vanhempien sieluihin jäänyt pohjaton tyhjyys. Toivo saada lapsi takaisin. Näin alkaa rakentua eräs elokuvahistorian vaikuttavimmista psykologisista asetelmista kauhulle. Nicolas Roegin vuonna 1973 valmistunut Don't Look Now sukeltaa pienen lapsen kautta vanhempien pohjattomaan suruun, jonka luonne alkaa muuttua yhä metafyysisemmäksi lapsen häilyvän muiston siirtyessä heidän arkielämänsä varjoihin.

Mitä olisi ollut Roegin mestariteoksen viimeinen isku ilman alun otoksia punanuttuisesta tytöstä seisomassa selin kameraan arvaamattoman kuoleman edessä? Aivan liian aikaisin päättynyt elämä ja punainen hahmo muodostavat alitajuntaan kauhunkierteen, jossa ajatus toivosta hautautuu Venetsian painostavaan yöhön kuin uni. Ohjaajan ikonologinen kuvakieli on kasvanut päätepisteeseensä viattomuuden katoamisesta.

Roegin filmatisointi ei ollut suinkaan ensimmäinen eikä viimeinen elokuva, joka hyväksikäytti lapsen herättämiä mielikuvia. Pet Sematary (1989) tai Kids (1995) tuskin enää esittelyjä kaipaavat. Onkin aika kaivautua huomattavasti syvemmälle kauhuun: pienten luurankojen äärelle.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8