Caroline Munro
"Älä tahraa käsiäni" - lapsi eksploitaation tehokeinona
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8

Nuoret, rakastetut

Lasten tarjoama kauhu syntyy viattomuudesta. Itse asiassa lapsi kauhun tekijänä on ollut tekijöille aina ongelmallinen instrumentti ja vaatinut ylleen jonkinlaisen fantasiamaisen avun, kuten yliluonnollisuuden (esim. The Brood, 1979; The Children, 2008). Sen sijaan lapsi kauhun kohteena tarjoaa voimakkaan kerronnallisen tehokeinon. Lopulta pelottavimpia eivät ole elokuvat, joissa lapset uhkaavat aikuisia vaan joissa aikuiset valitsevat lapset kohteekseen (Mouchette, 1967). Juuri yhteiskunnallisen elokuvan piiristä (Child Bride, 1938; Germania anno zero, 1948) kehittyivät myöhempien vuosien Pretty Babyn ja Piccole labbran (1978) kaltaiset sensaatiot.

Laajemmin tarkasteltuna lapset kasvoivat 60-luvulla jonkinlaisen kieron ihailun ja pelon kohteeksi. Seuraavan vuosikymmenen alussa mannereurooppalaista taidemaailmaa inspiroi yhä kukkaiskesän kaihoisa kosketus, joka levittäytyi nyt kulttuurin joka sektorille lehdistöä myöten. Ihannoitiin nuoruutta ja kauneutta, menneen vuosikymmenen seksuaalista vapautta. Erityisesti mannereurooppalaisen kulttuurilehtien etusivuille vyöryi tähdenlentoja, jotka olivat hädin tuskin täysi-ikäisiä ja useat heistä (esim. Inma De Santis, kuvassa) kasvoivat 70-luvun lolita-muottiin lapsitähteyden jatkeena, ikään kuin yhteiskunnan tuotteina.

Nuoruus myi. Länsi-Saksassa box-office -listojen kärkeen nousi Ernst Hofbauerin luotsaama ja lopulta 13-osaan venynyt Schulmädchen-Report -sarja, joka raportoi koulutyttöjen seksielämästä. Tanskassa samanlaista suosiosta olivat jo jonkin aikaa nauttineet mitä erilaisimmat coming-of-age -tarinat. Ranskassa David Hamilton ohjasi ensimmäiset sensuellit teinielokuvansa. Scorpionsin uuden levyn Virgin Killer (1976) kantta koristi alaston alaikäinen tyttö seksuaalisesti vihjaavassa asennossa, ja Suomessa kohistiin Hymyn julkaistua kuvasarjan aikamme silloisesta kärkiohjaajasta Jörn Donnerista muhinoimassa alaikäisen tytön kanssa.

Viimeaikaisin kohu nähtiin vain muutama viikko sitten, kun ranskalaiseen Vogueen liitettiin muotikuvia 10-vuotiaasta Thylane Blondeausta aikuisille ominaisissa poseerauksissa. Eri foorumien sivuilla käynnistyi debatti vanhempien vastuusta, ja vasta-argumentoijat nostivat pintaan ajatuksen kulttuurin jo lähtökohtaisesti korruptoituneesta rakenteesta.

"Nuorirakkaus -kulttuurin" ongelmia nostettiin 70-luvulla pintaan eksploitaatioelokuvan piirissä. Omalla tavallaan eksploitaatioelokuva onkin kulttuurin peilikuva rehellisimmillään, joskin myös paljaimmillaan. Kun riisutaan pois kaikki taidekrumeluurit ja runollinen pöhötys, paljastuu taiteen todellinen olemus. Juuri tästä syystä eksploitaatio tehokeinona on ulottanut lonkeronsa elokuvataiteen jokaiselle osa-alueelle, alkaen Don't Look Now:n alitajuntaisesta pakomatkasta ja päätyen The Teenage Prostitution Racketin (1975) ja I mavri Emmanouellan (1980) kaltaisiin suoriin iskuihin.

Rikottu romantiikka

Lolita-idyllin vetäessä ensimmäisiä hengenvetojaan, päätti eksploitaatioelokuva haastaa idyllin päälle liimatun romantiikka-ajatuksen. Tuonkaltaisessa seksuaalisuudessa kun on pohjimmiltaan jotain kieroa. Yhdestä tunnetusta esimerkistä käy valkokangaskaunotar Barbara Bouchetin flirttailu alastomana alaikäiselle pojalle Lucio Fulcin lapsimurhia käsittelevässä giallossa Non si sevizia un paperino (1972). James Kelleyn ja Andrea Bianchin psykologis-eroottisessa kauhuelokuvassa Diabólica malicia (1972) kuohautti ruotsalaissyntyisen tähtinäyttelijän Britt Eklandin ja lapsitähti Mark Lesterin intiimi kanssakäyminen. Yhtään huonommaksi ei halunnut jäädä myöskään Salvatore Samperi elokuvallaan Nenè (1977). 80-luvun Ruotsissa kohistiin Kay Pollakin kuvaamasta erektiosta elokuvassa Barnens ö (1980) ja Kreikassa Ilias Mylonakos raiskasi teinitähtensä Livia Russon eksploitaation ristillä I mavri Emmanouellassa (1980).

Syvemmälle ilmiön taustoihin sukelsivat Carlo Lizzani ja Mino Giarda Italiassa semidokumentaarisella fiktiollaan Storie di vita e malavita (Racket della prostituzione minorile) (The Teenage Prostitution Racket, 1975), joka avasi oven alaikäisten prostituoitujen tarinaan. Elokuvassa pääosin huonoista olosuhteista tulevat tytöt toteuttavat vastentahtoisesti asiakkaidensa toiveita, kun samalla yrittävät selviytyä eteenpäin vielä kehittymäisillään olevan elämänsä kanssa. Lopputuloksesta tuli omanlaisensa allegoria aikakauden "nuori seksi myy" -fantasiasta - ikään kuin avoin ovi käynnissä olleen parituksen kulisseihin.

Kubrickin Lolitan hienovaraisuus oli enää kaukainen muisto, kun uuden ajan lolita, 13-vuotias Katya Berger, antautui traumoista kärsivän sotaveteraanin ihastuksen kohteeksi Mimmo Cattarinichin kantaaottavassa elokuvassa Piccole labbra (1978). Morte a Venezian (1971) kaihoa sivuavan romantisoinnin sanoma tuntuu olevan, ettei aikuinen voi mitenkään vangita nuoren tytön sydäntä. Rakkaus kahden eri maailmankatsomuksen (nuoren ja vanhan) välillä on tuhoon tuomittu, mikä paljastuu viimeistään silloin kun tytön oma terve seksuaalisuus herää ja hän kiinnostuu isähahmon sijaan nuoremmista pojista.



Samoihin aikoihin patonkien maassa, punaviinin ja runojen katveessa brittiläinen valokuvaaja David Hamilton etsi nuoren rakkauden sielua kohutuissa elokuvissaan Bilitis (1977) ja Laura, les ombres de l'été (1979) tähtinään teini-ikäiset tytöt, kun taas italiassa Massimo Pirri käytti nuorta rakkautta post-giallonsa, L'immoralità (1978), itsetarkoituksellisena tehokeinona. Louis Mallen Pretty Baby nousi Cannesin kilpasarjaan, ihastutti kriitikoita ja herätti syytöksiä lapsipornografiasta. Kertoihan elokuva osuvasti alaikäisen neitsyyden huutokaupasta 1900-luvun bordellissa.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8