Nuori ruotsalaisohjaaja Lisa Aschan tekee vahvan debyytin Josefine Adolfssonin kanssa kirjoittamallaan murrosikäkuvauksella Apinatytöt, joka kulkee temaattisesti ja sisällöllisesti sinänsä tuttuja polkuja, mutta päätyy kohtauksissaan odottamattomiin ratkaisuihin.

Yläastetta käyvä Emma (Mathilda Paradeiser) elää isänsä ja pikkusiskonsa Saran (Isabella Lindqvist) lähiössä. Emma pyrkii ja pääsee ratsastusta sekä akrobatiaa yhdistävään vikellysjoukkueeseen, jonka kautta hän tapaa samanikäisen Cassandran (Linda Molin). Tytöistä tulee ystäviä ja kilpailijoita, sillä joukkueesta pääsee vain tietty määrä tulossa oleviin kisoihin. Samaan aikaan 7-vuotias Sara yrittää löytää rajojaan ja rakkautta.

Aschan ei keskity tyttöjen ystävyyden luomiseen hauskanpitomontaaseilla, eikä treeneissä tapahtuviin kisailuihinkaan. Sen sijaan ohjaaja panostaa hidastempoisiin, mutta ladattuihin pitkiin kohtauksiin, jotka juonen kuljettamisen sijaan paljastavat hahmoista kaiken oleellisen kertomatta lopulta heidän elämästään paljoa. Hämmentävää on se, miten vähän tietoa itse asiassa annostellaan kenenkään ulkoisista olosuhteista. Aschan ei selittele, hän kuljettaa uskottavia ja kipeitä tunnelatauksia.

Tyttöihin kohdistuviin rooliodotuksiin pureutuva pikkusiskon tarina on irrallaan muusta, mutta tukee kokonaisuutta ja onnistuu tekemään arkaluonteisesta asiasta oivaltavia kohtauksia. Lapsen filtteröimätöntä näkökulmaa hyödyntävä Aschan ei niinkään leikittele pedofilialla kuin katsojiin iskostetulla kuvastolla siitä.

Emman tarina kasvaa lopulta kipeämmäksi ja luovii hienosti trillerielementtejä hyödyntäen ystävyyden, heräävän rakkauden, mustasukkaisuuden ja petetyksi tulemisen ristiaallokossa. Apinatytöt näyttää tehokkaasti ja rankisteluun sortumatta, miten teini-iän kaiken muun alleen peittävät tunteet saattavat vaihtua hetkessä ääripäästä toiseen, eikä niiden käsittelyyn tottumattomana pysty välttämättä hallitsemaan tekojaan.

Apinatyttöjen Suomen ensi-illan ajankohta on toistaiseksi avoinna.

Apflickorna sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #2245

Tatu Piispanen kommentoi (12.10.2011 15:36:05)

Ensi-ilta Kino Engelissä 4.11.

vastaa »

anonyymi kommentoi (4.12.2011 19:50:31)

Ihmettelen vain, riittääkö westerniksi Brokeback-asetelma, ilmakivääri (jota ei käytetä), hevostalli tapahtumapaikkana ja muutamassa tyhjässä kuvassa tuulen ohi tuivertama pöheikkö. Poninhäntä on vähän niin kuin... poninhäntä. Just joo.

vastaa »

Esa Meisalmi kommentoi (5.12.2011 01:24:56)

lainaus:
Ihmettelen vain, riittääkö westerniksi Brokeback-asetelma, ilmakivääri (jota ei käytetä), hevostalli tapahtumapaikkana ja muutamassa tyhjässä kuvassa tuulen ohi tuivertama pöheikkö. Poninhäntä on vähän niin kuin... poninhäntä. Just joo.

Ilmeisesti kommentti koskee tätä "modernin westernin" määritelmää, mitä nykyään käytetään (väritetysti ja turhan hepposestikin) kuvaamaan jonkinlaista lainsuojattomuutta petollisissa ympäristöissä. Sinänsähän näillä vanhanaikaisilla elementeillä ei ole kuin vertauskuvallisia tarkoituksia. Rajulla tematiikalla ja vähäeleisyyteen perustuvalla kuvakielellä sitten voidaan esitellä hieman vastaavanlaista menoa kuin "kunnon westerneissä". Esim. nostalgisoiva No Country for Old men, sama juttu, mutta eri ikäluokasta voimaa hakevana.

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa