Caroline Munro
Night Visions - Maximum Halloween 3011
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16

Convict (2011)

Kotimaisia biker-elokuvia ei luulisi koskaan olevan liikaa, mutta nyt on sekin päivä nähty. Night Visionsissa Hobo with a Shotgunin (2011) alkukuvana pakkosyötetty Lauri Randlan puolituntinen Convict on sekava tyyliharjoitelma, jossa ei toimi oikein mikään. Helsinkiläisen Black Archers -prätkäjengin kokelasjäsen Kimmon (Jukka Raatikainen) epäonnisesta miehuuskokeesta kumpuaa amerikkalaisia tuotantoja jäljittelevä toimintarykäisy, jossa suomalaisuus ei paljoa paina.

Yllätyksetön "käteen menee" -juonikuvio kierrättää ahkerasti lajityypin perusskenaarioita, mutta onnistuu silti aikatasoja sekoittamalla olemaan vaivalloista seurattavaa. Holtittomasti heiluva kuvaustyyli ja itsetarkoituksellinen väkivalta tekevät katsomiskokemuksesta lähinnä ikävän. Muutama ihan oikeakin näyttelijä (Ilkka Koivula, Matti Onnismaa) haaskataan rasittaviksi kirjoitetuissa rooleissa, joissa huumeita snorttaavat jengiläiset on karrikoitu huutaen kiroileviksi ääliöiksi. Kun merkityksellisen tarinan kertomiseen ei ole selvästikään ollut rahkeita tai edes aikeita, genrerypistyksen olisi toivonut toteutetun ylilyödymmällä irrottelulla tai edes vähän vähemmän vakavasti. (TP)

*----

Loputon Gehennan liekki (2011)

Suomalaisesta black metal -kulttuurista kertovaa elokuvaa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Ensikertalainen ohjaaja Sami Kettunen on kerännyt haastateltavakseen muhkean listan alan kotimaisia vaikuttajia. Mukana ovat esimerkiksi Azazel, Anal Blasphemy, Barathrum sekä Dead Reptile Shrine. Kaikki kertovat avoimesti omasta osallistumisestaan kiistanalaiseen kulttuuriin ja monilla on hulvattomia kertomuksia vuosien varrelta. Henkilöitä ei juuri esitellä, mikä on ensimmäinen vihje siitä, että dokumentti on suunnattu alan harrastajille. Black metal saarnaa pahuutta ja vihaa kaikkia yhteiskunnan instituutioita kohtaan, mutta metallistit itse vaikuttavat melko leppoisilta kavereilta. Kuitenkin monella on poliittisesti varsin epäkorrekteja mielipiteitä, jotka tyrmistyttävät jutustelussa esiin tulevana enemmän kuin levyllä öristyinä. Black metalista tekeekin ilmiönä niin kiehtovan juuri se, että monet sen tekijöistä ovat ihan tosissaan.

50-minuuttinen dokumentti tuntuu kuitenkin vain raapaisevan aiheensa pintaa, käyttäen suurimman osan ajasta haastateltavien hauskoille letkautuksille. Itse musiikkia elokuvassa on ihmeen vähän, mutta tämän päivän Teosto-maksuilla syy voi olla elokuvan pienessä budjetissa.

Kettunen murtaa myytit siitä, että kaikki black metallistit olisivat vakavan luokan saatananpalvojia ja kirkonpolttajia. Hän ei kuitenkaan kyseenalaista tiettyjen blackmetallistien natsi-ideologiaa tai tee selväksi ryhmän olevan black metal -skenen alakulttuuri. Kettusella on myös ongelmia tahdituksen kanssa. Eräässä kohdassa koko elokuva seisahtuu staattisesti seuraamaan yhdestä pisteestä tylsääkin tylsempää satanistista rituaalia, jossa lähinnä luetaan jotakin Necronomiconin kaltaista opusta ääneen.

Loputon Gehennan liekki toimii kuitenkin yleisön reaktioista päätellen alaa enemmän harrastaneille enemmän kuin hyvin. Toivoisi kuitenkin, että asiaa voitaisiin tutkiskella myös ulkopuolisen silmin, ei näin sisäsiittoisesti. (PI)

***--

3D Sex and Zen: Extreme Ecstasy (2011)

Helsingin Kinopalatsin ykkössali alkaa olla muutamaa rivillistä vajaa täysi. Huomattava määrä pariskuntia ja myös hieman omalaatuisempaa väkeä on saapunut viettämään syksyistä lauantai-iltaansa tuoreen 3D-elokuvahitin äärellä. Tilanteessa ei olisi mitään ihmeellistä - ellei valkokankaalle pian projisoitava tuotanto sattuisi olemaan hongkongilainen pehmopornokomedia.

3D Sex and Zen: Extreme Ecstasy on jo kolmas filmatisointi Li Yun kiinalaisen eroottisen kirjallisuuden klassikkoromaanista The Carnal Prayer Mat (1657). Suositun aiemman version Sex & Zen (1991) nähneet tietävät mistä on kysymys: Qing-dynastian aikaan kauniin morsiamen (Lan Yan) nainut nuori oppinut Wei (Hiro Hayama) ymmärtää panotaituruutensa surkeuden ja päätyy hakemaan opastusta järjenvastaisella libidolla siunatulta ja mittavaa haaremia ylläpitävältä Ningin prinssiltä (Tony Ho). Wein päällimmäiseen ongelmaan löytyykin ratkaisu, mutta samalla kasvava himokkuus ajaa miehen hylkäämään vaimonsa uusien seksiseikkailujen tieltä. Vaan olisiko tosirakkaus lopulta kuitenkin sattumanvaraista nussimista tärkeämpää?

Tarinan kolmiulotteinen uutuustulkinta ei pärjää 90-luvun Sex & Zen -trilogialle, vaikka lisäulottuvuutta käytetäänkin mm. lennättämään katsojan silmille liiskaantunut ja verinen cgi-hevosenkyrpä. Enimmäkseen japanilaisista AV-tähtösistä koostuva naisedustus hoitaa hyvältä näyttämisen kiitettävästi, mutta miespääosissa podetaan akuuttia karismavajetta. Etenkin prinssinä revittelevän Tony Hon tilalle toivoisi jotakuta ilmeikkäämpää Hongkong-konkaria. Elokuva alkaa laahata kääntyessään suunnilleen puolessa välissä harmittomasta ilottelusta synkemmille vesille raiskauksineen ja kidutuksineen. Gore-pitoinen loppukahakka ankeissa luolalavasteissa tuntuu efekteistä huolimatta venytetyltä, ja pääpariskunnan suhde kokee ratkaisevassa vaiheessa täysin epäuskottavan käänteen.

3D Sex and Zen on ollut menestys muuallakin kuin Night Visionsissa. Hongkongissa se peittoisi ensi-iltapäivänään jopa Avatarin (2009) aiemman lipputuloennätyksen. Ennakkotiedoista poiketen tapahtumassa esitettiin elokuvan lyhyempi, noin 113 minuuttinen versio sensuroimattomana. Dvd:lläkin löytyvä Director's Cut kestää vielä vartin pidempään, minkä yhdessä 3D-överiyksen puuttumisen ohessa voi kuvitella vain latistavan mahdollista kotioloissa tapahtuvaa katsomiskokemusta. (TP)

**---

Trespass (2011)

Night Visions -perinteisiin on kuulunut Nicolas Cagen tähdittämien elokuvien esittäminen aina siitä saakka kun runsaasti kalkkuna-arvoja sisältäneen The Wicker Manin (2006) jälkimainingeissa "Nicolas Cage -elokuvasta" muodostui selkeämmin täysin oma käsitteensä. Aiemmin Night Visionsissa näytillä ovat olleet mm. Bangkok Dangerous (2008), Knowing (2009) ja Kick-Ass (2010 - joskin tässä Cage vain sivuosassa). Nyt NV-lauantain alkuyöstä 3D Sex and Zen sai Kinopalatsin kakkossalissa kilpakumppaniksi Nic Cage -uutukaisen Trespass.

Joel Schumacherin ohjaama Trespass on käytännössä Bruce Willisin pääosittaman Hostagen (2005) hieman muunneltu toisinto. Jalokivikaupoilla rikastunut Kyle Miller (Cage) jämähtää perheensä (Nicole Kidman, Liana Liberato) kanssa loistohuvilaansa panttivangiksi, ja twistiä riittää twistin perään sekä ryöstettävien että ryöstäjien henkilökohtaisten salaisuuksien noustessa pintaan ryöstöyrityksen edetessä.

Cage näyttelee jälleen kerran onnistuneesti itseään, muttei ilmennä juuri millään tavoin bisnesmies-roolihahmoaan. Tarina itsessään on äärimmäisen lattea, mutta silti varsin viihdyttävä. Muihin Nic Cage -elokuviin verrattuna Cagen maneerit ovat harmillisen tavanomaiset, ja vain yhdessä kohtauksessa mies päästetään valloilleen silmien tyhjyyttään kiiluen ja sylki suupielistä vaahdoten.

Loppupeleissä Trespass on varsin nautittavaa, joskin totaalisen aivotonta popcorn-viihdettä. (JS)

**½--

8 (2011)

Red Staten (2011) alkukuvana nähdyn Miro Laihon kotimaisen lyhytelokuvan 8 tarina kertoo traumoihin hukkumisesta ja matkasta tajunnan kahdeksan tason läpi.

Pitkäaikainen pariskunta Linda (Salla Juntunen) ja Riku (Antti Launonen; Salattujen elämien Tuukka) viettävät baarissa parisuhteensa vuosipäivää, kunnes Rikun päässä yllättäen napsahtaa. Riku kannetaan ovimiesten avustuksella ulos baarista, jonka jälkeen tämä ei katsojalle tuntemattomasta syystä ole enää kykeneväinen sosiaaliseen elämään, vaipuen lopulta koomaan. Linda hakee ongelmaan apua kokeellista hoitomuotoa suosittelevalta tohtorilta (Pekka Laiho). Yhdessä seurue astuu sisään luolamaiseen bunkkeriin ja aloittaa tabujen voimin matkan mielen syövereihin.

Toteutus lainailee surrealistisia piirteitä David Lynchin elokuvista ja perusideaansa Ken Russellin Altered Statesista (Muutostiloja, 1980), jossa niin ikään pureudutaan päänsisäiseen maailmaan erinäisten substanssien ja eristäytyneisyyden kautta. Pääongelmaksi 8:ssa nousee varmasti paperilla hyvältä kuulostanut perusidea, joka on kuitenkin liian pakotetusti yritetty pelkistää lyhytelokuvamuotoon. Hahmoille ei ehdi kertyä syvyyttä ja Rikun sekoaminen jättää katsojan pitkäksi aikaa hämmästelemään mistä ihmeestä oikein on kyse; tämä siis huonolla mielenkiinnottomalla tavalla, ei kiehtovana elementtinä.

Poikkipuolisista sanoista huolimatta ei teos sentään aivan toivoton ole. Rakenne on selkeä ja tekninen puoli toimii moitteetta. Mieluisaa on toki myös se, että edes jotkut tahot Suomessa pyrkivät tekemään välillä hieman erilaista elokuvaa. (JS)

**½--

Inbred (2011)

90-luvun splatter-lyhäreistään pienten piirien kulttikerhoissa muistettava Alex Chandon heittäytyy matkailumainonnan pariin. Inbred istuttaa jenkkileffojen syvän etelän sadistijuntit Pohjois-Englannin idylliseen Yorkshireen. Kreivikunta kiittää ja kuittaa.

Saksalaisrahalla tehty mutta sensuurisyistä makkaramaassa todennäköisesti ilman levitystä jäävä Inbred on Wes Cravenin ja Tobe Hooperin punaniskavisiota lavealla Bad Taste -komiikalla maustava splatter-komedia. Moottorisahoilla varustetut syrjäkylän Uuno Turhapurot rääkkäävät aikansa kuluksi pieneläimiä, mutta saavat tähtäimeensä aitoa asiaa, kun maisemiin saapuu joukko parannusta tekeviä nuorisorikollisia ohjaajineen. Ilonpito lipsahtaa sirkushuvien puolelle uusavuttomien kaupunkilaisten päätyessä eläviksi räsynukeiksi.

Komediana ja ällökauhuna samanaikaisesti pätevä Inbred luottaa todella kivuliaisiin ja pääosin vanhan koulukunnan splatter-efekteihin, jotka vääntävät vatsaa koheltamisenkin keskellä. Tahallisen epäsympaattisiin hahmoihin on panostettu hieman genrevaatimuksia enemmän ja dialogi on potentiaalisesti hupaisaa - paikallista mutanttienglantia sopertavien hahmojen puheesta ei tosin aivan helpolla ota selvää. Elokuvan saksalaistuottaja ja Night Visions -festivaalivieras Yazid Benfeghoulinkin täytyi käydä katsomassa oma elokuvansa Ranskassa - tekstitettynä. Hillittömissä junttirooleissa revittelevät elokuva- ja televisiotähdet sekä paikalliset kyläläiset, jotka nähtävästi olivat kyllästyneet paikkakunnan virallisen julkisuuskuvaan, saippuadraama Emmerdaleen. Oikein! (MK*)

***--

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16