Caroline Munro
Elämän ja kuoleman kuvia - avaruus kauhun tilana
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8



Elämän ja kuoleman kuvia
- avaruus kauhun tilana

Ihminen oli jo elokuvissa tuhonnut luonnon ja noussut maailman huipulle. Oli olemassa kuitenkin vielä yksi korpimaa; tyhjä, ääretön vaellus, joka ei suinkaan suuntautunut tähtien taakse vaan ihmisen sisimpään, tulevaisuuteen. Avaruus, tuo kaukainen, kylmä ja tuntematon, tarjosi 70-luvun kauhuelokuvalle yhden sen käyttämistä hyytävimmistä metaforista, kun pimeän aineen äärettömyydessä ahtaista aluksista ja valtavista etäisyyksistä tuli mielen sisäisiä matkoja ratkeamattomien kysymysten äärelle.

Mitä todella tapahtui, kun rahtialus Nostromon valot välkehtivät palamaan? Syvällä avaruuden ytimessä miehistön herättänyt viesti päivitti kertaheitolla niin tieteiskauhun kuin ylipäätään tieteiselokuvan visuaalisen loiston, tai koleuden, seuraavalle vuosituhannelle. Menneiden vuosien lelurobotit vaihtuivat kuin taikaiskusta kylmäksi vertauskuvaksi ihmisen ja koneellisen maailman täydelliseen tyhjyyteen päättyvästä symbioosista. Olimmeko vihdoin saapumassa tiemme päähän?

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8