Caroline Munro
Elämän ja kuoleman kuvia - avaruus kauhun tilana
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8


Aliens - perilliset

Alienin uinuttua kuutisen vuotta alkoivat ensimmäisen virallisen jatko-osan kuvaukset. Väliin mahtui toinen toistaan persoonallisempia rip-offeja ja toisintoja. The Thing oli käytännössä siirtänyt Ridley Scottin luotsaaman kliinisen asetelman maan päälle. Samaa yrittivät muutamat muutkin. Syksyllä 1985 kameran taakse kuitenkin astui elokuvallaan The Terminator (1984) itsensä läpi lyönyt James Cameron, joka loi elokuvahistorian kenties tehokkaimman kauhuelementtejä sisältävän toimintaelokuvan.

Toisin kuin emoelokuvan myöhemmät viralliset jälkeläiset (Alien 3, 1992; Alien: Resurrection, 1997), Aliens (1986) ei liiaksi laajentanut sarjan ensimmäisen osan maailmaa. Miljöö säilyi käytännössä samana, joskin tällä kertaa ahtaat käytävät löytyvät alkuperäisen planeetan päältä, jonka ihmiskunta on kolonialisoinut ymmärtämättä vaaraa. Yhteyden katkettua, lähetetään joukko sotilaita selvittämään tilanne Ripley neuvonantajanaan. Seuraa yksi tieteiskauhuelokuvien uraauurtavimmista välienselvittelyistä.

Yhteisöllisyys

Aliensissa kahden eri lajin välinen taistelu laajeni kahden eri kollektiivin väliseksi. Yksi sarjan oivalluksista oli alun alkaenkin lähteä luomaan muukalaisesta itsenäistä vaistonvaraista olentoa. Ensimmäisessä virallisessa jatko-osassa vieraiden maailma on kehittynyt toimivaksi yhteisöksi, sillä avaruusolennot ovat vallanneet ihmisten perustaman asutuksen. Pelastustiimin vihdoin saapuessa, alkaa elokuva kertoa lisääntymisen lisäksi myös vieraan lajin jälkikasvun tuhoamisesta.

Ensimmäinen osa keskittyi miehistön omaan selviytymiseen. Jatko-osassa Carrie Hennin näyttelemä Rebecca muodostuu Ripleyn kamppailun keskeisimmäksi motiiviksi. Enää kummallekaan osapuolelle ei ole tärkeintä itsensä, vaan oman lajinsa tulevaisuuden pelastaminen. Kaikkea toimintaa ohjaa äidinvaisto.

Tieteiskauhulle ominaisesti Aliens sisältää myös kriittisen alaluennan, jonka mukaan ihmisen menestyksen esteeksi ei muodostu vain vieras laji, vaan myös ihmisten väliseen yhteisöllisyyteen pesiytynyt ahneus, jonka edessä kaikki on uhrattavissa. Muukalaisten toimiessa systemaattisesti oman elämänmuotonsa laajentamiseksi, riittää ihmisille omien etujensa maksimointi.

Kapitalismia avaavana tarinana Alien-sarja pohtii ilmeisempien teemojensa ohella myös yksilön ja kollektiivin välistä riistoa. Ripley nousee sarjan ensimmäisessä osassa kapinaan paitsi teknologiaa myös omaa kohtaloaan vastaan. Elokuvan fatalistisen alaluennan mukaan ihmiset ovat tulevaisuudessa koneen osien kaltaisia välineitä yhtiöiden käytössä. Avaruusmatkalle on lähdetty turvaamaan vallan intressejä.

Ripley kantaa harteillaan petosta, äidinvaistoa ja toivoa kohdatessaan Aliensissa maan alla kaltaisensa hedelmällisen elämänluojan. Tällä kertaa ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, sillä sankarittaremme on hyvin aseistautunut. On oikeastaan jopa julmaa millä päättäväisyydellä Ripley käy taisteluun toisen lajin jälkikasvun hävittämiseksi - vai onko kyse sittenkin hänen oman yhteisönsä tulevaisuuden muuttamisesta?

Kuolema

Wachowskin veljesten 90-luvun lopun sensaatio, The Matrix (1999), leikitteli orwellilaisella ajatuksella, jonka mukaan ihminen ei koskaan todella elänyt, vaan näki ainoastaan virtuaalista unta. Ihmiskehon lämpö toimi elämänehtona kokonaiselle koneelliselle maailmalle. Jälleen kerran alistuimme vieraan elämän ehdoksi.

Ihmiskeho merkitsi transformaatiota. The Thingin eliö tarvitsi sitä jatkaakseen matkaansa. Alienin muukalainen siemensi ihmisen sisälle mahdollistaakseen seuraavan kehitysasteensa. Demon Seedissä keinoäly halusi kehon lämpöön kopioidakseen itsensä maailmaan. Ihmisen rooliksi jäi tuhoutua osana muutosta.

Tieteiselokuva on rakastanut leikitellä kysymyksellä miten ja milloin ihmiskunta kohtaa loppunsa. Muun muassa 60-70 -lukujen tieteiselokuvassa vihjattiin tuhon saattavan seurata avaruudesta tulevan kehittyneemmän elämänmuodon muodon ohella ihmisen omien aikaansaannoksien seurauksena (Colossus: The Forbin Project, 1970; A Boy and His Dog, 1975). Kenties hyytävämpi on kuitenkin ajatus ihmisestä maailmankaikkeuden evoluution huippuna. Sillä jos loppua ei tulekaan, tarjoaa avaruus vielä yhden, kauaskantoisimman näkökulman kauhuun.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8