Caroline Munro
Subliminaalinen elokuvakerronta
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Fight Club (1999) toi taas jonkin verran julkista kiinnostusta subliminaaliseen elokuvakerrontaan. Juuri ennen lopputekstejä, päähenkilöiden pitäessään toisiaan kädestä apokalyptisen romanttisissa tunnelmissa, yhden ruudun ajaksi kuvassa vilahtaa anonyymin miehen alavartalo ja penis. Piilotettu visio on viittaus leffassa aiemmin näytettyyn kohtaan, jossa Tyler Durden (Brad Pitt) - yhtenä kumouksellisena toimintanaan - piilottaa elokuvateatterin projektorinkäyttäjänä aivan samaa kuvaa "mukavan isosta kyrvästä" lasten piirrosfilmiin. Tämä peniksen välähdys tuo mieleen väkisinkin muistumia Bergmanin Personasta.

Itse asiassa Fight Clubin alkuperäisessä käsikirjoituksessa loppukohtauksen subliminaali paljastettiin selkeästi katsojalle metaelokuvamaisella tavalla, jossa filmiprintti hidastuu ja piilotettu kuva paljastuu muiden ruutujen välistä - lopulta ohjaaja David Fincher päätti hoitaa homman alta pois hienovaraisemmin. Fincher lisäsi jälkituotannossa vielä muitakin piilotettuja kuvia, tällä kertaa Tyler Durdernista muiden hahmojen sekaan, ennen hänen virallista esittelyään tarinassa.

Suomessa alitajuisista leikkauksista huomattavin tapaus kenties on ollut vuonna 2005 Paha maa -elokuvan teatteritrailerin myötä, johon oltiin laitettu kaksi yhden ruudun mittaista seksuaalista kuvaa muiden otosten sekaan. Tapauksen paljastuttua trailerin leikkaaja kommentoi, että kuvat laitettiin mukaan "rytmittämään kerrontaa".

Yhdysvalloissa Legend Films -lafka on pannut markkinoille useita alkujaan mustavalkoisia klassikkoja tietokoneväritettyinä versioina - näiden joukossa on mm. sellaisia kulttuuritekoja kuin värillinen versio The Killer Shrews -kalkkunaelokuvasta (1959). Kaikista innovatiivisin näistä julkaisuista on varhaisen eksploitaation klassikko Reefer Madness, jonka väritetty versio sisältää useita eri sävyisiä marihuana-savuja, joiden väri määräytyy sen mukaan, kuinka pahasti sitä poltteleva hahmo on koukussa kamaan. Tähän versioon Legend lisäsi vielä kuvien väliin sarjakuvamaisella tekstillä lukevan alitajuisen viestin "4 20", mikä on slangi pilven nauttimiselle (myös Terror in the Haunted Housen dvd-version julkaissut Rhino ei voinut vastustaa kiusausta pistää sekaan omia subliminaalejaan, joissa kehotetaan katsojaa vuokraamaan joka päivä julkaisijan ulos pistämiä elokuvia).

Toinen esoteerinen tapaus piilotetuista numeroista on Kukkoilijat (In Bruges, 2007) jonka eräässä kohdassa yhden ruudun ajan vilahtaa numerot "007". Kyseessä kenties on jonkinlainen eriskummallinen James Bond -viittaus tai sitten vain vanhanaikaisesti tekninen mokaus.

Internet, tuo kulttigeneraattori, on tuonut tullessaan lukemattomia vainoharhaisia NWO-tyylisiä sivustoja, joissa yritetään todistella että tutut suuryritykset - erityisesti Disney - pyrkivät aivopesemään kuluttajia piilotetuilla irstauden ja okkultismin symboleilla. Kuten salaliittoteorioissa yleensä, tarjottu todistusaineisto on kokoelma lähes uskottavaa, todennäköisen rajamailla keikkuvaa ja täysin pähkähullua. Monet esimerkeistä todistavat korkeintaan sen, että tällaisten sivujen tekijöillä on aivan liian paljon aikaa käytettävinään.

Nykypäivänä näkymätön mainostaminen on elokuvissa voimissaan, tosin ei salamyhkäisen editoinnin, vaan tuotesijoittelun kautta. Tieteelliset tutkimukset, joita nimenomaan alitajuisten leikkausten vaikutuksista on tehty, näyttäisivät osoittavan yksi toisensa jälkeen, ettei niillä ole minkäänlaista konkreettista kykyä manipuloida ihmismieltä. Mutta kenties niiden olemassaolossa piilee toinen, itse kulttuuriamme valottava arvo. Mikäli subliminaalisen elokuvakerronnan sosiologista näkökulmaa on uskominen, pinnallisen todellisuutemme alla kytevät alati ilmestykset sukuelimistä ja pääkalloista; seksin ja kuoleman - alun ja lopun - tiedostamisesta.



Sivu:

1 2 3 4 5

kommentit

odota...
QCine kommentoi (21.9.2012 16:13:43)
user avatar Erinomainen artikkeli äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta, jonka viimeistä sanaa elokuvataiteessa ei takuulla ole vielä sanottu, kiitos! Tarkoitus ei tietenkään ole ollut tehdä mitään definitiivistä listaa, mutta oma suosikkini tulee silti artikkelin ulkopuolelta: mielestäni Fincherin Se7enin lopussa välähtävät Gwyneth Paltrowin kasvot on muutaman (yhden?) framen mittainen kirsikka muutenkin mainion kakun klimaattisena, subliminellina koristeena.
vastaa »
Mies Mikkonen kommentoi (5.7.2013 16:37:28)
lainaus:
Erinomainen artikkeli äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta, jonka viimeistä sanaa elokuvataiteessa ei takuulla ole vielä sanottu, kiitos! Tarkoitus ei tietenkään ole ollut tehdä mitään definitiivistä listaa, mutta oma suosikkini tulee silti artikkelin ulkopuolelta: mielestäni Fincherin Se7enin lopussa välähtävät Gwyneth Paltrowin kasvot on muutaman (yhden?) framen mittainen kirsikka muutenkin mainion kakun klimaattisena, subliminellina koristeena.
user avatar Kiitos palautteesta, bongasin vasta nyt.
Artikkeli ei tosiaan valitettavasti ole mitenkään kaiken kattava, vaikka yritin mukaan saada sellaisiakin subliminaalisia kuvia, joiden olemassaoloa en ole nähnyt otettavan esille missään muussa lähteessä.
Toinen puuttuva esimerkki on mm Coppolan Dracula, jonka kohtauksessa nähdään kreivin ihmissusimainen olemus, jossa välähtää yhden ruudun verran hänen todellinen Vlad Tepes - ulkomuotonsa.
vastaa »

kommentoi artikkelia ja/tai elokuvia