Caroline Munro
Angelika, sydänten valtiatar
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Angélique et le roy (Angelika ja kuningas, 1965)

Tällä vuosisadalla vain vahvat pysyvät hengissä.
- Angelika

Sarjan kolmannessa osassa Angelika jatkaa elämistään aurinkokuninkaan hovin liepeillä. Ensimmäisen ja toisen osan dramaattisuus lieveni. Elokuvasta muodostui välivaihe ennen viimeisten Angelikoiden synkkiä teemoja. Tällä kertaa Angelika kuulee myös salaisuuden, joka muuttaa hänen elämänsä.

Versaillesissa kuvattu Angélique et le roy luottaa komeisiin lokaatioihin sekä pukuloistoon. Toisen osan uhrautumisteemat ovat yhä läsnä ja miesten jatkuva himo saa yhä tylympiä muotoja. Angelikan tarinan sisuksissa hengittävä alateema seksuaalisesta hyväksikäytöstä voimistuu, kun Angelika joutuu valloittamaan naisia halveksivan persialaisen suurlähettilään mielen. Hän ajautuu suhteeseen myös kuninkaan itsensä kanssa, mutta ei voi antaa tälle anteeksi menetettyä rakkauttaan.

André Le Nôtren aikoinaan suunnittelema Versaillesin puutarhan loisto luo elokuvassa mahtipontisen kontrastin palatsin salien sisällä tapahtuvalle juonittelulle salamurhineen. Historiallisia yksityiskohtiakaan ei ole unohdettu. Bernard Borderie kuvaa esimerkiksi Ranskan yläluokan lapsimurhia sisältäviä riittejä. Kauneuden ja pukujen loiston alla hengittää julmuus.

Indomptable Angélique (Angelika ja merirosvo, 1967)

Romanttinen, helppo Angelika oli katoamassa. Neljännessä osassa Indomptable Angéliquessa sarjaan astui mukaan entistä raadollisempi seksuaalisuus, ja siitä tuli esimerkki alkuperäisten kirjallisten teosten hurjuudesta. Myös Angelikan motiivit vihdoin kirkastuvat.

Edellisen osan lopussa alkaneella seikkailullaan pois kotimaansa sylistä ja merten ylitse, joutuu Angelika entistä hurjempiin vaaratilanteisiin. Hänestä tulee ilman turvaverkkoaan vain yksi uhreista uudella maaperällä. Elokuva sisältääkin joukon pahamaineisia kohtauksia, kuten esimerkiksi naiset esineellistävän orjakaupan ja kissoilla toteutetun kidutuksen.

Anne ja Serge Golon eivät alkuperäisteoksissaan liiaksi kiillottaneet 1600-luvun maailmaa. Myös Borderie ottaa nyt saman linjan, mistä johtuen Indomptable Angélique on aina jakanut mielipiteitä. Päiväunien Angelika muuttuu siinä painajaisten Angelikaksi, miesten kyltymättömään himoon kahlituksi kesyttömäksi naiseksi. Kaunista historiallista satua kaipaavat eivät osanneet odottaa historiakuvassa tapahtunutta dramaattista muutosta. Alkujaan Angélique et le royn alussa kuultu lainaus "vahvojen vuosisadasta" toteutuu nyt raadollisimmillaan.

Uudet tuulet, aikuisten sarjakuva

Maailma oli muuttumassa. Angelika-sarja yksin ei joutunut kohtaamaan uudenlaista erotisoituvaa yhteiskuntaa. Kirjasarjan ja elokuvan herättämä suosio poiki sivupolkuja, kuten esimerkiksi seksuaalissävytteisen sub-genren sarjakuvien puolelle. Fumetti neri (aikuisten sarjakuva) kehittyi 60-luvun alun Italiassa ja imaisi sisäänsä aikakautensa seikkailullisuuden.

Sarjakuvissa seksuaalisuus muuttui paljaaksi pinnaksi. Alku oli viaton. Angelikan inspiroima ja kymmenvuotisen (1966 - 1976) elämäkaaren elänyt Isabella-sarjakuva (Sergio Barbieri, Alessandro Angioli) aloitti suosion ja synnytti itselleen ison joukon jäljittelijöitä, sekä yhden elokuvan (Isabella, duchessa dei diavoli, 1969). Jäljittelijöissä huomion anastivat toinen toistaan erotisoituneemmat karikatyyrit (Walalla, 1969; Jolanda, 1973), jotka klassisen fantasian sijaan pyrkivät tyydyttämään nyt (pääosin) mieslukijoiden seksuaalisia mielikuvia vihjaillen ja toisinaan pornahtaen. Lopulta myös Angelika sai oman, lyhyen aikaa ilmestyneen lihallisen nimikkosarjakuvansa (Angelica, 1969 - 1970).

Toisaalta yhteiskunnallinen elokuva oli tekemässä paluuta. Indomptable Angélique ei enää noussutkaan suosioon. Esimerkiksi sen sisältämä, aikoinaan huippusuosittu merirosvoteema hiipui vuosikymmenen edetessä muun fantasiaelokuvan tavoin, vaikka merirosvoelokuviakin yhä tehtailtiin runsain määrin esimerkiksi Hammerin toimesta (The Pirates of Blood River, 1962). Pohjimmiltaan Indomptable Angélique oli liian tuttua ja huolimatta raakuuksistaan jo liian usein nähty tarina. Siinä Borderien romantisoitu ajatus merirosvoista yhdistyi raaistuvaan elokuvakerrontaan aikana, jona läpikäytiin jälleen uusi murros. Arthur Pennin joitakin viikkoja aikaisemmin ilmestynyt Bonnie and Clyde (1967) oli viitoittanut tulevaisuuden suunnan.


Angélique et le roy
***½-

Indomptable Angélique
***½-


Sivu:

1 2 3 4 5 6 7