Caroline Munro
Angelika, sydänten valtiatar
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Angélique et le sultan (Angelika ja sulttaani, 1968)

Angelikan seikkailut päättyivät elokuvien osalta sulttaanin hoviin. Miljöön vaihdos takasi täysin miesvaltaisen näkökulman naisen asemaan ja Angelika joutuukin elokuvassa taistelemaan läpi kidutuksen, haaremin kaunottarien salajuonien sekä sulttaanin intohimon, valmiina elämään ja kuolemaan oman sydämensä puolesta. Kovin paljon uutta ei ole enää tarjolla ja ilmassa näkyy väsymisen merkkejä.

Aikalaisia kalvoi myös, että kaksi viimeistä Angelikaa olivat käytännössä yhtä ja samaa elokuvaa, joka vain leikattiin kahtia. Lisäksi elokuvasarja oli kadottanut ratkaisevan osan taiastaan, ja etenkin ensimmäisten osien ilmavuudesta. Tilalla nähtiin varsin mekaanista juonenkuljetusta satunnaisine raakuuksineen. Lopputeksteissä leijui silti lupaus yhä kuudennesta filmatisoinnista, mutta rahahanat sulkeutuivat. Lopulta Angélique et le sultan jätti viimeisenä antinaan sarjan fanien sydämiin yhden ainoan sanoman: elokuvien Angelika on kuollut.


Angélique et le sultan
***½-


Anne Golonin luoma maailma odottaa yhä lopullista ja kokonaisvaltaista valloitusta. Borderien lisäksi kirjasarjaan on käyty käsiksi toistaiseksi vain Turkissa, jossa tehtiin kaksi Angelika-elokuvaa. Niiden nimet voisi suomentaa vapaasti: Angelika ottomaanien palatseissa sekä Angelika ja hullu Ibrahim (Anjelik Osmanli saraylarinda, 1967; Anjelik ve Deli Ibrahim, 1968). Täydellinen kirjasarjan filmaaminen tarvitsisi kuitenkin hyvin tuotetun tv-sarjan.

Ranskan hovin pukuloistoa

Historiafantasiaa janoavien ei silti tarvitse vaipua epätoivoon. Angelikojen seuraksi on tuotettu joukko hyviä teoksia. Esimerkiksi Richard Lesterin filmisovitukset The Three Musketeers (Muskettisoturien seikkailut, 1973) ja The Four Musketeers (Koston merkki, 1974) virvoittavat keveydellään Borderien raskaan paatoksen jälkeen. Myös verikastetta kaipaaville löytyy vaihtoehto maailmankuulun Alexandre Dumas pèren (myös Muskettisoturien luoja) tuotannosta: La reine Margot. Patrice Chéreaun graafinen vuoden 1994 Dumas-filmatisointi kertoo eräästä 1500-luvun Ranskan verisimmästä uskonnollisesta teurastuksesta tähtenään ihana ja kylmä Idabelle Adjani. Thierry Binistin ohjaama, televisiolle tuotettu Louis XV, le soleil noir (Versailles, Ludvig XV:n unelma, 2009) puolestaan tarjoaa hillittyä, korrektia hovidraamaa.

Golan ja Mercier

Elokuvien Angelika ehkä saavutti määränpäänsä, mutta heitti myös pitkän varjonsa Michéle Mercierin ylle. Häneen hahmo vaikutti vuosikymmenien ajan kuin hiljaa sisuksia kalvava myrkky. Tähden pyristelyt irti hahmosta eivät tuottaneet tulosta. Hän muun muassa leikkautti hiuksensa, vaihtoi maata ja pyrki eroon Angelikasta uusien roolien kautta. Mikään ei kuitenkaan auttanut.

She (Angelique) expresses what I couldn't be.
- Anne Golon

Kuin ohdakkeisena kruununa Mercierin kärsimyksen ylle, totesi Anne Golon aikoinaan kirjojensa Angelikan olevan täysin erilainen kuin elokuvien Angelika. Hän ei koskaan kyennyt antamaan Mercierin työlle täyttä tunnustusta tämän roolista. Omalla kierolla tavallaan myrkkypikari olikin alkanut kiertää kehää. Suurelle yleisölle Golonin rakkaimmasta luomuksesta oli tullut hänelle vieras nainen, Mercier.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7