Caroline Munro
FrightFest 2012
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12

[REC]³ Génesis (2012)

Clara (Leticia Dolera) ja Koldo (Diego Martin) viettävät häitään onnellisina. Juhlien edetessä Koldon setä esittelee kipeää kättään, johon koira on puraissut aiemmin päivällä. Kohta hän muuttuu verenhimoiseksi raivohulluksi ja bileet jatkuvat mustaan komediaan naamioituna verioopperana.

Paco Plaza ohjasi kaksi ensimmäistä Rec-elokuvaa yhteistyössä ystävänsä Jaume Balaguerón (Mientras duermes, 2011) kanssa ja otti ohjat omiin käsiinsä kolmanteen osaan. [REC]³ Génesis ei ole lineaarinen jatko-osa, vaan tapahtuu samaan aikaan sarjan ensimmäisen osan kanssa. Plaza muuttaa myös tyyliä huomattavasti muun muassa luopumalla aiemmin kovassa käytössä olleesta käsivarakuvauksesta heti elokuvan alun jälkeen.

[REC]³ Génesis tekee sarjalle suunnilleen saman mitä Army of Darkness (1992) teki Evil Dead -saagalle. Siitä voi siis pitää kovastikin, mutta jatko-osana se ei varsinaisesti toimi. Elokuva ei vie tarinaa yhtään pidemmälle, vaan keskittyy verikekkereihin ja hassutteluun. Huomionarvoista elokuvassa on erityisesti naispääosa. Veriseen hääpukuun sonnustautunut ja moottorisahalla aseistautunut Leticia Dolera tullaan kaikessa tyylikkyydessään muistamaan varmasti pitkään.

***--

Eurocrime! The Italian Cop and Gangster Films That Ruled the '70s (2012)

Mike Malloyn dokumentti on definitiivinen läpileikkaus 70-luvun alkupuolella tehdyistä rikos- ja kyttäleffoista. Parituntisessa kokonaisuudessa on haastateltavana perusteellinen joukko ohjaajia, näyttelijöitä genren huippuvuosina mukana olleita henkilöitä. Dokumentti on jaettu seitsemään osaan ja käsittelyssä on koko eurocrimen suosion ajanjakso.

Dokumentin heikoimpia puolia ovat Malloyn omat taiteelliset ratkaisut. Lukemattoman monet lyhyet clipit on tärvelty ”vanhentamalla” niitä erikseen digitaalisesti ja pätkiin on lisätty grindhouse-tyyliin muun muassa filmikulumia. Toinen ärsyttävä piirre on leikkaus, joka paikoin vain maanista hyppelyä haastateltavasta toiseen. Pahimmillaan haastattelujen aikana Malloy leikkaa seuraavaan asiaan kesken lauseen, eikä hän tunnu muutenkaan kunnioittavan ratkaisuillaan riittävästi dokumenttiin mukaan lupautuneita genreikoneita.

Dokumentti ei tarjoa asiantuntevalle eurocrime-harrastajalle paljonkaan uutta tietoa, mutta perusasioiden kertauksena se on todella hyvä. Erityisen suositeltava ja informatiivinen elokuva on heille, jotka ovat vasta löytäneet kyseisen alagenren.

***--

Elevator (2011)

Norjalaisohjaaja Stig Svendsenin Elevator edusti FrightFest-ohjelmiston heikointa kolmannesta. High concept -tarinassa joukko juhlimaan matkalla olevia ihmisiä juuttuu hissiin kerrosten välille ja eräällä heistä on mukanaan ajastimella toimiva räjähde.

Jostain kumman syystä viime vuosina on nähty useita hissiin sijoittuvia elokuvia, joista tuoreimpana esimerkkinä John Erick Dowdlen kauhuelokuva Devil (2010). Elevator menee hissielokuvien kaanonissa suoraan pohjakerrokseen. Se on kuin elokuvaversio hissimusiikista: neutraalilla tavalla turvallinen ja tavallinen, mutta samalla äärimmäisen ärsyttävä.

Roolitus on tahallisen kliseinen. Mukana kahdeksan hengen joukossa on eläkkeelle jäävä miljonääri ja hänen ärsyttävä lapsenlapsensa, tympääntynyt koomikko, raskaana oleva nuori konttoristi, alkoholisoitunut vanhempi rouva ja niin edelleen. Kaikki on laskelmoitu niin, että täyspitkään elokuvaan saataisiin sisältöä, mutta ei onnistu. Juoni juuttuu paikoilleen jo ensimmäisen varttitunnin jälkeen, eikä varsinaista koukkua löydy myöhemminkään.

*½---

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12