Caroline Munro
FrightFest 2012
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12

The Victim (2012)

Ohjaajana vasta aloitteleva menneiden aikojen näyttelijälupaus Michael Biehn (The Terminator, 1984; Aliens, 1986) sai idean The Victimiin Planet Terrorin (2007) kuvauksissa. Robert Rodriquez ehdotti, että Biehnin kannattaisi ohjata oma Grindhouse-elokuvansa. Tyhjyyttään kalisevasta eksploitaatiopannarista voi siis välillisesti syyttää herra Robertia, vaikka syyttelyn sijaan kannattaisikin jättää suosiolla koko elokuva väliin.

Pikkukylän lempparikyttä Harrison (Ryan Honey) teloo vahingossa erään stripparitypykän hengiltä. Tytön ystävätär Annie (Jennifer Blanc) pakenee Harrisonilta ja hänen huumepoliisi/diileri-ystävältään (Danny Kirkwood) päätyen syrjäiselle metsämökille. Mökin ainoa asukas on Biehnin näyttelemä Kyle, joka pienen neuvottelutuokion jälkeen päättää ottaa Annien siipiensä ja sänkynsä suojaan. Kylen ongelmaton erakkoelämä vaihtuu hetkessä vainoharhaiseksi ja väkivaltaiseksi kujeiluksi, jonka takia vanhat salaisuudet uhkaavat paljastua.

The Victim kärsii matalista tuotantoarvoista harmillisen paljon ja suurempi budjetti sekä huolellisemmin valittu naispääosa olisivat voineet olla ratkaisevia kokonaisuutta parantavia tekijöitä. Blancin mukana olo on toisaalta helppo ymmärtää, sillä hän on tosielämässä Biehnin vaimo. Käsikirjoitus tarjoaa juonellisia aineksia todella niukasti ja sen vastapainoksi olisi kaivannut mehevämpää panostusta eksploitaatioarvoihin. Lopun yllättävä käännekin on kuin tuulesta temmattua ruskeaa paskaa.

**---

Under the Bed (2012)

Teini-ikäinen poika Neal Hausman (Jonny Weston) palaa kotiin vietettyään kaksi vuotta mielisairaalassa äidin traagisen kuoleman jälkeen. Isä Terry (Peter Holden) pitää häntä edelleen mielisairaana ja pikkuveli Paulie (Gattlin Griffith) normaalina, kun taas äitipuoli Angela (Musetta Vander) suhtautuu tilanteeseen kohteliaan neutraalisti. Neal tietää, että Paulien huoneessa sijaitsevan sängyn alla asustelee verenhimoinen otus, joka tulee näkyviin vain öisin. Hirviö ei tietenkään näyttäydy muille kuin veljeksille, joten aikuisten apua on turha pyytää.

Under the Bed tuo mieleen useita 80-luvun seikkailu- tai kauhuklassikoita, kuten muun muassa Poltergeist (1982), Xtro (1983), The Goonies (1985) tai The Lost Boys (1987), joista ohjaaja Steven C. Miller (The Aggression Scale, 2012) onkin myöntänyt hakeneensa inspiraatiota. Jalo idea sinänsä, mutta siitä huolimatta Under the Bed on kuin palapeli, jonka osaset eivät tunnu ikinä loksahtavan kohdilleen.

Usein tulee vastaan elokuvia, joista haluaisi pitää, mutta jotka eivät onnistu täysin vastaamaan odotuksia ja Under the Bed on yksi tällaisista elokuvista. Ohjaaja onnistuu rakentelemaan mysteerin sujuvasti ja mielenkiintoisesti säilyttäen positiivisen vireen erityisesti alkupuolella. Lopulta juonen purkautuessa potku katoaa tyystin ja meno muuttuu täysin. Potentiaalia Under the Bed sisältää vaikka millä mitalla ja myös omaperäisyyttä löytyy, mutta sitä ei osata käyttää hyödyksi. Alun suuret lupaukset peittyvät lopulta mukajännän gorekauhun alle; Tyylivaihdos, joka vetoaa varmasti joihinkin katsojiin. Under the Bed on syytä ottaa vastaan hölmönä 80-lukua nostalgisoivana sekoiluna, eikä vakavasti otettavana kauhuelokuvana.

Ajatteli Under the Bedistä mitä tahansa, niin se sisälsi silti yhden koko FrightFestin oudoimmista hetkistä. Siinä äitipuoli pitää köydellä kiinni sängyn alla odottavaan mustaan pimeyteen ryömivästä pojastaan.

**½--

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12