Caroline Munro
Night Visions - Maximum Halloween 3012
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15

Desperate Living (1977)

aka Mortville; Nuovo Punk Story; Punk Story

Desperate Living #1 Desperate Living #2
IMDb

Törkyä, törkyä! Saastan ystävien nauruhermoja hemmottelee eräs John Watersin härskeimmistä ohjauksista oikein runsaalla kauhalla. Myös nimellä Punk Story tunnettu Desperate Living on selkeä aikansa alakulttuurin tuotos. Se tekee rähjäisyydestä jotain aitoa, omaperäistä ja uskaliasta.

On ehkä liioiteltua kutsua John Watersin "törkytrilogian" huipennusta poliittiseksi elokuvaksi. Kuitenkin Desperate Living on Baltimoren ryönäneron ohjauksista todennäköisesti kiukkuisin. Se suorastaan huokuu inhoa asemaansa hyväksi käyttäviä auktoriteetteja kohtaan. Aikaansa nähden elokuva oli myös huomattavan lesbomyönteinen, mikä herätti sen valmistumisen aikaan ristiriitaisia tunteita.

Desperate Living [1]
Desperate Living [2]

Elokuva flirttailee tuttujen genrekaavojen kanssa. Osansa saavat niin pakomatkaa kuvaavat road moviet, Liisa ihmemaassa -tyyliset sadut kuin Douglas Sirkin ylenpalttiset melodraamat. Onneksi Waters ei tyydy vain tekemään törkeämpää pastissia, saati pitäytymään vain yhdenlaisessa juonikuviossa. Elokuvan juoni ottaa useita yllättäviä käänteitä täysin vastakkaiseen suuntaan kuin voisi odottaa. Elokuvan keskipisteinä toimivat hahmotkin voivat kadota nopeasti statistiasemaan ja muut astuvat tilalle. Sketsimäinen esitys on koottu varsin sujuvasti soljuvaksi ja viihdyttäväksi Frankensteinin hirviöksi.

Peruskohtiin tiivistettynä juonikuvio on seuraava: hermoheikko keskiluokkainen aviovaimo Peggy Gravel (Mink Stole) ja 200-kiloinen taloudenhoitajatar Grizelda Brown (Jean Hill) tulevat tappaneeksi perheensä pään. Thelma & Louise -tyyppisesti he pakenevat keskenään syvään korpeen. Karkumatkan mittaan Grizelda alkaa kehittää tunteita entistä emäntäänsä kohtaan. Uhrin ja marttyyrin roolin omaksunut Peggy ei juuri vastustele tätä, tai muitakaan kehityskaaria, jotka eivät häntä varsinaisesti miellytä. Vaikuttaisikin, että hän haikailee lähinnä uusia mahdollisuuksia päästä valittamaan elämän paskuudesta.

Desperate Living [3]
Desperate Living [4]

Parivaljakko saapuu kaatopaikalle rakennettuun Mortvillen hökkelikylään. Villin lännen säännöillä elävää kaupunkia hallinnoi tyranni, kuningatar Carlotta (Edith Massey) sotilaineen. Julkisiin teloituksiin, kansalaistensa nöyryyttämiseen ja ylenpalttiseen mässäilyyn mieltynyt monarkki on muutenkin pahalla päällä. Prinsessa Coo-Coo (Mary Vivian Pierce) haikailee nudisti-talonmiehen perään ja on valmis kapinoimaan äitinsä tahtoa vastaan saadakseen miehen omakseen.

Tarinaa alkaa lopulta vetää lesbopariskunta Muffy St. Jacques (Liz Renay) ja Susan Lowe (Mole McHenry). Hyväsydämiset hönöt tarjoavat katon pään päälle useammallekin karkulaiselle ja joutuvat sen vuoksi toistuvasti pulaan. Mole kaavailee sukupuolenvaihdosleikkausta, mistä väännetään joitakin elokuvan iljettävimmistä vitseistä. Kaiken kaikkiaan törkyhuumorin virta on tasainen ja jutut onnistuvat usein sekä naurattamaan että kuvottamaan samanaikaisesti.

Desperate Living [5]
Desperate Living [6]

Elokuvan groteski, äärimmilleen kärjistetty luokkayhteiskunta esittää rikkaat harhaisina, kieroutuneessa sadussa elävinä verenhimoisina ahmatteina. Vastustamattoman hassu Massey vetää pahisroolinsa kunnialla ylinäytellen läpi. Häijyn kuningattaren mielessä tunteet ovat kammoksuttuja ja kiellettyjä, vain rahvaalle kuuluvia turhuuksia. Seksiäkin saadaan vain pakottamalla.

Roskaväen seassa sen sijaan ihmiset onnistuvat löytämään toisensa, katsovat asioita pintaa syvemmälle, pelaavat nudistilentopalloa ja rakastelevat pitkin yötä. Peniskin on silkka turha statussymboli, joka kannattaa repiä irti tosi rakkauden vuoksi. Watersin suosikkiohjaajien, Russ Meyerin tai Herschell Gordon Lewisin tyylinen suorasukaisuus viedään aivan uudelle tasolle.

Desperate Living [7]
Desperate Living [8]

Vaikka elokuvan valmistumisvuonna punk oli noussut valtavirran juureen kiinni, menestyi teos erittäin huonosti, saaden Watersin uran huonoimmat lipputulot. Syytä on hankala ymmärtää, koska Watersin sikailuvisiossa ei ole nykypäivän näkökulmasta yhtään mitään vikaa. Ehkä Divinen puuttuminen karkoitti aikanaan katsojat. Onneksi nykykatsojat osaavat jo nyt arvostaa vähemmälle huomiolle jäänyttä teosta.

****-
keskiarvo
toimitus
3.67/5.00 (6)
 JSSMTPKKMHPI
  3.5 3.5 3.5 4.0 3.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  11 (13)
85%
Desperate Living (1977)  Desperate Living (1977)  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15