Caroline Munro
Night Visions: Colttikonsertti
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Ryhmävoimaa vihamielisessä maassa

Spagettiwesternien maailma on hyvin vihamielinen ja väkivaltainen. Kenelläkään muulla ei ollut Amerikan alkuaikojen raadollisuudesta kuitenkaan yhtä kyynistä kuvaa kuin genren suurmestari Sergio Corbuccilla. The Hellbenders (I crudeli, 1967) lienee hänenkin urallaan yksi nihilistisimmistä tapauksista. Kuten elokuvasta puhuttaessa tavataan usein mainita, mukana ei ole ainuttakaan edes etäisesti sympaattista henkilöhahmoa. Hellbendersissä seurataan sisällissodan päättymisen jälkeen kärttyisää Etelävaltioiden eversti Jonasta (Joseph Cotten) kolmine poikineen kulta-aarteen perässä. Mammonalla olisi tarkoitus ostaa aseita, joilla saada kostoa Pohjoisvaltioille ja Etelä uuteen nousuun.

Juoni kiertää lähestulkoon kaikissa tutuissa lännenelokuvan asetelmissa. On saluunan pokeripöytää, intiaanien ja meksikolaisrosvojen hyökkäystä karavaanin kimppuun, erämaalinnaketta ja hautuumaaekskursiokin. Välillä mukaan noukitaan kauniimman sukupuolen edustaja kusetuksen välikappaleeksi. Ihmisarvoa daamilla on täsmälleen yhtä paljon kuin hänen suloillaan on markkina-arvoa pahaa aavistamattomille. Naisen läsnäolo aiheuttaa myös riitoja nuorempien Jonaksen veljesten parissa.

Kohtauksesta toiseen ihmiset tylyttelevät toisiaan, petkuttavat minkä ehtivät, läpsivät tiellä oleviaan kauemmas ja muutenkin ovat kiinnostuneita vain omaan napaansa tuijottamisesta. Kultakuume nousee niin korkeaksi, etteivät lopulta edes perhesuhteet tai itsesuojeluvaisto hidasta tippaakaan ryntäystä kohti horisontissa häämöttävää palkkiota. Lopussa jää luu kouraan. Corbuccin lännessä ei ole sijaa sankareille, mutta pahatkin onnistuvat ahneudellaan lopulta pyyhkimään itse itsensä pois pelistä.

Vastaavanlaisen röyhkeä konnakatras löytyy myös Damiano Damianin elokuvasta A Bullet For The General (1966), jossa ollaan myöskin ryöväämässä aseistusta, mutta tällä kertaa Meksikon vallankumousta varten. Bandiitti El Chuncho (Gian Maria Volonté) anastaa joukkoineen asekuljetuksia myydäkseen saaliin kovaan hintaan sotilasvallankumouksen johtoryhmän kenraali Eliakselle (Jaime Fernandez).

Puuhasteluun ei liity aluksi muuta näkökulmaa kuin voiton maksimointi tuottoisassa bisneksessä. Kuten vallankumouswesterneissä yleensä käy, oppii ahne rosvokin matkan varrella kuinka arvokas (vasta-) vallankumous hänen kotimaalleen on. Tähän tarvitaan yleensä myös opettavaista välittäjähahmoa, joka tässä tapauksessa on mystinen gringo Bill Tate (Lou Castel). Välittäjällä on tarkat arvot joita hän tahtoo puolustaa, mutta pysyy suurimmaksi osaksi niistä vaiti ja antaa roistojen itse havaita taistelun tarpeellisuuden esittämällä tälle vastapuolen tekemiä hirmutöitä.

Jälleen "sankari" on siis kuoleman airut ja ikävän viestin tuoja. Vallankumouswesternit tosin tapaavat päättyä astetta optimistisemmin, vakuuttaen että suurimmat seikkailut siintävät yhä edessä. Aikakautensa poliittiseen ilmapiiriin liittyen ne ovat avoimen provosoivia yleisöään kohtaan. Aktivismia, perkele!


The Hellbenders
***--

A Bullet For The General
***½-

Sivu:

1 2 3 4 5 6