Caroline Munro
Elokuvalliset maalaukset
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Konstantin Lopushanskin neuvostoliittolainen scifi-arthouse-tuotos Kuolleen miehen kirjeet (Letters from a Dead Man, 1986) on unohdettu klassikko, jossa siteerataan Pieter Brueghelin "Sokea johdattaa sokeaa" -maalausta erityisen muistettavalla tavalla. Ydintuhon jälkeisessä maailmassa, pienessä suojassa joukkoa lapsia varjelee professori, joka kirjoittaa kirjeitä kuolleelle pojalleen. Kuvasto on sävytetty kellertäväksi tai siniseksi, ikään kuin itse kamerassa käytetty filmi olisi jollain tavalla säteilyn saastuttama. Lopussa päähenkilön menehdyttyä, lapset jäävät oman onnensa nojassa marssimaan kohti ulkomaailmassa odottavaa epävarmaa kohtaloa, kaasunaamarit päällään, pitäen toisistaan kiinni jonossa, aivan kuin Brueghelin maalauksen sokeat. Hetki hohtaa traagisen irvokkuuden sijaan haurasta toivoa.

Suomalaisen lisän elokuvallisiin maalauksiin tuo oma arthouse-suosikkimme Aki Kaurismäki, lopullisessa kansainvälisessä läpimurrossaan Mies vailla menneisyyttä (2002). Alussa jossa siteissä oleva päähenkilö lojuu maassa, todistamme Hugo Simbergin "Haavoittuneen enkelin" mukaan luotua visiota kahdesta pienestä pojasta, jotka kantavat puisia paareja.

Maalauksien siteeraamisen tapaa harrastetaan kaikenlaisissa filmeissä, aina esoteerisista kokeellisista elokuvista jättibudjetin popcorn-pläjäyksiin Hollywoodista.
James Cameronin Terminator 2: Tuomion päivä (Terminator 2: Judgment Day, 1991) sisältää kohdan, jossa nestemäisestä metallista koostuva androidi T-1000 nousee esille lattiasta. Mieleenpainuva visio on jäljennetty meksikolaisen surrealistimaalari Remedios Varon vuoden 1955 taulusta "Hyödytön tiede, tai Alkemisti".

Tarsemin The Cell (2000) on täydellinen filkka nautittavaksi dvd:ltä tai blu-raylta - kohtausluettelosta voi katsoa kaikki suurenmoiset ihmismielten sisälle sijoittuvat jaksot, ja jättää yhdentekevät todelliseen maailmaan sijoittuvat tarinalliset kohtaukset väliin. Mieleenpainuvimmat visiot Tarsem on napannut muiden taiteilijoiden teoksista - mutta väliäkö sillä, kun ohjaaja tekee hommansa niin hyvin. Kohtaus jossa hevonen pilkkoutuu irtonaisiin osiin, jotka jatkavat erillään liikkumista, on otettu brittiläisen pinnallisuuden kuninkaan Damian Hirstin pahamaineisista taide-installaatioista, ja visio kolmesta naisesta epätodellisessa maisemassa on jäljennetty huippulahjakkaan, joskin kirjoittaessa telkien takana olevan norjalaisen Odd Nerdrumin maalauksesta "Aamunkoitto".



Sivu:

1 2 3 4 5 6