Caroline Munro
Elokuvalliset maalaukset
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Lopuksi: milloin on mahdollista, että kysymys siitä onko jonkin maalauksen alkuperäistä kuvaa luotu filmille, muuttuu pelkäksi tulkinnaksi?

Eräälle taideprofessorille otettiin esille aihe maalausten visuaalisesta siteeraamisesta elokuvissa, ja hänelle eniten ilmiselvä esimerkki tavasta oli - yllätys, yllätys - Ihmemaa Oz (The Wizard of Oz, 1939), ja sen loppukohtaus, jossa luotiin uudelleen yksityiskohta (!) Hugo van der Goesin Portinarin alttaritaulusta, circa 1476-78. Hmmm.... Tietenkään alttaritaulun toimiminen inspiraationa elokuvan sommitelmalle ei ole mahdotonta, joskin vielä vähemmän mahdotonta on se, että yksi taiteilija on luonut erään mise-en-scènen hahmoista teokseensa, jota muistuttavan toinen sattumalta sitten toistaa 450 vuotta myöhemmin. Päättäkää itse, rakkaat lukijat.




Post-script

Olemme olleet tutkimusmatkalla siihen, kuinka maalaukselliset visiot ovat muuttuneet liikkuviksi, elokuvallisiksi kuviksi. Mutta - meneekö tämä koskaan toisin päin? Eli elokuvasta maalaukseksi. Kenties.



Jo alussa mainittu Francis Bacon rakasti elokuvia, hänen makuaan olivat erityisesti Alain Resnaisin ja Godardin tuotanto. Mutta erityinen pakkomielle hänelle syntyi Sergei Eisensteinin Panssilaiva Potemkinin (1925) Odessan portaat -jaksossa olevasta kuvasta, jossa kasakan silmään puukottama äiti huutaa kohti katsojaa. Bacon käytti still-ruutua elokuvasta mallina, ja se putkahti esiin hänen maalauksissaan uudestaan ja uudestaan, ehkä kaikista selvimmin tässä taulussa, joka on kuin suora jäljennös kyseisestä visiosta.

Ainakin tällä kertaa elokuva loi jälkiä, ei valko- vaan maalauskankaalle.

Sivu:

1 2 3 4 5 6