Aikuisille tarkoitettu tieteisfilmi ei välttämättä kaipaa silmiä hivelevää trikkitekniikkaa. Esimerkiksi vähin kustannuksin tehty Muukalainen Harlemissa käyttää lajityypin kehyksiä vain viitteellisesti, niitä tarkemmin seulomatta. Elokuvassa New Yorkiin tupsahtaa äkkiä kielitaidoton, kolmivarpainen musta mies, joka vaiteliaana vaeltaa kaupungin kaduilla kintereillään kaksi kummallista takaa-ajajaa, joista toista näyttelee ohjaaja itse.

John Sayles on maineikas amerikkalaisohjaaja, jonka monipuolista tuotantoa lyödään Suomessa jatkuvasti laimin. Muukalainen Harlemissa on hänen neljäs näytelmäfilminsä, täynnä visuaalisia vivahteita ja hellyttävää huumoria. Ohjaajalla on siunattu taito kuvata ihmisiään lämmöllä ja kiinnittää heidät ympäristöönsä aidon luontevasti. Hänen tietoisesti harhaileva, sivuhenkilöihin eksyvä kerrontatyylinsä ei loista muodikkuudellaan, mutta hänen ideansa onkin draaman kiihkeän juoksutuksen sijasta välittää vaikutelmia. Filmin tunnelma latistuu heti, kun Sayles keskittyy kiinteästi johonkin teemaan kuten rasismin tai huumeiden vastustamiseen. Pienillä taikatempuilla ja lapsirakkaudellaan muukalainen herättää enemmän sympatiaa kuin sosiaalisten epäkohtien paljastamisessa.

Mikään mestariteos Muukalainen Harlemissa ei ole, sillä läheskään kaikki sen palaset eivät toimi tyydyttävästi keskenään. Useimpia elokuvan virheitä voi silti katsoa läpi sormien Saylesin humaanin, hyvää tarkoittavan tarkkanäköisyyden takia. Tästä filmistä aistii vastaavaa elämänsykkeen letkeää svengiä kuin mustan jazzin improvisaatioista, eikä juonen kompastelukaan pysty häiritsemään kyseistä etnistä vilpittömyyttä.

The Brother from Another Planet sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #823

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa