Caroline Munro
Yubari International Fantastic Film Festival 2013
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13

From Here to Nowhere (Gokushiteki runaway, 2013)

23-vuotias Ken Kawai oli Yubarin kilpasarjan nuorin ohjaaja. Tuoreeltaan elokuvakoulusta valmistuneen ohjaajan debyytti From Here to Nowhere on kuivan humoristinen road movie ja kasvukertomus, jossa kukaan ei juurikaan kasva. Tokiossa tyhjää toimittavan pojanklopin ja eksentrisen prostituoidun yhteentörmäys vie kaksikon matkalle ympäri Japania.

Kawain elokuva ei lisää mitään oleellista lajityyppiin, jossa on jo nähty useita huipputöitä viimeisen 15 vuoden aikana. Esikuvat löytyvät selvästi Nobuhiro Yamashitan (Ramblers, 2003) ja Yuya Ishiin (Bare-Assed Japan, 2005) slacker-elokuvista, joissa eripuraisten ihmisten antikommunikointi kirvoittaa kuivaa huumoria. From Here to Nowheren vähäpuheinen ja vastoinkäymisiin hölmistyneellä tuijotuksella reagoiva sankari on lajityypin peruskauraa. Elokuvan road movie -rakenne ei tee kokonaisuudesta sen omaperäisempää, joskin lopun graafinen seksikohtaus yllättää.

Rajoitetun budjetin elokuvaksi From Here to Nowhere näyttää aivan hyväksyttävältä. Näyttelijätyö on sen sijaan paikoin kankeaa, etenkin sivurooleissa. Monet hauskoiksi tarkoitetut kohtaukset menettävät tehoaan olemalla turhan tavanomaisia. Kokonaisuus viehättää kuitenkin rehellisyydellään. Sekä ohjaaja että 24-vuotiaat pääosanesittäjät ovat olleet vilpittömin mielin tekemässä pienimuotoista komediaa, joka ei kalastele yleisöä ylettömällä mesoamisella. Ehkäpä ensi kerralla myös ote materiaaliin on terävämpi. Nuorelle ohjaajalle varaa mielellään siihen uuden mahdollisuuden. (MK)

**---

Punch Men (2013)

Kaikessa epäonnistuva toimistotunari löytää paikallisen fight clubin, jossa purkaa pahaa oloaan. Onni ei silti käänny - kehässä tulee turpaan ja työkaverit kiusaavat entiseen malliin. Aiemmin lyhytelokuvia ohjanneen Kenji Tanakan elokuva on yhtä epäonnistunut kuin sen päähenkilö. Alun leikittely vakavahenkisen urbaanidraaman elementeillä osoittautuu bluffiksi sisällön kääntyessä nopeasti hölmöilykomediaksi. Nyrkkeilymatsit ovat erikoisefektien sävyttämää hupailua, jossa vastustajan kulmaan ilmestyy kaikkea mahdollista vanhasta mummosta lähtien. Muutamat naurut eivät kanna pitkälle huumorin ollessa väkinäistä ja lapsellista.

Pääosan tunaria esittävä Takashi Nishina oli tämän vuoden vakiokasvo Yubarissa. Punch Menin ohella hänet nähtiin mm. elokuvissa Abductee, The ABCs of Death, Snake of Violence ja Wandering Alien Detective Robin - kaikki samana päivänä ja yhteensä neljään eri ohjelmistosarjaan kuuluvina. Yleensä koomisia sivuhahmoja esittävä Nishina tuo välittömästi mieleen 1970-luvun Toei-elokuvissa sählänneen Takuzo Kawatanin (Crazed Beast, 1976). Ei ole suuri yllätys, että Kawatani ja Nishina ovat tosielämän isä ja poika. Rasittavuuskertoimet eivät sukupolven vaihdoksessa ole juuri hellittäneet, mutta miesten menestystä ei käy kieltäminen.

Nishinan ohella moni muukin elokuvan näyttelijöistä on huumorimiehiä. Näytöksen lämmittelyohjelmana nähtiin rakugo-esitys, jossa sivuosan Shoji Omiya sekä kaksi muuta esiintyjää istahtivat vuorotellen alas tarinatuokiota varten. Taiteenlajin sääntöjen mukaisesti kukin esiintyjä kertoi koomisen tarinan esittäen itse kaikki roolit äänensävyä vaihdellen. Ohjelmanumero ei liittynyt elokuvaan mitenkään. (MK)

*½---

Jukai - Mt. Fuji Suicide Forest (Jukai no futari, 2013)

Kaksi tv-alalla toimivaa luuseria keksivät kuningasidean: He menevät kyttäämään Fuji-vuoden edustalle levittäytyvään Aokigaharan "itsemurhametsään" bussilla saapuvia ihmisiä toivoen löytävänsä jonkun, joka on menossa päättämään päivänsä. Työ tuottaa tulosta, ja kaksikko saa talteen materiaalia monenlaisista itsemurhaskenaarioista. Tämä taas nostaa katsojalukuja ja siivittää miesten urakehitystä. Sitten alkavatkin eettiset ongelmat nostaa päätään.

Jukai on melko amatöörimäinen, halpa, ja osa näyttelijöistä on aivan kaameita. Itse aihe kuitenkin on kiinnostava, ja mausteeksi leffaan on ujutettu vielä yllättävän säädyttömiä seksisivujuoniakin.

Itsemurhametsä tunnetaan myös nimellä "Jukai", "Puiden meri". Sääli että haalea ja epätarkka digikuva ei tee lainkaan oikeutta kypsässä iässä tämän debyyttinsä ohjanneen Hideya Yamaguchin kunnianhimoiselle visiolle itse mystisen metsän kuvauksesta. Jukai perustuu alkuasetelmansa osalta tositapahtumiin vuodelta 2004. Toimittajaparia näyttelevät Toshiyuki Itakura and Atsushi Tsutsumishita, jotka esiintyvät myös komediaduona nimellä "Impulse". Kovin hauskaa ei heidän tohelointinsa ainakaan tässä elokuvassa ole. (KK)

**---

Extend Hands From Darkness (Kurayami kara te wo nobase, 2013)

Saori-niminen prostituoitu (muodokas idoli Maya Koizumi) ajelee ympäri kaupunkia parittajansa kuskaamana ja käy keikoilla vaikeasti vammaisten asiakkaiden luona. Paljastuu, että Saori suosii liikuntarajoitteisia koska he ovat vaarattomampia kuin muut pokat. Vammaisetkin ovat toki hyvin erilaisia. Eräskin lihasrappeumataudista kärsivä nuorukainen vain makaa sängyssä voimattomana kuoleman lähestyessä. Saori käy keskusteluja asiakkaidensa kanssa mutta haluaa pitää heihin henkisen etäisyyden. Eihän se onnistu: asiakas-palveluntarjoaja -suhteet käyvät yhä symbioottisemmiksi.

Tätä mielenkiintoista aihetta on käsitelty aiemmin elokuvissa monista eri näkökulmista. Rajuin kuvaus vammaisten seksielämästä on varmastikin Crispin Gloverin It Is Fine. Everything Is Fine! (2007), jota ikävä kyllä on erittäin vaikea nähdä - julkaisuja ei ole ja sitä esitetään vain Gloverin itsensä isännöimissä tilaisuuksissa. Peter Bogdanovichin elokuvassa Mask (1985) epämuodostuneen pojan (Eric Stoltz) äiti usuttaa hänelle prostituoidun seuralaiseksi. Samoin Extend Hands From Darknessissa erään osittain halvaantuneen pojan äiti kieltäytyy näkemästä jälkeläisensä tilaa ja palkkaa Saorin vauhdittamaan paranemista.

Extend Hands From Darkness ei ole mikään blatantti pinku-filmi, vaan enemmänkin fiksu draama joka lähestyy aihettaan mutkattomasti (ainakin yksi näyttelijöistä on aidosti vammainen) ja välillä rajun näköisesti, vaikkei varsinaista paljasta pintaa paljoa näykään. Vain 68-minuuttisen elokuvan kaikki näyttelijät tekevät todella hyvää työtä, ja ohjaaja Yukihiro Toda voittikin sillä pääpalkinnon Yubari Fantastic Film Festivalilla 2013. (KK)

****-

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13