Caroline Munro
Kadonneen aarteen metsästäjä, osa 2
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19 · 20 · 21 · 22 · 23 · 24 · 25 · 26 · 27 · 28 · 29 · 30 · 31 · 32 · 33 · 34 · 35 · 36 · 37 · 38 · 39 · 40 · 41 · 42 · 43 · 44 · 45 · 46 · 47 · 48 · 49

Zu neuen Ufern (1937) :: To New Shores

Vieraille rannoille

aka Life Begins Anew; To a Distant Shore; La golondrina cautiva; La prigioniera di Sidney; Paramatta, bagne de femmes

Zu neuen Ufern #1 Zu neuen Ufern #2

Genre

IMDb

Detlef Sierckin joutsenlauluiksi Saksassa jäivät kaksi Zarah Leanderille vuonna 1937 räätälöityä melodraamaa, Vieraille rannoille ja Habanera, molemmat huikeita mestariteoksia. Niitä kuvattaessa välit natsihallintoon alkoivat rakoilla, sillä ohjaaja laiminlöi propagandaministerin studioon sähköttämiä osviittoja. Vaikka kummatkin elokuvat olivat mainoskohun saattelemina suuria kassamenestyksiä - Leander oli paitsi UFA:n korkeinta palkkaa nauttinut filmitähti, myös Göbbelsin henkilökohtainen suosikki - tottelematon Sierck työnnettiin kylmästi syrjään vähäpätöisempiin projekteihin.

Zu neuen Ufern [1]
Zu neuen Ufern [2]

Vastalauseeksi hän veti nimensä pois vuonna 1938 valmistuneesta elokuvasta Viimeinen akordi (Accord final). Läksytykseksi hänet passitettiin Berliinistä Hollantiin taltioimaan rikostarinaa Boefje (1939). Viimeisenä kuvauspäivänä Sierck pakeni sieltä Ranskaan ja myöhemmin juutalaissyntyisen vaimonsa kera Amerikkaan eikä koskaan nähnyt filmiään valmiina.

Vieraille rannoille käynnistyy 1840-luvun puolivälin Lontoossa, jossa köyhtynyt upseeri Albert (Willy Birgel) väärentää velkojilleen vekselin ennen astumistaan kuvernöörin palvelukseen Australiaan. Petos tulee ilmi ja hänen rakastajattarensa, varieteessa laulava Gloria Vane (Leander) ottaa siitä syyn niskoilleen pelastaakseen Albertin sotilasuran. Gloria joutuu lakitupaan, jossa hänet määrätään seitsemäksi vuodeksi pakkotyöhön Sydneyn pahamaineiseen Paramattan rangaistussiirtolaan. Kuten arvata saattaa, lempiväiset kohtaavat uudelleen muuttuneissa olosuhteissa Australian paahtavassa helteessä.

Zu neuen Ufern [3]
Zu neuen Ufern [4]

Ensimmäistä kertaa elokuvaa katsoessa huomio siinä kiintyy epäoleellisiin seikkoihin, kuten saksalaismaisemien keinotekoiseen naamiointiin australialaiseksi satamakaupungiksi. Lavastuksen pakolliset kömpelyydet unohtuvat kuitenkin nopeasti filmin dramaturgisten vahvuuksien ansiosta. Sierck kasvattaa tarinan puhtia kierros kierrokselta. Albertin lisätessä hienostokutsuilla yhden numeron ystävänsä antamaan lainapaperiin petos ohitetaan kevytmielisenä hairahduksena, josta ei koituisi harmia kenellekään. Kun rikas juustotehtailija nostaa äläkän katteettomasta vekselistä, Albert on jo matkalla asemapaikkaansa kuvernöörin henkikaartiin eikä tiedä mitään kotimaassa paisuvasta skandaalista. Gloria luulee glamourillaan livahtavansa pinteestä, mutta tuomarien edessä tajuaa liian myöhään uhrauksensa hinnan. Taitavasti Sierck käyttää brechtiläistä ilmaisukeinoa, jossa rääsyihin pukeutunut kerjäläiseukko laulaa oikeussalin ulkopuolella kimeästi arkkiviisua Paramattan naisvankilan kauheuksista. Hänen tehostaessaan esitystään aitaan ripustetuilla kuvatauluilla, kamera siirtyy niiden kautta Australiaan ilman sanallisia selityksiä.

Kuten Habanerassa, myös tässä elokuvassa harsot ja peilit näyttelevät tärkeää roolia. Unenomaisina heijastuksina ne erottavat haaveet todellisuudesta, fantasiat realismista ja pakottavat filmin henkilöt kohtaamaan oman viheliäisyytensä. Holtittoman Albertin ymmärrettyä tekonsa korjaamattomuuden, hän ei enää siedä peilikuvaansa. Ensin tapaamme Glorian vankilassa punomassa koreja ja laulamassa unelmoiden rakastetustaan. Sittemmin Sierck paljastaa työsalin ankaruuden pitkässä kohtauksessa, jossa kamera seuraa parvekkeella vahtivaa vartijaa, ainoana taustaäänenä satojen kangaspuiden yksitoikkoinen kolke.

Zu neuen Ufern [5]
Zu neuen Ufern [6]

Vieraille rannoille päättyy vihkiäisiin kirkossa vaaleahiuksisen, rotupuhtaan arjalaisen sankarin mitat täyttävän maanviljelijän taluttaessa brittiläisten kolonialistiraukkojen viettelemän Glorian lailliseksi aviovaimokseen. Elokuvan lopetus urkuineen ja lapsikuoroineen tyydytti propagandavirastoa, mutta onnelliseksi ratkaisua ei voi pitää Glorian kannalta. Vapauden sijasta hänet kahlitaan toisenlaiseen, entistä orjuuttavampaan vankeuteen. Kuten 1950-luvun parhaissa amerikkalaisissa elokuvissaan, ohjaaja tässäkin osoittaa hienovaraisesti miten käyttäytymistä säätelevä ahdas tapamoraali lannistaa ihmisen yksilöllisen tahdonvoiman.

*****
keskiarvo
toimitus
5.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Zu neuen Ufern (1937)  Zu neuen Ufern (1937)Vieraille rannoille  
Sivu: