Caroline Munro
Karlovy Vary 2013 -festivaalipäiväkirja
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

30.6: The Deflowering of Elitisti

Jo kolmannen päivän aamuna on selvää, että univelka on saavuttanut hirmuiset mittasuhteet. Aamupäivä kuluukin yleisen rentoutumisen ja tikettien hankkimisen merkeissä. Karlovy Varyn festivaalilla pressin edustajia kohdellaan hyvin ja lippuja näytöksiin on helppo saada. Kuten Berlinalessakin, niitä voi saada saman tai seuraavan päivän näytöksiin. Näin ollen kannattaa suunnitella jo hyvissä ajoin mitä elokuvia minäkin päivänä aikoo katsoa.

Akkreditoituna lehdistön edustajana minulla on vapaa pääsy kaikkiin ainoastaan pressille tarkoitettuihin näytöksiin ja lisäksi voin saada liput enintään kolmeen tavalliseen näytökseen kunakin päivänä. Yksittäislippujen hinta on myös sen verran huokea, ettei minkään elokuvan näkeminen siitäkään ole kiinni.


Omalla kohdallani päivän ensimmäinen elokuva on Stacie Passonin esikoisohjaus Concussion. Lesbodraamassa kotiäiti alkaa myydä itseään saatuaan aivotärähdyksen. Päähenkilö Abby (vahvan suorituksen tekevä Robin Weigert) valitsee asiakkaikseen vain varakkaita naisia ja salaa uuden harrastuksen perheeltään. Perheorientoitunut Abby on vieraantunut sosiaalisesta elämästä ja hänen parisuhteestaan on kadonnut intohimo. Myymällä itseään Abby koettaa löytää uudelleen vapauden ja kadoksissa olleen kipinän.

Sävyltään leikkisä Concussion on älykäs draama, jonka juoni paljastaa itsestään yllättäviäkin puolia. Sitä paitsi näiden tyttöjen välistä ystävyyttä on myös mukava katsoa.


Mika Ronkaisen (Autobonus, 2001) kehuttu musiikkidokumentti Laulu koti-ikävästä osuu ohjelmistossa sen verran hyvään slottiin, että päätän itsekin käydä sen katsomassa. Elokuvassa jo keski-ikäinen, Aknestik-yhtyeen kitaristina tunnettu Kai Latvalehto lähtee isänsä Taunon kanssa automatkalle kohti Göteborgia. Matkan aikana he muistelevat 1970-luvun laman aikaisia tapahtumia, jolloin heidän lisäkseen noin 600 000 suomalaista muutti töiden perässä Ruotsiin. Vain noin kolmasosa palasi takaisin Suomeen 80-luvulla. Pitkän ajomatkan aikana isä ja poika käsittelevät jo osittain unohtuneita, arkojakin asioita, eikä itkultakaan vältytä.

Dokumentissa pohdiskellaan muun muassa ruotsinsuomalaisten paluumuuttajien identiteettiä. He ovat kahden maan kansalaisia, jotka eivät välttämättä tunne kumpaakaan maata omakseen. Oman osansa keskusteluissa saavat suomalaisille tyypillisen aiheet, kuten alkoholismi, rikollisuus, häpeä ja syyllisyys.

Elokuvan aikana kuullaan 70-luvun suomenruotsalaisten muusikoiden tekemiä lauluja, joita tulkitsevat ruotsinsuomalaiset nyky-yhtyeet. Kappaleet on kuvattu ja äänitetty aidoilla kuvauspaikoilla Kain ja Taunon matkan varrella.


Karlovy Varyssa koti-ikävä ei onneksi pääse yllättämään, sillä tekemistä löytyy varmasti päivän jokaiselle tunnille, riippumatta siitä haluaako istua elokuvaa katsomassa vai tekemässä jotain muuta. Kaupunki tunnetaan ensisijaisesti kylpylöistään ja niitä löytyy useiden hotellien yhteydestä, kuten myös monenlaisia hierontapalveluja, uima-altaita ja vastaavaa aktiviteettia. Yksi tarjolla olevista vaihtoehdoista oli olutkylpylä, mutta jätin tilaisuuden väliin, koska nautin lagerini mieluummin sisäisesti.


Seuraavana on vuorossa hollantilaisen Michiel ten Hornin ohjaus The Deflowering of Eva Van End (De Ontmaagding van Eva van End), joka osoittautuu hyvällä tavalla Todd Solondzin elokuvien kaltaiseksi jäämättä silti niille velkaa. Kyseessä on musta komedia, joka siirtää Pier Paolo Pasolinin Teoreman (1968) tapahtumat hollantilaislähiöön. Tässä tapauksessa vierasta edustaa saksalainen vaihto-oppilas Veit, jolla on mullistava vaikutus jo entuudestaan hauraaseen keskiluokkaiseen perheyhteisöön.

Perheen ujoin jäsen on 15-vuotias teinityttö Eva, joka rakastuu komeaan Veitiin ensisilmäyksellä. Evan isoveljistä Erwin kokee homoseksuaalisen heräämisen ja Manuel etsii omaa identiteettiään perheen sisällä. Isä Evert joutuu epähuomiossa nettihuijauksen kohteeksi ja äiti Etty hurahtaa joogaan ja new age -hömppään. Kaikki tämä kaaos syntyy vaihto-oppilaan vaikutuksesta.

Elokuvan suurimmat ongelmat syntyvät sivujuonten runsaasta määrästä ja käsikirjoituksen kliseiltäkin on mahdotonta välttyä. Vaikka elokuvan nimen perusteella voisi ajatella Evan hahmon olevan suurimmassa roolissa, tarina jakautuukin melko tasaisesti hahmojen kesken. Valitettavasti kaikki hahmot eivät kuitenkaan ole yhtä hauskoja.

Alusta loppuun asti kevyt ja hauska The Deflowering of Eva Van End on silti erittäin positiivinen yllätys muuten synkeän tuntuisessa festivaaliohjelmistossa.


Evan defloraation jälkeisestä huumasta toivuttuani menen pelonsekaisin mielin katsomaan Black Mass Rising -nimistä outoa ja kokeellista elokuvaa. Kaksituntisessa kokonaisuudessa ei ole juonta eikä näyttelijöitä, ainoastaan okkultistista ja psykedeelistä kuvastoa ja musiikkia. Black Mass Rising osoittautuu mahtavaksi audiovisuaaliseksi kokemukseksi ja sen johdosta päätän hiukan jututtaa ohjaaja Shazzulaa. Elokuvan arvostelu on luettavissa täällä ja ohjaajan haastattelu löytyy täältä.


Illan päättää Roar Uthaugin (Cold Prey, 2006) ohjaama Escape (Flukt). Norjan keskiaikaan sijoittuva seikkailuelokuva oli teknisesti hyvä, mutta aivan liian ennalta-arvattava ja kliseinen. Nuoren Signen (Isabel Christine Andreasen) perhe surmataan ja hän jää maantierosvojen vangiksi. Signe ystävystyy toisen vangin, Friggin (Milla Olin) kanssa, ja pian alkaa yhteinen pakomatka.

Escape sisältää hengeltään samantyylistä selviytymistaistelua kuin The Hunger Games (2012), mutta onnistuu olemaan elokuvana jopa sitäkin huonompi. Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin raivokkaan suorituksen rosvojen johtajattarena tekevä Ingrid Bolsø Berdal. Ilman häntä elokuvan katsominen olisi ollut lähes täysin turhaa.



Concussion
***--

Laulu koti-ikävästä
***--

The Deflowering of Eva Van End
***½-

Black Mass Rising
***½-

Escape
**---

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10