Caroline Munro
Karlovy Vary 2013 -festivaalipäiväkirja
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

2.7.2013: Jess Franco pyörii haudassaan

Festivaalin viides päivä alkaa huonosti. Kampean itseni ylös mukavan lämpöisestä sängystä ja suuntaan aamupalan ja kylmän suihkun jälkeen katsomaan espanjalaisen Xavier Bermúdezin draamaa The Value of Time (O ouro do tempo), joka on mukana festivaalin virallisessa kilpasarjassa. Olen saanut jostain sellaisen käsityksen, että kyseessä on scifi-elementtejä sisältävää laadukasta viihdettä. Joku on luultavasti valehdellut minulle unessa.


The Value of Time on yksi pahimmista alisuorittajista koko festivaalin ohjelmistossa. Milon ja Escapen surkeus on helppo ymmärtää, koska toinen edustaa halpaa roskakauhua ja toinen teiniseikkailua, mutta tämän kuulumista festivaalin ohjelmistoon täytyy ihmetellä. Viimeksi koin samankaltaisen ällistyksen iskun vuonna 2011 Berlinalessa katsoessani elokuvaa Sekai Good Morning!!. Minua ei ole luotu tällaisia elokuvia varten...

The Value of Timen päähenkilö Alfredo (Ernesto Chao) on syväjäädyttänyt vaimonsa ja pitää ruumista tallessa kellarissaan. Mies vanhentuu kotona odottaen, että vaimo voitaisiin joskus herättää eloon teknologian avulla. Alfredon luona käy säännöllisesti kaunis taloudenhoitaja Corona (Nerea Barros). Kaikista kotitöistä vastaava Corona on suunnilleen saman ikäinen kuin Alfredon edesmennyt vaimo.

Elokuvassa Alfredon ja Coronan välillä on pienoinen seksuaalinen lataus, mutta mitään ei tapahdu. Erittäin verkkainen tahti on Bermúdezin tietoinen tyylivalinta, mutta sitä on vaikea arvostaa, koska ohjaaja on täysin kyvytön herättämään katsojassa juuri minkäänlaista mielenkiintoa. Katsoja laitetaan kuuntelemaan Alfredon kanssa samaa kellon ratkiriemukasta naksutusta ja seuraamaan jännittävää ajan kulumista. En ihmettelisi, jos joku ihminen kuolisi The Value of Timea katsoessaan vanhuuteen. Niin pitkältä se tuntuu.

Päähenkilöparin lisäksi nähdään myös Alfredon aikuista poikaa esittävä Manuel Cortes, joka on roolissaan suorastaan hirvittävä. Alfredon koirakin osaa näytellä häntä paremmin. Jos The Value of Timesta pitää löytää edes jotain positiivista on se Barrosin luonnollinen kauneus, ja hän esitteleekin sulojaan pariin otteeseen elokuvan aikana. Muuta syytä elokuvan läpikärsimiseen on vaikea löytää. Elokuvassa vilisevät viiden pennin vertauskuvatkin aiheuttivat lähinnä kuvotusta hiukan krapulaiseen tiistaiaamuun. 2. huhtikuuta 2013 edesmennyt Jess Franco olisi saanut tehtyä parempaa jälkeä vaikka silmät kiinni. Saisi varmaan edelleen.


Huonosti alkanut päivä jatkuu yhtä huonosti eksyessäni thaimaalaisen Visra Vichit-Vadakanin ohjaaman Karaoke Girlin (Sao Karaoke) näytökseen. Ontto ja tylsänpuoleinen puolidokumentaarinen kuriositeetti esitettiin Suomessa Helsinki Cine Aasia -festivaaleilla alkuvuodesta ja arvostelu on luettavissa täältä. En kuitenkaan lannistu epävireisestä thaikusta, vaan suuntaan toiveikkaana katsomaan kanadalaista dokumenttia The Manor.


36-vuotias kanadalainen Shawney Cohen on työskennellyt elokuvien parissa aiemmin tekemällä digi- ja visuaalisia efektejä, mutta hän haluisi olla elokuvaohjaaja. Shawneyn lähisuku on maailman hullunkurisimpien perheiden joukossa sieltä oudoimmasta päästä, joten ei ihme, että hän päätti eräänä päivänä hankkia videokameran ja aloittaa dokumentin kuvaamisen. Hän tarvitsi myös pakoreitinomaisen mahdollisuuden tarkastella omaa tilannettaan objektiivisesti. Suurimman osan ajasta Shawney työskentelee isänsä Rogerin omistamassa The Manor -nimisessä strip-klubissa ja sen yhteydessä toimivassa hotellissa veljensä Sammyn kanssa.

Cohenin perheessä kaikilla paitsi Shawneylla itsellään on paha riippuvuussuhde johonkin. Sammy on koukussa omaan elämäntyyliinsä, johon kuuluu The Sopranosista tuttua klubipuuhastelua, kauniita naisia ja nopeita autoja. Hänen tyttöystävänsä ei ole juutalainen kuten Cohenit ja se ei miellytä despoottista Rogeria lainkaan. Roger on selvästi ylipainoinen suursyömäri, joka odottaa vatsalaukunpienennysleikkausta. Noin kaksisataa kiloa painava mies syö käytännössä koko ajan ja perheen pöydät ja kaapit notkuvat kaikenlaisia herkkuja. Äiti Brenda on täysin vastakkaisessa tilanteessa, koska hän on kriittisessä vaiheessa oleva anorektikko. Taudin ensioireet ilmaantuivat jo kolmekymmentä vuotta sitten klubia perustettaessa, joten hiljaisten syytösten kohde on helppo paikantaa.

Kolmen vuoden aikana kuvattu hyvin henkilökohtainen ja rehellinen elokuva on toisinaan lämminhenkisen hauska, mutta välillä realistisen tyly. Shawneyn vanhemmat ja veli suhtautuvat kameraan neutraalisti, joten suurin osa olennaisista hetkistä on saatu ikuistettua. The Manor on hyvin rakennettu ja aiheeltaan mielenkiintoinen dokumentti ja lisäksi myös parempi elokuva kuin esimerkiksi kehuttu Laulu koti-ikävästä. Se on myös oivallinen osoitus siitä, että Shawneyn on syytä irtautua perheestään ja jatkaa elämäänsä vaikkapa dokumentaristina. Ainakin taitoa riittää.


Ranskalainen ohjaajavelho François Ozon (Water Drops on Burning Rocks, 2000; Swimming Pool, 2003) sukeltaa jälleen kerran syvälle naisen pyhimpään, eli sieluun, uudessa draamassaan Young & Beautiful (Jeune & Jolie). Nuoren ja kauniin Isabellan elämä muuttuu kuin taikaiskusta hänen hankkiuduttua eroon neitsyydestään. 17-vuotias kaunotar ei jää senkään jälkeen odottamaan sitä oikeaa, vaan päättää tienata taskurahaa myymällä itseään varakkaille pukumiehille salaten kaiken äidiltään ja isäpuoleltaan.

Oikeastaan Isabella ei myy seksiä rahan takia, vaan pikemminkin teon voi nähdä kapinointina perinteisiä moraalikäsityksiä kohtaan tai pelkkänä pakoyrityksenä pois tylsästä arjesta. Isabella ei vaikuta erityisesti nauttivan seksistä vieraiden kanssa, vaikka erästä kohtaan syntyykin olosuhteiden pakosta jonkinlainen henkinen side.

Young & Beautiful on tyylikäs ja hienovaraisesti rakennettu tutkimus, jonka kohteena on nuoren naisen seksuaalinen herääminen. Elokuva jakautuu neljään vuodenaikojen mukaan eriteltyyn jaksoon, joista jokaiseen kuuluvat oman teemamusiikin lisäksi juonta eteenpäin vievät käänteet.

Todella vahvan roolisuorituksen tekevä Marine Vacth on koko elokuvan sielu. Erinomaisena henkilöohjaajana tunnettu Ozon onnistuu saamaan hiukan kokemattomasta näyttelijättärestä irti kaiken haluamansa. Vacth on myös ulkonäkönsä puolesta täydellinen valinta rooliin, sillä hän näyttää siltä, että voisi saada kaiken haluamansa pelkästään hymyilemällä.

Isabellan hahmon ja perheensä jäsenten välinen dynamiikka ovat hyvässä tasapainossa, vaikka hän itse elääkin salattua elämää. Katsoja joutuu perheen tavoin pohtimaan mitä nuoren naisen mielessä liikkuu ja mitkä syyt ajavat hänet niihin päätöksiin, joita hän tekee. Young & Beautiful ei tarjoa vastauksia kaikkiin kysymyksiin, vaan asettuu tarkkailemaan päähenkilöään jopa yllättävänkin objektiivisesti ja vailla tunnetta. Elokuvan muoto tuntuu olevan tällä kertaa kuitenkin tärkeämpää kuin sisältö.



The Value of Time
*----

Karaoke Girl
**---

The Manor
***½-

Young & Beautiful
***½-

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10