Caroline Munro
Rakkautta & Anarkiaa 2013
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9

The Look Of Love

Ohjaaja Michael Winterbottom ja näyttelijä Steve Coogan yhdistävät voimansa jo neljännessä elokuvassaan. Tämänkertainen yhteistyö on elämäkertaelokuva pehmopornokeisari Paul Raymondista, joka nousi lehtitoiminnallaan Britannian rikkaimmaksi mieheksi. Raymondin elämään mahtuu tissikabareeta, heitukoiden kanssa heilastelua, kokkelin vetämistä ja ikuinen pyrkimys ylevöittää seksiviihde koko kansalle sopivaksi ajankuluksi.

Alkupuolella Winterbottomille tyypillisen nopean kollaasikerronnan vuoksi vie tovin ennen kuin Raymondin hahmosta saa otetta. Vasta kun tahti hieman hidastuu, ja elokuva alkaa pysytellä yhdellä aikajanalla kerrallaan, pornokeisarin kuva syventyy. Elokuvassa Raymondin elämälle oleellisena tekijänä on nähty miehen suhde hänen tyttäreensä Debbieen (Imogen Poots). Paul yrittää muovata perijättärestään itsensä kaltaista viihteen ja liiketoiminnan tasapainottelijaa, mutta ei kykene kieltämään tältä mitään. Debbien olemattomien laulajanlahjojen ympärille rakennetut show't epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen ja nainen suistuu yltiöpäisessä miesten ja huumeiden käytössään täysin raiteiltaan. Paul ei silti puutu kovinkaan hanakasti asioihin, toisaalta koska on kiireinen muiden suhteidensa kanssa, toisaalta koska näkee Debbien sekoilussa niin paljon itseään.

Coogan tekee jälleen hyvän roolisuorituksen, mutta koko tarina jää turhan etäiseksi, vaikka värikkäitä tapahtumia riittää. Kertomus antaa hyvän syyn esitellä sekä tissejä että brittikomiikan tuttuja naamoja pikkurooleissa. Elokuvan parissa viihtyy, mutta mitään erityisen uutta näkökulmaa siitä ei saa niin Raymondiin kuin self-made -miljonääreihin yleensäkään. Ainoastaan sen, että huipulla on yksinäistä, eikä raha ei tuo onnea.

***--

Blancanieves

Ranskalaisen The Artistin Oscar-menestyksen vanavedessä pulpahtelee jälleen uusia mykkäelokuvia. Blancanieves on satuelokuva Espanjasta, joka ilmeisesti hakee mykkäkuvauksella herttaisuutta ja sadunomaista etäännytystä tarinaansa. Lähestymistavassa haiskahtaa hieman laskelmointi, koska tarinan sisällä ei ole hyvää syytä kertoa elokuvaa vanhanaikaisilla keinoilla. Espanjaa osaavat hoksannevat jo, minkä tunnetun sadun uomiin elokuva pikku hiljaa asettautuu.

Lumikin kertomus on siirretty keskiajalta 1900-luvun alun Espanjaan ja härkätaistelun piireihin. Rikkaan härkätaistelijan omaisuutta havitteleva naikkonen (Maribel Verdú) turvautuu likaisiin keinoihin naidakseen alaraajahalvautuneen matadorin. Surmatun toisen naisen rakkaudesta syntynyt pieni Blancanieves-tyttönen kuitenkin jää äitipuolensa elätiksi ja riesaksi. Blancanieves on eläinten ja palvelusväen ystävä, ja hän päättää nousta isänsä tavoin alansa tähdeksi. Vartuttuaan hän selviää näiden ominaisuuksiensa ansiosta murhayrityksestä ja tapaa pakomatkallaan joukon härkätaistelija-kääpiöitä. Heidän avullaan unelman toteutuminen on askelta lähempänä, mutta Blancanieves on saanut jo runsaasti vihamiehiä ja -naisia.

Elokuva nostalgisoi menneitä aikoja ja eläinten brutaalia rituaaliteurastusta mauttomuuksiin asti. Ainakin kertomuksen "hyvien" hahmojen puolella on hankala olla, ja lopulta katsoja kannattaakin mieluummin Verdún hehkeää noitaa pyrkimyksissään hankkiutua matadorispedeistä lopullisesti eroon. Tarina etenee melko jaksoittaisesti, jolloin tuntuu että keskustarinan ympärille on ympätty paljon ylimääräistä. Kiinnostus ei tahdo pysyä. Elokuvan lopetus on kaikesta huolimatta kaikessa katkeransuloisuudessaan melko nokkela.

**½--

Traffic Department

Puolalaisen liikennepoliisin viran mukana ei saa paljoakaan valtaa, mutta poliisilaitoksen miehet ja naiset osaavat ronskisti käyttää senkin vähän tehokkaasti hyödykseen. Prostituoitujen sakot maksatetaan luonnossa kaupungin laitamilla, leijonanosa työpäivästä kuluu hyvin kaljalla kiinalaisessa ravintolassa, ja vapaa-aikana mennään bordelliin vetämään kokkelia ja panemaan lisää huoria. Liikenteessä liikkuu yksi jos toinenkin vaarallinen roisto.

Perheen ja virkasekoilun välissä pallotteleva vanhempi konstaapeli Ryszard Król (Bartlomiej Topa) käräyttää tärkeän ministerismiehen rattijuopumuksesta. Kun iso herra soittaa ryyppykaverilleen poliisiylijohtajalle ja saa asian painettua saman tien villasella, päättää Król antaa ukolle pienen opetuksen liikenteen vaarantamisesta. Mutta pian hän saa nähdä vittuilleensa väärille ihmisille. Hänen kaverinsa murhataan ja hänet lavastetaan syylliseksi. Królin oma elämäkin on hiuskarvan varassa, jos ei vedenpitäviä todisteita syyttömyydestä löydy. Vaikuttaa että koko mädän yhteiskunnan kermalla on likaiset näppinsä pelissä. Onneksi laitoksen toverit avustavat hommassa sen verran kuin huorien panemiselta ehtivät.

Varsovan kadut ovat kylmän harmaita ja jäätävän koleita. Elokuvan maailma on ahdistava ja yllätyksellisiä kuolemia sattuu koko ajan. Mutta kaiken angstailun keskellä sykkii sysimustan huumorin sydän. Erityisesti erään huonosti käyttäytyvän kytän täysin puskista tuleva tragikoominen kohtalo jää pyörimään mielessä viikkokaupalla.

****-

Comrade Kim Goes Flying

Pohjois-Koreasta ei ihasteltavaksemme pääse kovinkaan usein elokuvataiteen helmiä. Comrade Kim Goes Flying on poikkeuksellisesti brittiläis-belgialainen yhteistuotanto, joten se on saatu kiertämään festivaaleja ympäri maailmaa. Toki elokuva ylistää myös Suurenmoisen Johtajan alaisen valtion ylivertaista kansan yhtenäisyyttä, teollisuutta ja asukkaiden rautaista tahdonvoimaa. Hieman yllättäen elokuvan keskushenkilö on nuori nainen, joka haaveilee paremmasta huomisesta eikä suostu ottamaan sellaisenaan hänelle annettua osaa yhteiskunnasta.

Toki Kimillä (Han Jong-Sim) on varaa valita, koska hän on täydellinen kaivosnainen, jonka työpanos auttaa hänen louhintaryhmäänsä saavuttamaan tavoitteensa ennätysajassa. Palkkioksi hän saa matkustaa Pjongjangiin, jossa nainen aikoo toteuttaa toiveensa ja alkaa akrobaatiksi. Mutta voi, akrobaattiutta saa harjoittaa vain pääsemällä Pohjois-Korean maajoukkueeseen, jota varten tulisi olla jotain muitakin taitoja kuin kivihiilen louhinta.

Elokuva on höttöinen ja melko helposti unohdettava romanttinen komedia. Luultavasti enin osa katsojista odottaakin, että elokuvassa olisi jotakin poskettoman epätodellista propagandaa Pohjois-Korean oloista. Paikoitellen tämä odotus palkitaan, esimerkiksi Pjongjangin ankeiden nähtävyyksien matkailumainosmaisella esittelyllä tai hoksaamalla että kaikki elokuvan taustoilla näkyvät statistit hymyilevät maireasti. Näyttelijät ovat muutenkin hyvin syöneen ja korostetun onnellisen oloisia. Kim saa hyödynnettyä työläisten paratiisin yhteen hiileen puhaltamisen mentaliteettia. Hauskassa kohtauksessa Kim petkuttaa voittaneensa tehtaan vanhimman ja nuorimman työntekijän kädenväännössä, ja pääsee lopulta kamppailemaan tehtaanjohtajaa vastaan. Neuvokkuus on valttia, eikä yksilö turhaan nosta itseään yhteisön yläpuolelle vaan pitää työläishengen yhä tasapainossa.

**---

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9