Caroline Munro
Kadonneen aarteen metsästäjä, osa 3
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19 · 20 · 21 · 22 · 23 · 24 · 25 · 26 · 27 · 28 · 29 · 30 · 31 · 32 · 33 · 34 · 35 · 36 · 37 · 38 · 39 · 40 · 41 · 42 · 43 · 44 · 45 · 46 · 47 · 48 · 49

Sudden Fear (1952)

Pelko

aka Avslöjad; Ehe mit dem Satan; Maskierte Herzen; Le masque arraché; So che mi ucciderai; Miedo súbito

Sudden Fear #1 Sudden Fear #2
IMDb

Kriitikko Andrew Sarris kelpuutti ohjaajia luokittelevaan klassiseen kirjaansa The American Cinema jostakin syystä mukaan myös David Millerin (1909-1992), tosin vasta sen viimeiseen lohkoon. Siinä hän itsekin ihmettelee mihin Millerin kulttimaine voi ylipäätään perustua. Omasta puolestani hämmästelen samaa asiaa, sillä vuosikymmenten varrella hänen elokuvistaan vain Pelko herätti minussa lievää kiinnostusta.

Sudden Fear [1]
Sudden Fear [2]

Nuorempien katsojapolvien on ehkä vaikea ymmärtää miksi vanhat mustavalkoiset filmit kärsivät usein hitaasta temposta. Eräänä selityksenä todettakoon, että ennen television valtakautta viihteen idoleina tuikkineiden filmitähtien vetovoima voitti juonen toiminnalliset nokkeluudet ja houkutteli yleisön kassajonoihin. Pelkokin lähtee liikkeelle laahustaen, sillä puolituntia elokuvan alusta hupenee rikkaan kirjailijattaren Myran (Joan Crawford) ja tyhjätaskuisen näyttelijän Lesterin (Jack Palance) rakkaussuhteen syttymiseen sekä setvimiseen. Tuolloin jo lähes viisikymppinen Crawford oli kovapiirteinen ja tuima ämmä, jolle sankarittaren roolit eivät enää sopineet. Vain Nicholas Ray (Johnny Guitar) ja Robert Aldrich (Syyslehtiä / Autumn Leaves) onnistuivat puristamaan hänestä 50-luvulla keski-ikää edellyttäviä täysipainoisia roolisuorituksia. Valitettavasti David Millerillä ei ollut yhtä taitavaa psykologista silmää yksinäisen naisen ongelmille.

Sudden Fear [3]
Sudden Fear [4]

Hempeilevä vaihe on Pelon vaivaannuttavinta katsottavaa, sillä määräilevän Myran romanttinen sokeus vaikuttaa yhtä ällöttävältä kuin luihukasvoisen Lesterin vokottelut. Heidän solmittuaan avioliiton tarina ottaa vihdoin tuulta siipiensä alle, rahvaanomaisen Irenen (Gloria Grahame) ilmaantuessa kolmanneksi pyöräksi pariskunnan luksuslukaaliin. Kyseinen femme fatale osoittautuu Lesterin entiseksi heilaksi ja paljastaa olemuksellaan pyrkyrin likaisesta menneisyydestä enemmän kuin tuhat sanaa. Irene pitää Lesteriä yhä vahvasti koukussaan ja yhdessä he päättävät raivata Myran tieltään päästäkseen käsiksi hänen omaisuuteensa.

Sudden Fear [5]
Sudden Fear [6]

Film noirin kaavoja noudattaen Pelon käsikirjoitukseen on nivottu pari yllättävää mutkaa, jotka kääntävät tarinan uusille raiteille. Miller käyttää tyyliin sopivaa kaksoisvalotusta peilatessaan Myran sisäisiä mielentiloja, mutta jännityksen kiristäminen vaatisi paljon sävähdyttävämpää leikkausta. Ulkokohtauksista suuri osa on taltioitu San Franciscon aina yhtä kuvauksellisilla jyrkillä ja kiemuraisilla kaduilla, jotka varsinkin öisissä otoksissa pääsevät täyteen loistoonsa. Sen sijaan Golden Gate -sillan, Legion of Honor -museon ja Big Basin Redwoods -puiston kaltaiset maamerkit kelataan elokuvassa turistin ylimalkaisuudella, hyödyntämättä lainkaan niiden ainutlaatuisuutta jutun kerronnassa tai atmosfäärissä.

**---
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (3)
33%
Sudden Fear (1952)  Sudden Fear (1952)Pelko  
Sivu: