Caroline Munro
Kadonneen aarteen metsästäjä, osa 3
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19 · 20 · 21 · 22 · 23 · 24 · 25 · 26 · 27 · 28 · 29 · 30 · 31 · 32 · 33 · 34 · 35 · 36 · 37 · 38 · 39 · 40 · 41 · 42 · 43 · 44 · 45 · 46 · 47 · 48 · 49

Avalon (1990)


Avalon #1 Avalon #2

Genre

IMDb

Suuri yleisö muistanee keskitasoa fiksumman amerikkalaisohjaajan Barry Levinsonin parhaiten Oscareita kahmineesta kassahitistään Sademies (Rain Man, 1988). Kaupallisten töidensä varjossa ohjaaja punnersi 1980-luvulla kokoon ns. Baltimore-trilogiansa, jossa hän tilitti vaikutelmiaan kotikaupunkinsa monenkirjavista asukkaista. Svengijengi vauhdissa jälleen (Diner, 1982) ja Peltiheikit (Tin Men, 1987) kantoivat vielä pikkufilmien leimaa, mutta Avalon tavoittelee tyystin toisenlaisia mittasuhteita. Ohjaaja on panostanut tähän patriarkaaliseen sukukronikkaan kaiken tietonsa ja taitonsa.

Elokuva kertoo siirtolaisina Venäjältä Amerikkaan muuttaneiden juutalaisten vaiheista. Pitkälle aikavälille kaareutuva tarina alkaa vuodesta 1914, jolloin suvun tukipilari, ahkera remonttimies Sam (Armin Mueller-Stahl) astuu laivasta kansallispäivää juhlivan Baltimoren kaduille. Filmi päättyy hänen eläkepäiviinsä 60-luvulle.

Avalon [1]
Avalon [2]

Lähinnä elokuva keskittyy toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja tarkastelee kohoavan elintason vaikutusta perheen jokapäiväisessä elämänmenossa. Eurooppalaisten perinteiden murentuessa kenelläkään ei ole tarmoa vastustaa yhdenmukaistavaa amerikkalaistumista. Selkeimmin mammonaa palvovan kulttuurin rappio sokaisee Samin pojan Julesin (Aidan Quinn) ja tämän serkun, jotka luopuvat alkuperäisestä sukunimestään sekä menestyvät liikemiehinä perustamalla halpahallin. Muut perheenjäsenet tyytyvät muumioitumaan koteihinsa, joiden olohuoneita hallitsevat manipuloinnin uudet ihmevempeleet, televisiot. Altistuminen vaurastumiselle ja kulutushysterialle ei silti takaa lisääntyvää hyvinvointia.

Avalon on lavea epookkidraama, jonka yltiöpäinen monumentaalisuus tuntuu liian suurelta herttaiseen sisältöön verrattuna. Levinson pyrkii valottamaan köyhien siirtolaisten sopeutumista ilotulitusten, tavaratalojen ja herkkuja notkuvien päivällispöytien onnelaan. Elokuva myötäilee enemmän ryysyläisten myyttistä ponnistelua rikkauksiin kuin tarkastelisi Amerikkaa erilaisten kansallisuuksien sulatusuunina.

Avalon [3]
Avalon [4]

Näin mukavien ihmisten puuhista toki löytyy runsaasti hauskoja yksityiskohtia, mutta järin kiinnostavaa tai jäntevää dramatiikkaa unelmiinsa luottavista pyhiinvaeltajista ei ohjaaja kykene puristamaan. Vaikka Avalon on humaani elokuva, sen viihteellisyys kärsii heiveröisestä rakenteesta. Ymmärtäväinen nyökyttely kaipaisi kirpeää ironiaa kypsyäkseen koskettavaksi läpileikkaukseksi ensimmäisen siirtolaissukupolven hankalasta asettumisesta tuhlailua suosivaan paratiisiinsa. Ehkä Levinsonin omaa henkilökohtaista taustaa valottava aihe on ohjaajalle liian läheinen, houkutellen hänet nostalgiseen muisteluun vanhoista hyvistä presidentti Trumanin ajoista.

***--
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu: