Caroline Munro
Kadonneen aarteen metsästäjä, osa 3
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19 · 20 · 21 · 22 · 23 · 24 · 25 · 26 · 27 · 28 · 29 · 30 · 31 · 32 · 33 · 34 · 35 · 36 · 37 · 38 · 39 · 40 · 41 · 42 · 43 · 44 · 45 · 46 · 47 · 48 · 49

Daughter of Horror (1955)


Daughter of Horror #1 Daughter of Horror #2

Oltiinpa mitä mieltä tahansa John Parkerin ainoasta ohjaustyöstä, jokainen taatusti myöntää sen yhdeksi kaikkien aikojen merkillisemmäksi amerikkalaiselokuvaksi. Vaikka olen katsonut filmin vuosien mittaan useaan kertaan, täytyy rehellisesti tunnustaa, etten kykene varmasti päättelemään onko se aidosti nerokas vai tekotaiteellinen, pieleen mennyt kokeilu. Tällä vuosituhannella Dementiaa on helppo yliarvostaa sen poikkeavuuden takia, mutta kuinka tietoisia tai tahattomia teoksen ansiot todella ovat?

Dementia [1]
Dementia [2]

Vajaan tunnin mittaisessa Dementiassa ei ole lainkaan vuoropuhelua, joten sen ymmärtämiseen ei tarvita kielitaitoa. Sen sijaan visuaalisen kieliopin hallitsemista filmin tulkitseminen hieman vaatii. Dialogin ja selkeän juonen puute vetoavat mielikuvitukseen, ja ne tuntuvat kiehtovilta valmiiksi pureksitun viihteen turruttamasta katsojasta. Silti täytyy muistaa, että ratkaisu on taloudellisen pakon sanelema. Jos Parkerin äidin säästöt olisivat riittäneet äänityslaitteisiin ja skenaristin palkkaamiseen, tulos luultavasti näyttäisi erilaiselta. Ohjaajan kekseliäisyys ja nokkeluus peittävät kuitenkin mitättömän budjetin aiheuttamat ongelmat, eikä niihin tule kiinnittäneeksi edes huomiota.

Dementia [3]
Dementia [4]

Elokuvan päähenkilö on nuori nainen (Adrienne Barrett), joka herää painajaisesta nuhjuisessa hotellihuoneessa ja löytää peilikaapin laatikosta kääntöveitsen. Paniikissa hän ryntää kaupungin öisille kaduille sutenöörin, poliisin ja monien muiden miesten ahdistelemaksi. Viimeksi mainituista keskeiseksi hahmoksi kohoaa sliipattu pohatta (Bruno Ve Sota), jonka nainen pistää kuoliaaksi, pudottaa ruumiin ikkunasta sivukujalle ja sahaa veitsellä vainajan kämmenen irti ranteesta. Hautausmaalle sijoittuvassa unenomaisessa takautumassa selviää, että naisen traumaattinen viha miehiä kohtaan juontaa hänen lapsuudestaan. Silloin hän iski veitsellä isänsä kuoliaaksi tämän pahoinpideltyä hänen äitiään. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että renttua isää ja ilkeää poliisia esittää sama näyttelijä (Ben Roseman).

Dementia [5]
Dementia [6]

Dementia on vaikeasti luokiteltava elokuva. 1950-luvun realistiseen tyyliin Los Angelesin laitakaduilla taltioidun teoksen kömpelyydet rajoittuvat joihinkin maalattuihin kulisseihin. Muuten siitä voi yhtä hyvin nauttia kauhufilminä, film noirina, fantasiana, avant gardena, feministisenä julistuksena tai sarjamurhaajan psykologisena muotokuvana. Ylimalkaan on todettava, että Dementian vahvuudet peittävät sen heikkoudet: valojen ja varjojen jyrkällä kontrastilla luodaan tehokasta atmosfääriä laitakaupungin rähjäisillä kulmilla hoippuvien juoppojen tai rujojen kummajaisten yksinäiselle epätoivolle. Dementia on kangastanut innostuksen lähteenä lukemattomille myöhemmille ohjaajille, kuten Herk Harveylle, George A. Romerolle, David Lynchille...

Dementia [7]
Dementia [8]

Dementia valmistui vuonna 1953, mutta se juuttui sensuuriin kahdeksi vuodeksi. Elokuvaan vaadittiin niin paljon poistoja, ettei materiaalista olisi jäänyt jäljelle kuin kymmenen minuutin jämät. Viranomaiset syyttivät filmiä mm. pornografiasta, sairaalloisesta moraalittomuudesta, väkivallasta, rikosten ihannoimisesta, huumeiden mainostamisesta, kommunismiin yllyttämisestä - syntilista on yhtä pitkä kuin surkuhupaisa. Ensimmäisiä Dementian puolustajia oli Hollywoodin ohjaajaveteraani Preston Sturges, joka uskalsi ylistää sitä taiteeksi. Vähitellen filmin taakse asettui muitakin sivistyneitä tukijoita, ja leikkausten jälkeen se hyväksyttiin julkisiin esityksiin New Yorkissa vuonna 1955. Valitettavasti rankan kamppailun uuvuttama ja sananvapauteen pettynyt John Parker ei koskaan saanut enää valmiiksi toista elokuvaa.

Versioinfo (8.1.2014):

Kino Videon jenkkimarkkinoille Dementiasta julkaisema dvd on aluekoodivapaa. Alkuperäisen Dementian lisäksi se sisältää valokopioilla höystetyn erittäin kiinnostavan esseen filmiin kohdistetuista painostuskeinoista, älyttömistä asiantuntijalausunnoista, hysteriaa hipovista kieltopäätöksistä ja niiden seurauksista. Mukana on myös Exploitation Picturesin vuonna 1957 liikkeelle laskema Dementian uudelleen leikattu ja kammottavalla taustakertojalla pilattu ”kaupallisempi” versio Daughter of Horror. Aikaisempiin vhs-kasetteihin verrattuna kummankin version kuvanlaatu on huomattavasti sävykkäämpi sekä tarkempi. Ne on epäilemättä kopioitu hyväkuntoisista 35 mm:n negatiiveista.

Dementia

****-
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 MMTM
  3.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (1)

 

Daughter of Horror

**---
keskiarvo
toimitus
2.25/5.00 (2)
 MMTM
  2.5 2.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

kommentit

odota...
Mies Mikkonen kommentoi (16.3.2014 14:32:19)
user avatar Dementiassa on mielenkiintoista beatnik-kulttuurin hahmot ja miljööt, joka ennakoi ns. beatsploitaatio-elokuvia, joiden todellinen huippu tunnuttiin saavuttavan vuonna 1959. Tuotoksissa yleensä beatnikit esitettiin jollain tapaa kieroituneena, rikollisena porukkana.
Näitä oli mm The Beatniks (1960), AIP:n julkaisema unohdettu Daddy-O (1959), sekä hervoton The Bloody Brood (1959), jossa itse nuori Peter Falk on kovanaamainen beatnik-rikollispomo, joka ihan kiksejä saavuttakseen tappaa ystävänsä piilottamalla lasin sirpaleita tämän hampurilaiseen!
Roger Cormanin A Bucket of Blood (myöskin 1959!) on kaippa myöskin laskettavissa tähän lajiin, vaikkei tuossa aivan yhtä demonisoivaa asennetta runoutta lausuviin bongo-rummuttaviin baskeripäihin otetakaan.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa