Caroline Munro
Night Visions - Maximum Halloween 3013
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14

V/H/S/2 (2013)

aka Video/Kaseta/2; S-VHS; V/H/S: Next Level; Las crónicas del miedo 2; Dehset Kaseti

V/H/S/2 #1 V/H/S/2 #2
IMDb

Vuoden 2012 V/H/S oli aivan liikaa suttuiseen konseptiinsa luottava antologia, jonka tympeät jaksot onnistuivat lähinnä haukotuttamaan. Ilahduttavasti jatko-osassa, jolle kaavailtiin alun perin nimeä Super V/H/S, ei enää viitsitä pyrkiä ihmisten pelotteluun epämääräisellä found footage -materiaalilla. Sen sijaan luovat eturivin genreohjaajat (kuten The Raid: Redemption -ohjaaja Gareth Evans ja Hobo with a Shotgun -ohjaaja Jason Eisener) ovat päättäneet pitää hauskaa pienten high concept -hupailujen avulla.

Elokuvan tylsintä antia edustaa sen kehyskertomus, jossa yksityisetsivä tyttöystävineen eksyy outoon taloon, jossa kummalliset VHS-nauhat pyörivät yötä päivää. Näillä nauhoilla ovat tietysti myös elokuvan varsinaiset episodit, vaikka niistä yksikään ei ole enää kuvattu aidolle VHS-nauhalle, vaan pohjautuvat käsivaraiseen digikuvaukseen. Siispä kehystä olisi sietänyt vielä hieman tuumia. Arvostelussa käyn läpi jokaisen elokuvan segmentin, paljastaen näin myös niiden keskeisen idean. Elokuvasta nauttii enemmän, jos saa itse katsoessaan hoksata, mihin alagenreen kukin jakso sujahtaa, joten on parempi ilmoittaa spoilereista tässä ja nyt.

V/H/S/2 [1]
V/H/S/2 [2]

Ensimmäinen jakso lähestyy aihettaan kaikkein perinteisimmin. Uraa uurtavan silmäleikkauksen läpikäynyt Herman (Adam Wingard) kokee uuden robottisilmänsä reistailevan. Hänen valtavan kartanonsa nurkista tuntuu työntyvän esiin kelmeitä olentoja. Aiheuttiko leikkaus myös järjen valon pimenemisen? Samalla tavalla kuolleiden läsnäolon aistiva entinen kuuro tyttö (Hannah Hughes) vakuuttaa, ettei asia ole näin. Jakson alussa on potentiaalia, mutta kompurointia aiheuttaa se tosiasia, että kummitukset ovat haastavia elokuvamörköjä. Niillä voi tunnelmoida, jos ne näkyvät vain silmäkulmasta, mutta heti kun ne alkavat olla fyysinen uhka, niiden pelottavuus katoaa. Nytkin kädet ojossa hitaasti etenevä pikkutytön haamu aiheuttaa katsojassa lähinnä silmien pyörittelyä.

V/H/S/2 [3]
V/H/S/2 [4]

Elokuvan toinen segmentti muistuttaa Linnanmäen 4D-leffateatterin kyytiä - siinä seurataan kypäräkameran välityksellä mäntin oloista pyöräilijäjuppia (Jay Saunders), jonka puistoajelulla kimppuun hyökkää zombi. Muuntautumisen jälkeen seurataan tuoreen elävän kuolleen näkökulmasta tämän laahustusta pitkin puistoa etsimässä uusia uhreja. Mitenkään erityisen omaperäistä tämän ei voi katsoa olevan. Lienikö katselun myöhäinen ajankohta ollut osasyynä, mutta zombin aivokuolleisuus ja murahteleva mutina onnistuivat silti huvittamaan. Jakson huumorin soisi tosin olevan vielä pari pykälää ilkeämpää, sillä vaikka kalpeat kävelijät keskeyttävät lastenkutsut, ei zombien saaliiksi jää ainuttakaan alaikäistä. Lopussa mennään vielä patetian puolelle kun sankarizombille aletaan kerjätä täysin puskista sympatiaa. Pah! Lihoiksi vaan koko ihmiskunta!

V/H/S/2 [5]
V/H/S/2 [6]

Elokuvan paras jakso sijoittuu Indonesiaan, jossa tutkivat reportterit pyrkivät soluttautumaan erikoislaatuisen uskonnollisen kultin farmille. Paljastuu toki, ettei vierailuajankohta ole mitä tahansa arkea, vaan juuri se merkkipäivä, jolloin kultistien katalat suunnitelmat saadaan vihdoinkin toteutukseen. Gareth Evansin ohjaama segmentti sisältää elokuvan pisimmän johdattelun kaaokseen. Lopussa sen sijaan sitten juostaan pitkin kulttikeskuksen käytäviä niin, että joka kulman takana odottaa jokin uusi hirvitys. Jakson ongelmana on lähinnä se, että se tyrkkää liian monta rautaa tuleen. Lopussa esiintyvien yliluonnollisten hirviöiden määrää olisi ainakin voinut vähentää reilusti, sillä kiltisti joukkoitsemurhan tekevät koululapset olisivat jo itsessään tarpeeksi karmivia. Kuitenkin kyseessä on sekopäisyydestään huolimatta dynaaminen, jatkuvasti nopeammin eteenpäin vyöryvä episodi.

V/H/S/2 [7]
V/H/S/2 [8]

Muilta katsojilta kysyttäessä viimeinen segmentti sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Itseäni se huvitti, mutta siinä on kieltämättä omat heikkoutensa. Jason Eisenerin ohjaama jakso seuraa esiteini-ikäisiä poikia ja näiden täysteini-ikäistä isosiskoa kavereineen, joiden tulisi toimia viikonlopun lastenvahteina. Ääliöt nuorukaiset tekevät päivän mittaan toisilleen erilaisia seksuaalissävytteisiä jäyniä, kuten lähettävät perheen koiran mukana kameran kuvaamaan salaista masturbointihetkeä. Leikki saa ikävän käänteen kun avaruusolennot hyökkäävät. Ironisesti alienitkin vaikuttavat olevan ihan yhtä dorkia kuin jahtaamansa maan asukit. Jatkuvasti ufo-ukot hyppäävät puun takaa valonheittimien ja massiivisten äänitorvien säestäminä ihan saadakseen ihmisolennot paskomaan housuihinsa. Lienee pienillä harmailla miehillä jokin seksuaalinenkin sävy hippasleikissään, kun kerran kekkuloivat vieraalla planeetalla vailla rihman kiertämää.

Viimeisen jakson käsivarakuvaus on kaikkein pahiten heittelehtivää, jonka kai on tarkoitus hieman peitellä koko kupletin naurettavuutta. Kamera sidotaan pitkäksi aikaa perheen koiraan, joka on myös tarinan ainoa sympaattinen hahmo. Tyhmyydestään huolimatta (tai ehkä sen ansiosta) viimeinenkin osio jättää ihan hyvän maun koko paketista. Kauhuantologiat tuntuvat toimivan parhaiten, jos ohjaajien annetaan rellestää kahelimpien ideoidensa parissa, eikä heiltä vaadita mitään vakavasti otettavaa.

***--
keskiarvo
toimitus
3.33/5.00 (6)
 JSJMKKMK*EMPI
  3.0 3.5 3.5 3.5 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.17/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  2 (6)
33%
V/H/S/2 (2013)  V/H/S/2 (2013)  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14