Caroline Munro
Night Visions - Maximum Halloween 3013
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14

Manos: The Hands of Fate (1966)

aka Fingers of Fate; The Lodge of Sins

Manos: The Hands of Fate #1 Manos: The Hands of Fate #2

Genre

IMDb

Night Visionsissa on jotakin ihan omanlaistaan taikaa. Kun ohjelmisto on puolitoista tuntia myöhässä ja yhdeksän aikaan aamulla asettuu katsomaan elokuvaa, voi kaiken järjen mukaan sietämättömän huonostakin pläjäyksestä tulla vedet silmissä hekotettava elämys. Ei Manosia silti voi kenellekään täysijärkiselle suositella.

Ollakseen vain 74 minuuttia pitkä, Manos tuntuu paljon pitemmältä tapaukselta. Kenties syynä tähän on se, ettei elokuvassa tapahdu kestonsa aikana juuri mitään. Kolmihenkinen perhe (ohjaaja Harold P. Warren, Diane Mahree ja Jackey Neyman) ajelee iäisyydeltä tuntuvan ajan pitkin kalifornialaisia peltoja kohti lomakylää. Välillä oudon kimeä-äänisen aikuisen naisen äänellä puhuva lapsi valittaa väsyneisyyttään. Lopulta isänkin on myönnettävä olevansa eksyksissä. Turvapaikkaa haetaan läheisestä kartanosta, koska äidin puheiden mukaan on tulossa pimeä. Itse kohtaus on tietenkin kuvattu aurinkoisen keskipäivän aikaan.

Manos: The Hands of Fate [1]
Manos: The Hands of Fate [2]

Vastaan tulee talonmies Torgo (John Reynolds), rampa partasuti, jonka silmät seisovat päässä ja hiki valuu otsalta kuin mies olisi koko ajan ahdistavalla huumetripillä. Tämä itse asiassa pitää paikkansa, sillä Reynolds koki roolihahmonsa puvustuksen niin kivuliaaksi, että veti päänsä sumeaksi huumeilla aina ennen kuvausten alkamista. Miksi Torgon lökäpöksyt sitten olivat niin tuskalliset? Alun perin oli tarkoitus paljastaa, että miehellä on saatanalliset pukinsorkat piilossa pöksyissään, mutta loppujen lopuksi tyydyttiin vain rakentamaan housujen sisään rautakehikot jotta Reynolds kävelisi oudosti.

Manos: The Hands of Fate [3]
Manos: The Hands of Fate [4]

Torgo horisee jotakin mestaristaan, joka on kyseisellä hetkellä poissa kotoa. Isä ja äiti tutustuvat kiinnostuneina tämän muotokuvaan, joka roikkuu seinällä. Intensiiviset reaktio-otokset kestävät ja kestävät. Väliin leikataan kuva taulusta, joka on kuin yläasteen tarkkailuluokan jälki-istunnossa 15 minuutissa maalattu. Ja sitten näytetään taas vähän reaktio-otoksia. Koska aika on kulunut kuin siivillä, perhe päättää jäädä yöksi ja etsiä luotettavat opasteet lomakylään seuraavana päivänä. Perheen ulos karkaava puudeli on pian joutunut jonkin aavikon otuksen murkinaksi. Tämä tapaus hiukan harmittaa muita perheenjäseniä.

Manos: The Hands of Fate [5]
Manos: The Hands of Fate [6]

Yöllä Mestari (Tom Neyman) herää naapurihuoneen kryptastaan. Kyseessä on tosiaankin se sama, maalauksesta tuttu mies, sillä avuliaasti ristileikataan Mestarin sisääntulon hetkellä vielä kerran ukon muotokuvaan. Jokaisessa kohtauksessaan viiksiniekka levittää kätensä ja esittelee torkkupeiton omaista vaatettaan, johon on painettu isot punaiset kädet. Mestarilla on mukanaan myös muka pelottava musta hauveli, jolla on vaikeuksia asettautua aina luontevasti ruudulle. Siksipä koiran takapää saattaa näkyä kuvan reunalla aina juuri ennen kuin Mestarin on tarkoitus astua mukaan kuvaan.

Mestari palvoo pahuuden jumala Manosta, joka vaatii ihmisuhreja. Mutta pahan pappi ei osaa päättää, pitäisikö kaikki hänen taloonsa eksyneet perheenjäsenet uhrata epäjumalalle, vai ottaako perheen äiti yhdeksi vaimoistaan. Tämän selvittääkseen hän herättää myös neljä aikaisempaa vaimoaan. Mutta naikkoset eivät tietenkään saa keskenään tehtyä muuta kuin riidan aikaiseksi samasta aiheesta. Lopulta homma menee kissatappeluksi dyyneillä. Seuraavassa kohtauksessa näytetään, että kaikki tämä tapahtuu nukkuvan perheen naapurihuoneessa. Elokuvaan on tosiaankin lavastettu vain kaksi tapahtumapaikkaa.

Manos: The Hands of Fate [7]
Manos: The Hands of Fate [8]

Manosilla on maine yhtenä kaikkien aikojen huonoimmista elokuvista. Eipä siitä tahdokaan löytää juuri mitään osa-aluetta, joka ei olisi kökösti tai puolihuolimattomasti tehty. Elokuva junnaa paikallaan niin pahasti, että se melkein liikkuu takaperin. Mutta oikeassa mielentilassa jokainen korostettu tauko ja erikoinen pikantti lisä okkultismitarinaan luo hyvin houreista tunnelmaa ja arvaamattomuuden tuntua. Kun ottaa huomioon, että kyseessä on amerikkalainen b-elokuva grindhouse-teattereiden ensimmäisen nousun aikaan, niin elokuvan epätavallisen kerronnan voi nähdä jopa rajoja rikkovana. Se muistuttaa enemmän köyhemmistä maista tulleita kauhuelokuvia, vaikkapa turkkilaisia tai brasilialaisia tuotantoja.

Usein olen pitänyt kaikenlaisesta roskaviihteestä, jota täysjärkiset yleensä pitävät lähinnä ongelmajätteenä. Mutta vasta tämän elokuvatekeleen parissa viihtyminen sai minut kyseenalaistamaan järkeni. Pitäisiköhän tässä hankkiutua hoitoon?

****-
keskiarvo
toimitus
3.33/5.00 (3)
 JSSMPI
  2.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (5)
20%
Manos: The Hands of Fate (1966)  Manos: The Hands of Fate (1966)  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14