Caroline Munro
Night Visions - Maximum Halloween 3013
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14

The Dyatlov Pass Incident (2013)

Suomen suuri poika Renny Harlin ei ole enää aikoihin ollut 90-luvun alkupuolen kaltaisessa vedossa, mutta kyllä hänkin osaa yhä yllättää. Pienimuotoinen lumiseutujen trilleri (joka on julkaistu myös DVD:llä nimellä The Devil's Pass) on hänen kiinnostavin ja vetävin tuotoksensa pitkään aikaan.

Elokuva kertoo amerikkalaisista nuorista tutkijoista, jotka päättävät selvittää tosipohjaista mysteeriä, jossa venäläinen retkikunta kuoli mystisesti Dyatlovin solassa 1959. Paikalle matkatessa saadaan huomata, että venäläiset piilottelevat paikalla melko mittavaa salaisuutta.

Käsivarakameran varassa toimiva matkakertomus, joka muuttuu selviytymiskauhuksi ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä. Silti Renny osaa rakentaa jännitystä alkupuolella melko hyvin. Luminen venäläinen autiomaa on hyytävä sanan useammassa eri merkityksessä, ja arvaamaton sää luo loukkuun jäämisen tuntua. Tarkkasilmäinen katsoja erottaa kuvien reunoilla tapahtuvan outoja, jota elokuvan hahmot kameran molemmilla puolilla eivät huomaa. Lopussa elokuva kuitenkin heittäytyy täysin raiteilta aivan uskomattoman reikäpäisen salaliittoteorian ansiosta. Ufotkin olisivat olleet uskottavampi selitys mysteerille kuin se, joka katsojille syötetään. Riittänee mainita, että mukaan sotketaan toinen tosipohjainen mysteeritapaus toiselta puolelta maailmaa.

Kuitenkin näistä vääristä syistä huolimatta (tai oikeammin juuri niiden ansiosta) elokuva saa lopulta myös makoisia roska-arvoja. Sääli tosin, että jälleen kerran paremmalla käsikirjoituksella Harlinilla olisi ollut puitteet tehdä aidosti hyvä genre-elokuva, mutta silti sorruttiin sössimään. Rennyn maine russofobina ei kyllä parane, kun Venäjä esitetään pelon hallitsemana ja salailun varassa toimivana pahan valtakuntana. (PI)

***--

Blood for Dracula (1974)

Andy Warholin nimellä ratsastanut Paul Morrisseyn Flesh For Frankenstein oli vuonna 1973 sen verran suosittu, että heti seuraavana vuonna herrat tarttuivat siihen toiseen keskeiseen kauhuikoniin, kreivi Draculaan. Pääosaan otettiin jälleen Udo Kier, joka joutui alkamaan nälkäkuurille esittääkseen vampyyrien herraa kaikkein heikoimmillaan. Dracu elää elokuvassa yksinomaan neitsyiden verestä ja seksuaalinen vallankumous on ehdyttänyt Transylvanian ruokavarannot. Siispä kreivi palvelijoineen (Joe Dallesandro) muuttaa katolisimmille metsästysmaille Italiaan tuoreen saaliin toivossa.

Elokuva on pääasiassa yhden vitsin varaan rakennettu camp-ilottelu, mutta ainakin vitsi on sellainen, joka antaa tekosyyn näyttää paljon vaivaannuttavaa, houreista paneskelua. Juoni sen sijaan ei tahdo edetä väkisinkään mihinkään. Näyttelijät vaikuttavat kisailevan siitä, kuka saa roolinsa vedettyä kaikkein överimmäksi. Enimmän osan elokuvasta pyörätuolissa nuokkuva Kier kuitenkin vetää pisimmän korren. Ikimuistoisessa kohtauksessa haureutta harrastaneen entisen immen veri saa hänet puklaamaan litrakaupalla plasmaa vessanpyttyyn. "The blood of these whores is killing me!", hän kiljuu.

Kyseessä on varmasti monelle vaikutteille alttiissa iässä elokuvaa pyörittäneelle ehdoton sydänlemmikki, mutta vasta aikuisiällä elokuvaan tutustuneelle se tarjoaa parit naurut ja enimmäkseen junnaavan katselukokemuksen. (PI)

***--

Don Jon (2013)

Joseph Gordon-Levittin debyyttiohjaus Don Jon keskittyy pohdiskelemaan bodariprotagonistinsa (ohjaaja itse) kautta kysymystä onko nettiporno sittenkin kahdenkeskistä seksiä kivempaa.

Vaikeasti samaistuttavien henkilöhahmojen kautta kerrottu tarina kompastelee eteenpäin vailla kunnollista tarttumapintaa. Jos elokuvan on tarkoitus sisältää itseironiaa, on sen kohde hyvin hankala paikallistaa - kritisoidaanko tässä pornoaddikteja, pornon vastustajia vai kenties puolustajia? Toisaalta jos ironiaa ei ole, elävät elokuvan tekijät keskellä varsin hämmentävää ajatusmaailmaa.

Latteasti starttaava elokuva vääntäytyy loppua kohti samanlaiseksi sekasotkuksi kuin päähenkilöidensä parisuhde. (JS)

**---

Lord of Darkness (2012)

Skotlantilainen Lord of Darkness (aka Sawney: Flesh of Man, 2012) on perhevoimin syntynyt moderni kannibaali-indiekauhu. Elokuvan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastanneet Rick ja Ricky Woods eivät ole sama henkilö eri lempinimellä, vaan kyseessä on ihka oikea isä-poika-duo. Alhaiset tuotantoarvot huomioiden Lord of Darknessin erikoistehosteet ovat paikoin jopa yllättävän onnistuneita. Siihen kehut sitten loppuvatkin.

Juoni on kokonaisuudessaan varsin minimalistinen, eikä elokuvassa nähdä näyttelijöitäkään kuin pieni kourallinen. Lord of Darknessin kykenee katsomaan läpi sen pahemmin kärsimättä, mutta mitään ihmeempää se ei lopulta jätä käteen. (JS)

**---

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14