Caroline Munro
Yubari International Fantastic Film Festival 2014
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11

Greatful Dead (2013)

Japanissa on jo pidempään kytenyt huolestuttava yhteiskunnallinen ongelma: ikääntyvä maa on pian vanhuksia täynnä. Perinteisten perhearvojen murentuessa yhä useampi ikäihminen jää myös oman onnensa nojaan aikuisten lasten keskittyessä omaan elämäänsä. Kolaus on kova etenkin henkisesti, sillä vanhemman sukupolven arvomaailmaan kuuluu kolme sukupolvea kattava perhe (lapset, vanhemmat, isovanhemmat), joka pitää toisistaan huolta ja kelpuuttaa eläkeikään ennättäneet isovanhemmat takaisin saman katon alle.

Viime vuosina potentiaaliaan väläytelleen Eiji Uchidan elokuvassa sukupolvien taisto saa uudenlaiset mittasuhteet yksinäisen vanhuksen (Takashi Sasano) ajautuessa törmäyskurssille parikymppisen, syrjäytynyttä nuorta sukupolvea edustavan Namin (Kumi Takiuchi) kanssa. Todella kierossa juonessa yksinäisyydessä rypevä Nami lohduttautuu vakoilemalla onnettomien ikäihmisten surullista arkea. Kun naisen suosikkikohde löytää elämäänsä uuden valon taloon tupanneen lähetyssaarnaajan myötä, Nami tulee niin kateelliseksi että pyhittää kaiken tarmonsa vanhuksen onnen tuhoamiseen. Konflikti eskaloituu yhdeksi elokuvahistorian omalaatuisimmista kaksintaisteluista, jossa kaikki keinot seksistä väkivaltaan ja murhiin ovat sallittuja.

Kristinuskon sivuaminen sekä klassisen musiikin käyttö on kirvoittanut vertailuja Sion Sonon mestariteokseen Love Exposure (2008). Uchidan elokuva ei ole samaa tasoa, mutta viihdyttää omien meriittiensä varassa. Pikimusta komedia on hyvin näytelty ja imaisee mukaansa alun tunkkaisen lapsuusjakson ohitettuaan.

***--

Junk Head 1 (2013)

Tulevaisuus: ihmiskunta on saavuttanut ikuisen elämän geenimanipulaation avulla, mutta samalla menettänyt lisääntymiskyvyn. Mekaanisten osien yhdistely ihmiskehoon on muodostunut arkipäiväksi. Työvoimaksi on kehitetty klooneja, jotka kuitenkin kapinoivat ja karkotettiin syvälle maan alaisiin komplekseihin 1200 vuotta sitten. Maan alla toista tuhatta vuotta eläneet kloonit ovat sittemmin keksineet hedelmällisyyden salat uudelleen. Virusepidemian partaalla oleva ihmiskunta lähettävää androidin keräämään heiltä tietoa.

Takahide Horin huikea yhden miehen projekti valmistui stop motion -animaationa neljän vuoden aikana. Hori teki 30-minuuttiseen elokuvaansa lähes kaiken itse. Jälki on komeaa ja muistuttaa etäisesti niin Mad Maxin kuin Hardwarenkin (1990) kaltaisista tulevaisuuskuvista. Hori on kuitenkin luonut cyberpunk -elokuvaansa täysin oman maailmansa aina maanalaisista komplekseista sitä asuttaviin outoihin olentoihin sekä ihmisten ja kloonien puhumiin fiktiivisiin kieliin.

Junk Head 1 ei ole virheetön. Takaa-ajot maanalaisilla käytävillä ovat hieman itseään toistavia, eikä pyöreäpiirteinen päähenkilö ole niin rosoista sci-fi -punkia kuin toivoisi. Elokuvan mielikuvituksellisuus sekä hienojen musiikkien viimeistelemä tunnelma sen sijaan tekevät syvän vaikutuksen. Tarina jää elokuvassa kuitenkin kesken - Hori pyrkii paraikaa keräämään rahoitusta jättääkseen päivätyönsä ja palkatakseen avustajia tunnin pituisen jatko-osan tekemiseen. Festivaalivoitot Yubarissa sekä muilla elokuvajuhlilla auttanevat asiassa.

****-

Like Mother, Like Demon (Soshite oni ni naru) (2014)

Hirokazu Koreeda ihastutti viime vuonna laatudraaman ystäviä elokuvallaan Like Father, Like Son (2013). Koskettavassa tarinassa isä sai selville, ettei hänen kasvattamansa lapsi olekaan todellisuudessa hänen. Nuori splatter-ohjaaja Naoya Tashiro (Naked Sister, 2013) tarttuu samankaltaiseen aiheeseen 22-minuutisella uutuudellaan Like Mother, Like Demon, jossa lapsi jää kelvottoman äitipuolen pahoinpideltäväksi isän karatessa ulkomaille nauttimaan elämästä.

Like Mother, Like Demonissa on yllättävää, kuinka tarina paljastuu murhien ja demoniraiskausten jälkeen jopa arvokkaita ajatuksia sisältäväksi draamaksi. Outo sekoitus ylilyöntejä, kankeaa komediaa sekä vakavahenkistä perheväkivallan kommentaaria toimii omalla vinksahtaneella tavallaan ja jättää sopivan hämmentyneen olon. Ohjaajan aiemmista töistä tuttua yletöntä verenlennätystä ei tosin tällä kertaa ole luvassa. Pääosassa ilkeänä yksinhuoltajana nähdään Tashiron tuore vaimo Iona, jonka selvästikin jakaa aviomiehensä maailmankatsomuksen: pari asteli avioliiton satamaan viime vuonna trendikkäästi veressä uitetuissa hääasuissa.

***--

The Pinkie (Samayo koyubi) (2014)

Lisa Takeba herätti viime vuoden Yubarissa lupauksia lyhytelokuvallaan Wandering Alien Detective Robin. Isopäisestä avaruusolennosta kertonut dekkari oli lähtökohdistaan huolimatta hillitty ja tyylikäs film noir -tribuutti. Takeban täyspitkä uutuus The Pinkie on toista maata: masentavan ylienerginen pop-festivaali, joka turruttaa katsojan jo hyvän matkaa ennen lopun kammottavaa CGI-verilöylyä.

Hieman Tetsuya Nakashiman (Kamikaze Girls, 2004 ; Memories of Matsuko, 2006) töitä muistuttava kahjo romanttinen komedia sekoittaa surutta rakkaustarinaa ja raakaa väkivaltaa. Elokuvan nimen pikkusormi kuuluu onnettomalle Ryosukelle, kunnes se leikataan yakuzoiden toimesta irti. Ilmaan sinkoutuva sormi laskeutuu toiselle puolelle kaupunkia, josta Ryosukeen umpirakastunut Momoko poimii sen mukaansa ja taikoo sormen avulla täydellisen kloonin. Momokon ja kloonin rakkaustarina saa kolhun kun Ryosuke löytää oman kaksoisolentonsa ja vaatii sitä itselleen.

Takeba tykittää vitsejä ja värikkäitä kuvia sellaisella sarjatulella että niistä haltioitunut Yubarin tuomaristo julisti elokuvan festivaalin kilpasarjan parhaaksi työksi. Päätöstä on vaikea käsittää, sillä ylipirteä japanilainen pop-elokuva on modernissakin muodossaan jo vähintään vuosikymmenen vanha vitsi. Teattereissa on pyörinyt runsaasti vastaavia tuotoksia mm. Nakashiman, Noboru Iguchin (Gothic Lolita Battle Bear, 2013) ja Takashi Miiken (For Love's Sake, 2012) toimesta. Pahin rasite on kuitenkin lopun pitkä antikliimaksi, joka muuttuu tolkuttomaksi CGI-splatteriksi.

Lajityyppiin vielä kyllästymättömille ja CGI-sotkua sietäville The Pinkie saattaa tarjota värikkään kokemuksen. Muille sitä on vaikea suositella muutoin kuin tokiolaisbändi Andersonsin teemakappaleen 'Young Love' sekä elokuvassa esiintyvän sairaanhoitajan rintojen puolesta. Onneksi lopputeksteihin päästään jo runsaan tunnin jälkeen.

*½---

Loppuyhteenveto:

 KKSMMK*TKALKA
1.Junk Head 1 (2013)Junk Head 1 (2013)......4.04.004.00
2.Fuck Me to the Moon (2013)Fuck Me to the Moon (2013)......4.04.00...
3.Paradox (1984)Paradox (1984)......3.53.50...
4.School Girl's Gestation (2014)School Girl's Gestation (2014)......3.53.50...
5.The Lust of Angels (2014)The Lust of Angels (2014)......3.53.50...
6.Gun Woman (2014)Gun Woman (2014)2.5...4.03.253.50
7.Greatful Dead (2013)Greatful Dead (2013)......3.03.003.50
8.Kept (2014)Kept (2014)2.0...3.52.75...
9.Like Mother, Like Demon (2014)Like Mother, Like Demon (2014)2.5...3.02.75...
10.Cracking Life (2014)Cracking Life (2014)......2.52.50...
11.Live (2014)Live (2014)2.0...2.02.00...
12.Haisai Zombie (2014)Haisai Zombie (2014)......2.02.00...
13.The Pinkie (2014)The Pinkie (2014)...2.01.51.75...
14.Danger Dolls (2014)Danger Dolls (2014)1.01.51.51.33...
 KKSMMK*2.853.67
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11