Caroline Munro
Euroopan reunalla: Fantasporto 2014
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Euroopan reunalla: Fantasporto 2014

28.2.-9.3.2014

Jokin vetää Porton kaupunkiin. Vierailu on omalla kohdallani kolmas ja tuskin viimeinen jos saan itse päättää. Kutsuuko Portugalin toiseksi suurin kaupunki puoleensa fysiikan lakeja koettelevalla arkkitehtuurillaan ja persoonallisesti ränsistyneellä vanhalla rakennuskannallaan? Vai ovatko syynä ystävälliset ja runsaasti kiroilevat portugalilaiset, joiden hieman melankoliaan taipuvaisessa mielenlaadussa olen löytävinäni paljonkin samaa meidän - Euroopan toisella reunalla elävien - suomalaisten kanssa?

Vai onko syynä sittenkin Fantasporto, vuodesta 1981 järjestetty kansainvälinen elokuvafestivaali, joka on ensiaskeleistaan lähtien keskittynyt fantasiaan, kauhuun ja scifiin, mutta ei ole koskaan epäröinyt esittää elokuvia laajemmallakin skaalalla? Pitkät perinteet omaava portugalilainen elokuva ja toisaalta klassikot ympäri maailmaa ovat olleet ohjelmistossa kattavasti esillä aina tähän päivään asti. Porton charmi syntyy kaikkien näiden yhteisvaikutuksesta, eikä kaupungin edullinen hintataso niin ravintoloiden kuin majoituksenkin suhteen vähennä sen vetoa potentiaalisena matkakohteena. Ja sitten on portviini. Tuon jumalaisen nektarin kotikaupunki on asian harrastajille paratiisi Douro-joen rannalla sijaitsevine viinikellareineen. Jokin Portossa osan vuodesta asuvaa elokuvaohjaaja Aki Kaurismäkeäkin kiehtoo.




Portoon saavuttuani kurvaan Rivoli-elokuvateatterin toimistoon ruinaamaan 34. Fantasporto-festivaaliin liittyvää pressimateriaalia ja suuntaan Carlos Alberto -aukion vierestä kohti ennalta buukattua, pelottavan edulliselta kuulostavaa majapaikkaamme kaupungin keskustassa. Kuumotukset osoittautuvat suurimmalta osin turhiksi ja perheensä kanssa pensionaattia pitävä vieraanvarainen Fatima-rouva toivottaa seurueemme tervetulleeksi - vaikka yhteistä kieltä ei varsinaisesti löydykään. Vanha rakennus huoneineen on kaikkea muuta kuin huippukunnossa, mutta tilat ovat siistejä ja tunnelma persoonallinen. Huoneen viikkovuokra 140 euroa tuntuu olevan hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvin kohdallaan.

Edellä mainitun Carlos Alberto -aukion laidalla sijaitsee myös Luso Caffè, vanha ja maineikas kahvila jossa lausuttiin Fantasporto-festivaalin syntysanat vuonna 1980. Elokuvakerhotoiminnassa mukana olleen ja Cinema Novo -lehteä pyörittäneen Mario Dorminskyn lisäksi paikalla olivat kriitikko Beatriz Pacheco Pereira, taidemaalari José Manuel Pereira sekä näyttelijä António Reis. Sittemmin keskenään vihityt Dorminsky ja Beatriz Pereira toimivat festivaalin johdossa ja kantavina voimina edelleen 34 vuoden jälkeen.

Arvostetun luennoitsijan, Porton kaksoiskaupunki Gaian kulttuurijohtajan, kirjailijan ja Cannesin tapaisten elokuvafestivaalien juryssa istuneen Dorminskyn nallekarhumaiseen olemukseen ei voi olla törmäämättä Fantasporton päänäyttämön, Rivoli-teatterin (1923) käytävillä. Festivaaliinkin vaikuttavasta Portugalin surkeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta mies nauraa paljon, antaa haastatteluja ja muistaa juttutuokiomme aikana lausua kohteliaisuuksia myös parista suomalaisesta elokuvatapahtumasta.

Dorminsky (s. 1955) painottaa vuoden 1974 neilikkavallankumouksen - vapauden vallankumouksen - merkitystä myös Portugalin elokuvakulttuurin kehityksen kannalta. Kun oikeistolaisen diktaattori António Salazarin luoma rautainen kurinpitokoneisto romahti lopullisesti, hellitti myös sensuuri ja Portugalissa saattoi nähdä ensimmäistä kertaa esimerkiksi Fellinin tai Pasolinin elokuvia. Kun puhumme kauhu- ja fantasiaelokuvasta, tekee festivaalijohtaja näiden välille eron. Kauhu on ollut hänen näkökulmastaan todellisuuteen perustuvaa, kuten sotaa, työttömyyttä, fasismia ja yleistä turvattomuutta, fantasia taas yliluonnollisempaan viittaavia elementtejä. Dracula-elokuvia Dorminsky pitää lähinnä rakkaustarinoina, Twilight-saagaan asti emme koskaan pääse.

Sivu:

1 2 3 4 5