Caroline Munro
"Magnumit on täällä aina valmiina" - Pekka Siitoin dokumenttielokuvissa
sivu: 1 · 2

Siitoimen vankila-ajan jälkeen hän koki omassa elämässään tragedioita, kuten oman poikansa kuoleman auto-onnettomuudessa. Siitoin vajosi alkoholismiin ja natsismi alkoi viedä yhä enemmän sijaa okkultistisilta harrastuksilta. Tuoreemmissa Siitoin-dokumenteissa esiintyy selvästi alakuloisempi mies. Siitoin provosoi mielellään kanssaihmisiään julkisuudenesiintymisillään, mikä oli omiaan antamaan hänelle sekopäisen kylähullun maineen.

Sieg Heil Suomi (1994)

Viitisentoista vuotta Vaaran merkin jälkeen Siitoin koetti järjestäytyä muiden suomalaisten uusnatsien kanssa uuden ”parlamentaarisen” puolueen, Kansallisen rintaman, perustamiseksi. Nina Stenrosin dokumentti seuraa pääasiassa näiden johtajaksi halajavaa Väinö Kuismaa. Tuo mies muistuttaa lähinnä juuri sitä liikunnan-, autokoulun- tai henkilökunnan koulutuspäivän opettajaa, jota olet aina inhonnut. Kuisma kertoo pettyneensä elämään, yhteiskunnan korruptioon ja yksipuoliseen mediaan.

Elokuvassa nähtävät natsit vaikuttavat lähinnä möliseviltä idiooteilta. Tukeva skini lausuu jokaisen repliikkinsä kuin kesäteatterin Shakespeare-harrastaja kädellään ilmaa huitoen. Eräs tukevasti juovuksissa tai piripäissään oleva, tai muuten vain psykoottinen pälvikaljumies julistaa olevansa Siitoimen alamainen. Samalla hän tuijottaa intensiivisesti kameraan hikikarpalot otsallaan. ”Johtaja! Johtaja! Kuuntele!” hän räkyttää Siitoimelle. Jopa Siitoin tuntuu olevan hieman häpeissään, että joutuu olemaan näiden ääliöiden keskuudessa.

Elokuva menettää kiinnostavuuttaan aina kun Siitoin ei ole kuvassa tai välittömästi läsnä. Kuisma jakelee lentolehtisiään Siitoimen oppien mukaan kadulla Alkon edessä, mutta ihmiset suhtautuvat häneen ymmärrettävän vihamielisesti. Baarijonolle jakaessaan hänen lappujaan läpsitään käsistä, sytytetään tuleen ja revitään Kuisman kasvojen edessä.

Kuisma pitää itseään syvällisenä ja viisaana ajattelijana. Tätä ilmaistakseen hän esimerkiksi lausuu runoja Kalevalasta. Hän kokee olevansa ainoa ihminen, joka kykenee palauttamaan raiteiltaan suistuneen yhteiskunnan takaisin kuntoon, mutta muut ihmiset eivät vain näe asioiden laitaa humanistisilta ajatuksiltaan. Tavallaan kyseessä on melko yksinäinen ja hämillään oleva henkilö. Mutta ei moista tyhjänpäiväisyyksiä jankuttavaa taukkia voi juuri millään tasolla sääliä. Ja natsit omien sanojensa mukaan halveksuisivat sääliä muutenkin.

Vaikka natsit esitetään elokuvassa kaheleina, myös Sieg Heil Suomi kantaa huolta heidän ideologiansa uudesta noususta. ”Tietämättömyys on aktiivinen teko” lukee heti alkuteksteissä. Siitoin toteaa magnumien olevan ”täällä aina valmiina” ja esittelee kameralle kookasta pistooliaan, jota hän säilyttää kirjoituspöytänsä ääressä. Arjalaisia hän lupaa olla ampumatta. Elokuvan tetsauskohtauksesta päätellen ei hän tai kukaan seuraajistaan osuisi kyllä mihinkään muuhunkaan.

Lopulta Kansallinen rintamakin hajoaa kuvan ulkopuolella kiistaan siitä, pitäisikö sen tunnuksena käyttää klassisia saksalaisia hakaristejä vai Kuisman itse suunnittelemaa ”kalevalaista” tunnusta. Siitoin piti pintansa klassisten saksalaisten tunnusten käyttämisestä, sillä hän tunsi itsensä germaaniksi.

***--

Båtresan (1995)

Pohjimmiltaan Båtresan ei erityisemmin eroa siitä sunnuntai-iltapäivän ”reality”-dokumenttien lajista, joissa seurataan tavallista arkea esimerkiksi lentoasemilla tai tullissa. Nyt näkökulmana on tavallinen päiväristeily Ruotsiin. Koska valmistumisvuotena oli 1994, ei Suomi ollut ehtinyt vielä juurikaan toipua lamasta. Dokumentin ruotsalaiset ohjaajat ovat huomioineet tämän ja elokuvan rankana on kontrasti onnellisten bättre folk -ruotsalaisten ja masentuneiden, tulevaisuutta kohtaan synkkien suomalaisten välillä.

Sattumalta dokumentin kuvaushetkellä suomalaiset natsit Siitoimen johdolla olivat paikalla pitämässä "laivaseminaaria". Jo ennen valtakunnanjohtajan astumista estradille elokuvassa on esitelty nuorisoa, joka ei usko löytävänsä Suomesta töitä, sekä puliseva alkoholisti. Jälkimmäinen manaa tuttuun persutyyliin ympäripäissään kaikki maahanmuuttajat maan rakoon ja esittää hatusta tempaistuja väitteitä yhteiskunnan kustantamista loistoautoista.

Pekan siegheilatessa kohti kameraa tapahtuu selkeä käännekohta, jonka kohdalla muuten tylsähkö dokumentti ottaa aivan uuden vaihteen silmään.

Siitoin esittelee satunnaisille risteilyvieraille viisikuukautisen vauvansa kuvaa ja mukana roikkuvaa murrosikäistä ja "germaanista" poikaansa Paulia. Hän vaikuttaa olevan erittäin karnevalistisella päällä (kenties Tax Free -puodin antimista), lausuen palopuheita natsimaisella kiihkolla likaisten hampaidensa välistä suoraan kohti kameraa. Täyslaidallisen saa Ruotsin "saastainen" ulkopolitiikka, sillä ”90% ruotsalaisista ovat homoseksuaaleja.” Myöhemmin nämä puheet pyörretään ja todetaan ruotsalaisten olevan viikinkien jälkeläisiä, vaikkakin pettureita. Ruotsalaiselle vastaanväittäjälle hän julistaa sormi ojossa ”God natt, svenska, god morgon, finska”, ja tämän hollantilaiselle miehelle ”Juu aar juuden, animal-tyyp persoon.”

Hupia saadaan etenkin ihmisistä, jotka provosoituvat Siitoimen hölmöilystä kunnolla. Humanistit uskovat velvollisuutensa olevan käydä väittämässä vastaan Siitoimelle, joka kertoo muina miehinä heille palvovansa Luciferia. Eräs matkustaja käy tuohtuneena tilittämässä risteilyisännälleen kokemuksiaan omalta (loma)matkaltaan Auschwitziin. Taustalla risteilyorkesteri soittaa Peppi Pitkätossun säveltä.

Huomattavaa on, että teos on satuttu kuvaamaan ilmeisesti Siitoimen jyrkimmällä kaudella. Natsikokouksessa hän julistaa skinheadien olevan ”meidän miehiä” ja olevansa ylpeä siitä, että ”Turussa hakataan joka viikko ravintola Safarissa mutakuonoja”. Yleensä Siitoin on julkisissa haastatteluissaan irtautunut väkivallanteoista ja korostanut Saksan natsipuolueenkin nousseen valtaan parlamentaarisesti. Onko natsijohtaja jo kahden dokumenttielokuvan jälkeen päättänyt, että vetää roolinsa kunnolla överiksi, vai onko ruotsalainen kuvausryhmä sattunut paikalle todistamaan jyrkistyneen natsijohtajan aitoja karvoja? Muun elokuvan kaavamaisuudesta ja tönkköydestä päätellen epäilykset kohdistuvat ensimmäiseen vaihtoehtoon.

***--

Isän valtakunta (2010)

Artikkelin täydellisyyden nimissä lienee syytä mainita, että synkempää kuvaa Siitoimen elämästä ja vaikutuksesta antaa Miki Brunoun dokumentti Isän valtakunta (2010). Siinä Siitoimen Båtresanista tuttu Paul-poika tilittää kasvustaan natsi-isän ikeessä ja kokemastaan aivopesusta. Muista dokumenteista poiketen lyhytelokuva paneutuu Siitoimen hahmoon muutenkin kuin pelkän natsismin kautta. Lyhytdokumentille vähemmän yllättäen vain pintapuolisesti raapaisten, toki.

Elokuvassa käydään pikaisesti läpi myös Pekka Siitoimen okkultismiharrastusta, näyttelijän ja kirjailijan uraa, hänen pyörittämäänsä filmistudiobisnestä ja tietenkin myös perhe-elämää. Paulin osuus näkyvän uusnatsihahmon jälkikasvuna ei tietenkään ollut kovinkaan kadehdittava ja perheessä kasvaneet sisäiset ristiriidatkin kävivät lopulta melko tuskallisiksi. Pahuudelle elämänsä siunanneen alkoholisti-isän katveessa kasvaminen ei ollut helppoa, ja Paul onkin nykyään melko surullinen hahmo.

***--


Missä vain Siitoimeen liittyvässä tekstissä on lähes pakollista suositella erinomaista Mesikämmenen blogia, joka on tehnyt mittavaa ja merkittävää Siitoimeen liittyvän aineiston tallentamista ja julkaissut jo yli 400 tekstiä Pekan elämästä ja teoista. Kiinnostavaa luettavaa ovat esimerkiksi Siitoin-filmin elokuvaprojekteista kertovat tekstit. Sivusto lähestyy Siitointa arvostaen häntä ja tämän tekemisiä puuttumatta politiikkaan. Blogi on tehnyt laajasti työtä sen eteen, että Siitoimen uusnatsiudesta riippumaton elämäntyö tulisi myös esille.

Pekan perintö siis elää yhä, mistä kertoo myös hänen okkultististen opustensa uusintapainosten loppuunmyynti. Todennäköisesti mies itsekään ei ole jäänyt hautaansa makaamaan, sillä hän väitti eläessään kykenevänsä uudelleensyntymään vampyyrina. Toivotaan siis, etteivät okkultistiset harrasteet olleet tämän suhteen väärässä.


”I äm sick, I want be sick. Because my god is Lucifer.”


Yhteenveto:

 JSJMJM*MMPITKALKA
1.Sieg Heil Suomi (1994)Sieg Heil Suomi (1994)3.03.05.0...3.03.503.38
2.Vaaran merkki (1978)Vaaran merkki (1978)............3.53.50...
3.Båtresan (1995)Båtresan (1995)............3.03.003.00
4.Isän valtakunta (2010)Isän valtakunta (2010)...3.0...2.53.02.83...
 JSJMJM*MMPI3.213.19
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2

kommentit

odota...
steppeden kommentoi (21.9.2014 20:17:36)
user avatar Hyvä artikkeli! Kiitän tästä!

Pieni korjaus. Pekka vetää esiin revolverin eikä pistoolin, mutta väliäpä tuolla. Pikku juttuja.

"Siitoin piti pintansa klassisten saksalaisten tunnusten käyttämisestä, sillä hän tunsi itsensä germaaniksi." Eikös hänen äitinsä ollut Venäläinen? Tai ainakin osittain venäläinen? Eikös tämä tee Pekasta epäpuhtaan rodullisessa mielessä, eikä germaanisen (saatika arjalaisen)?
vastaa »
cc kommentoi (21.9.2014 22:50:23)
lainaus:
Hyvä artikkeli! Kiitän tästä!

Pieni korjaus. Pekka vetää esiin revolverin eikä pistoolin, mutta väliäpä tuolla. Pikku juttuja.

"Siitoin piti pintansa klassisten saksalaisten tunnusten käyttämisestä, sillä hän tunsi itsensä germaaniksi." Eikös hänen äitinsä ollut Venäläinen? Tai ainakin osittain venäläinen? Eikös tämä tee Pekasta epäpuhtaan rodullisessa mielessä, eikä germaanisen (saatika arjalaisen)?
user avatar Revolveri on pistooli.
vastaa »
steppeden kommentoi (5.10.2014 20:58:44)
lainaus:
Revolveri on pistooli.
user avatar No joo, en ala väittelemään pikku jutun takia. Wikipedian mukaan revolverin alkuperäinen ja virallinen patenttinimi on "revolving pistol". Tämän mukaan olet oikeassa ja minä väärässä. Sovitaan näin.
vastaa »
Hickok45 kommentoi (8.10.2014 23:29:05)
user avatar Mutta kuulkaas pellet nyt virallinen mielipide. Revolveria ja pistoolia tai pistoolia ja revolveria voi molempia kutsua pistooliksi, mutta asijantuntiat eivät käytä revolverista nimitystä pistooli ja sitä pidetään nykypäivän asetuntijapiireissä jopa häpeällisenä kutsua revolveria pistooliksi ja siihen sortuvia mollataan. Vallitseva mielipide on että revolveri ei ole pistooli vaan revolveri ja sitä ei pitämän pistooliksi kutsuman nykypäivän standardien mukaan ja nykypäivässähän me elämme. Life is Good!:-)
vastaa »
seppo siitoi kommentoi (25.2.2015 15:00:38)
lainaus:
Mutta kuulkaas pellet nyt virallinen mielipide. Revolveria ja pistoolia tai pistoolia ja revolveria voi molempia kutsua pistooliksi, mutta asijantuntiat eivät käytä revolverista nimitystä pistooli ja sitä pidetään nykypäivän asetuntijapiireissä jopa häpeällisenä kutsua revolveria pistooliksi ja siihen sortuvia mollataan. Vallitseva mielipide on että revolveri ei ole pistooli vaan revolveri ja sitä ei pitämän pistooliksi kutsuman nykypäivän standardien mukaan ja nykypäivässähän me elämme. Life is Good!:-)
user avatar mitä vitun väliä onko se pistooli vai revorveri? konepistooli on konnari
vastaa »
Neon Maniac kommentoi (25.2.2015 16:00:14)
user avatar Vieläkö tämäkin keharitopic aiheesta jatkuu...?!
vastaa »
anonyymi kommentoi (10.4.2015 19:03:27)
lainaus:
Vieläkö tämäkin keharitopic aiheesta jatkuu...?!
user avatar E.No kyllä revolveri on revolveri, eikä pistooli. Vaikka kuinka jollakin pellellä olisi eri mielipide.
vastaa »
Neon Maniac kommentoi (10.4.2015 22:21:47)
lainaus:
E.No kyllä revolveri on revolveri, eikä pistooli. Vaikka kuinka jollakin pellellä olisi eri mielipide.
user avatar Voi härregyd..
vastaa »
Rivologi kommentoi (11.9.2015 06:02:25)
user avatar Siis kyllähän revolveri on pistooli, vaan miten se tähän liittyy? Pekallahan oli noiden sijasta magnumi.
vastaa »

kommentoi artikkelia ja/tai elokuvia