Caroline Munro
Rautakotkat ja länsimaisen kulttuurin etulinja
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Genren taustoja: Lentotaistelun myytit

"The fighter pilots have to rove in the area alotted to them in any way they like, and when they spot an enemy they attack and shoot him down, anything else is rubbish." - Manfred von Richthofen

Lentotaisteluun liittyvät romantisoidut mielikuvat ovat hyvä esimerkki lähihistoriasta rakentuneista myyteistä. Hävittäjälentokoneen esteettinen ja virtaviivainen ulkoasu on yhtä aikaa modernin tyylikäs, maskuliinen ja huipputeknologinen. Lentämiseen olennaisena liitettävä vapauden symbolismi istuu hyvin länsimaiseen kulttuurin mielikuviin ja lentäjä-ässissä kiteytyvät soturimyytin ylväimmät ominaisuudet: rohkeus, rehtiys ja herramiesmäinen kunniakoodisto.

Länsimainen kulttuuri liittää itseensä mieluusti huipputeknologian leiman ja hävittäjälentokone onkin tästä täydellinen esimerkki. Lentäminen on myös keksintönä sellainen, jota mikään muu kulttuuri ei ole tehnyt aiemmin (esimerkiksi Gutenbergin kirjapainon keksimisen merkitystä tahraa hieman kiinalaisten keksimät yksinkertaiset irtokirjaimet, vaikka keksintöinä nämä eivät ole mitenkään vertailukelpoisia). Wrightin veljesten (mm. polkupyörien) irto-osista rakentama ensimmäinen lentokone korostaa myös millainen huima potentiaali syntyy yksilö(ide)n neuvokkuudesta.

Toisesta näkökulmasta hävittäjälentokone myös edustaa kaikkea sitä, jolla länsimaailma nousi dominoivaan asemaan. Geofrey Parker on todennut: "Suuressa määrin lännen nousu perustui voiman käyttöön, siihen että eurooppalaisten ja heidän vastustajiensa sotilaallinen tasapaino suosi tasaisesti edellisiä ; ... sotilaalliseksi vallankumoukseksi sanotut sodankäyntikyvyn parannukset olivat keskeinen tekijä siinä, että länsimaalaiset onnistuivat ensimmäisten todella globaalien imperiumien luomisessa".

Hävittäjälentokone on sodankäynnin kallein ja tulivoimaisin mikrotason yksikkö, joka on yksittäisen henkilön suorassa hallinnassa. Sen tuottaminen edustaa yhteiskunnalleen suurta älyllistä ja ekonomista voimainponnistusta *).

*) Ennusteen mukaan Yhdysvaltojen koko puolustusbudjetilla voidaan ostaa vain yksi hävittäjä vuonna 2054, mikäli hävittäjien yksikköhinnat nousevat samassa suhteessa kuin tähän asti.


Myyttien juuret

Ensimmäisessä maailmansodassa 1800-luvun taktiikka kohtasi 1900-luvun aseet ja muutti juoksuhautojen väliset alueet veriseksi ihmisliejuksi. Teollisen teurastuksen aikana romantisoitu kuva sotilaasta karisi ja lentäjät löydettiin edustamaan yksilöllisyyttä. Punaisesta paronista tuli legenda, jonka myytin rakentamisessa myös etevällä propagandalla oli osansa. Hänestä rakentui herrasmiesmäisen taistelun symboli, jonka lentokone hehkui reilun pelin sanomaa: Punaiseksi maalattu hävittäjä kertoi kaikille halukkaille avoimesta haasteesta (todellisuudessa värillä ohjattiin lentuetta). Taustalle rakentui ajatus tasavertaisesta kaksinkamppailusta, jossa paras voitti eikä vastustajan kuolema ollut välttämätöntä.

Kaksintaistelumetaforia löytyi myös muualta; monet lentäjistä olivat aristokraattista syntyperää, joten kamppailu oli helppo assosioida aatelisten tasavertaiseen kaksintaisteluun. Ensimmäiset lentotaistelut käytiinkin aseistamattomien tiedustelukoneiden lentäjien räiskiessä toisiaan pistooleilla. Lentotaistelusta rakentui mielikuva modernina variaationa turnajaisista. Lentoyksiköt olivat myös kokonaan uusi aselaji, jossa korostui teknologia ja innovatiivisuus eivätkä konservatiiviset sotilasperinteet tai sotilaallinen nurkkakuntaisuus ulottuneet sinne.

Toinen maailmansota vahvisti myyttiä edelleen ja useita sodan käännekohtia määriteltiin lentäjien toimien ansioiksi. Niin sanotun Britannian taistelun päätyttyä Winston Churchillin kuuluisa lause "Koskaan aiemmin eivät niin monet ole olleet niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin harvoille" kristallisoi ajatuksen, jossa hävittäjälentäjät estivät totalitaristisen kulttuurin tsunamin. Tyynellä merellä taasen Midwayn taistelun katsottiin olleen samankaltainen käännekohta. Näissä taisteluissa korostui selkeästi lentokoneiden merkitys kulttuurin etulinjan puolustajina vihamielisiä ideologioita vastaan.

Hävittäjä ei ole kokenut samanlaista demonisointia kuin pommikoneet. Tämä perustuu osaltaan siihen, että hävittäjät esitetään aina puolustuksellisina aseina. Siviileihin kohdistuvat terrorihyökkäykset toisessa maailmansodassa tai B-52-laivueiden mattopommitukset Vietnamissa ovat tehneet pommikoneista kasvottomia tuhonkylväjiä, jotka kollektiivisesti noudattavat määräyksiä vailla moraalia. Pommikoneista on tullut pikemminkin kansanmurhien teknologinen symboli ja hävittäjistä taas niiden estäjä.

Mäntämoottoristen koneiden ajoista hävittäjäelokuvat ovat perineet kaartotaistelut, joissa konkretisoituu tasa-arvoisen kaksinkamppailun ydinajatus. Todellisuudessa oltiin tietenkin kaukana tästä: eloon jäi useimmiten se lentäjä, joka pystyi yllättämään vastustajan takaapäin ja ampumaan konekiväärisarjan selkään. Monen (eloonjääneen) hävittäjä-ässän taktiikka perustuikin siihen, että he eivät koskaan antautuneet tasavertaiseen kamppailuun.

Nykyelokuvissa suihkukoneet käyvät kaartotaisteluita vain siksi, että syntyisi vastaava illuusio rehdistä mies-miestä vastaan kamppailusta.



Sivu:

1 2 3 4 5 6 7