Caroline Munro
Rautakotkat ja länsimaisen kulttuurin etulinja
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Seitsemän rautaista huomiota sarjasta I/II

Kulttuurien kamppailu osa I - Libya ja Irak

Rautakotka oli ensimmäisiä ison tuotannon elokuvia, jotka ennakoivat vihollisleirin siirtymisen Neuvostoliitosta Lähi-itään. Elokuva toki tehtiin Israelin avustuksella, jonka sisä- ja ulkopolitiikkaa oli esittää naapurit vihamielisinä, mutta länsimaille isot arabivaltiot olivat silti olleet pääosiltaan liittolaisia tähän asti. Iran oli ollut yksi länsimaisimmista arabivaltioista aina vuoden 1979 vallankumoukseen asti. Saddam Hussein taasen sai melko vapaasti puuhastella jopa etnisten puhdistustensa parissa, kunnes erehtyi miehittämään Kuwaitin. Vasta tämän jälkeen alkoi järjestelmällinen demonisointi. Rautakotkan kuvausten aikana (1985) Iso-Britannia rakensi kemiallisten aseiden tehdasta Irakiin, eikä edes poliittinen paine johtanut hankkeen lopettamiseen. Tehtaan tuotoksia käytettiin mitä todennäköisimmin kuuluisassa kurdeihin kohdistetussa vuoden 1988 kaasuiskussa, josta kuvattu uutisfilmi kuuluu edelleen jokaiseen Saddamin hirmuhallintoa kuvaavaan dokumenttiin tai koosteeseen.

Arabiviholliset elokuvissa olivat tähän asti olleet useimmiten palestiinalaisterroristeja, mutta Rautakotka esitti suoran viittauksen valtio-pohjaisesta vihollisesta. Sormi osoitti tällä kertaa ensisijaisesti Libyaan, mutta myös samalla Saddamiin. Sidney J. Furie kertoo aina epäsuorasti operaatiopöytien karttojen kautta keistä on kyse. Operaatiohuoneessa on kartta Tunisian ja Libyan rajalta, jossa alasampuminen tapahtui. Elokuvan Libyan diktaattori itsessään on Saddam-karikatyyri - länsimaiden suuri liittolainen vielä tuolloin. Vajaa puoli vuotta elokuvan jälkeen Libya teki pommi-iskun Berliiniissä amerikkalaissotilaiden suosimaan baariin ja Yhdysvallat vastasi pommituslennolla Libyan pääkaupunkiin.

Arabikulttuuri koostuu perinteisistä kiduttavista diktaattoreista ja länsimainen taasen retronostalgiasta, huipputeknologiasta sekä MTV-maailmasta. Lopulta ilmassa nähdään suuri mikro- ja makrotasoihin ulottuva kulttuurien välinen mittelö, kun itse arabidespootti ottaa hävittäjäkoneen käyttöön ja edessä on kliseisen rehti mies miestä vastaan -kamppailu. Voittaja oikeuttaa oman kulttuurinsa olemassaolon.


80-luvun 'Harry Potter'

80-luvulla esipuberteetti-ikäisten esikuvat lensivät luutien (Harry Potter -sarja, 2001-2011) sijasta suihkukoneilla. Sisällöllisistä eroavaisuuksista huolimatta, molempien konseptien hahmoilla oli samankaltainen funktio; ne pyrkivät antamaan kohderyhmälleen samaistumiskohteita ja siten hetkellisen vallan tunteen korvaamaan oman arkielämän hallitsemattomuutta sekä vallanpuutetta aikuisten johtamassa maailmassa. Fyysisen voiman ja uskottavuuden puute korvataan muilla taidoilla - Harry Potterissa noituudella ja nokkeluudella, Rautakotkassa teknisellä taituruudella ja konservatiivisella vakaumuksella. 80-luvun teini oli ehdoton vakaumukseltaan, eikä sitä ollut kompromisseja hakeva aikuisikä vielä pilannut. Olennainen syy elokuvissa tapahtuneisiin onnistumisiin on myös aikuisten heihin kohdistama aliarviointi. Tunne, johon kohderyhmään kuuluva katsoja voinee helposti samaistua.

Monesti taustalla oli myös konservatiivisten perhearvojen korostus; teinit tarttuivat aseeseen vain perheensä puolesta. Omin käsin ei kuitenkaan vihollisia ammuta, ja pommittamista ei (tietenkään) lasketa tapoksi. Teinien pelastusretkikunta -teemaisia elokuvia tehtiin muutamia muitakin, esimerkiksi Kommandoisku yli 38° (The Rescue, 1988), jossa sotilastukikohdan lapset pelastavat vangeiksi jääneet isänsä pohjois-korealaiselta vankileiriltä.


Kulttuurien kamppailu II - Koalitiot ja häirikkövaltioiden rankaisut

Vaikka todellisessa maailmassa oli vuonna 1988 kylmän sodan liennytys jo hyvässä vauhdissa, niin elokuvissa vihollinen oli edelleen Neuvostoliitto tai sen liittolaiset. Rautakotka II rikkoi kaavaa ja esitti ensimmäistä kertaa eilispäivän viholliset liittolaisina. Neuvostoliitto ja Yhdysvallat toteuttavat yhteisen operaation tuhotakseen ydinaseiden koelaboratorion nimettömässä arabimaassa (operaatiokartat viittaavat tässä tapauksessa Irakin/Iranin rajavyöhykkeelle). Vielä tuolloin etupiireihin perustuvassa maailmassa ajatus oli vallankumouksellinen, mutta se ennakoi hyvin Persianlahden sotaa (1991), joka ei olisi koskaan toteutunut ilman kahden entisen vihollisen yhteisymmärrystä asiasta. Tämän jälkeen onkin syntynyt vakiintunut tapa käydä ns. oikeutettuja sotia erilaisia häirikkövaltioita vastaan.

Toinen mielenkiintoinen seikka liittyy kohteeseen, ydinaselaboratorion pommitukseen. Ulottuiko Furien näkemys jopa 2010-luvulla Iranin nykyiseen ydinaseohjelmaan saakka vai mallinnettiinko juonessa vain jälkikäteen Israelin vuonna 1981 toteuttamaa operaatio Operaa, Osirakin (Irakin) ydinreaktorin pommitusta.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7