Caroline Munro
Tokyo International Film Festival 2014
sivu: 1 · 2

Tokyo International Film Festival

23 - 31.10.2014

Tokion kansainvälinen elokuvafestivaali on yllättävän matalaprofiilinen ollakseen kuitenkin 13 miljoonan asukkaan metropolin festareiden lippulaiva. Elokuvia esitetään maltillinen määrä, noin sata plus erinäisiä lyhäreitä ja erikoisuuksia. Syynä siihen, miksei TIFF:stä puhuta Euroopassa paljoa saattaa olla festareiden uskottavuutta tietyissä piireissä nakertava päällekäyvä kaupallisuus.

TIFF tapahtuu pääosin kahdessa paikassa: Suurin osa näytöksistä ja promotapahtumista on Toho Cinemas Roppongi Hillsissä, kaupunkia dominoivan massiivisen Mori Towerin vieressä. Roppongi tunnetaan lähinnä länsimaisten kansoittamasta yöelämästään. Muut näytökset ovat ärsyttävän pitkän matkan päässä Toho Cinemas Nihonbashissa. Lisäksi erityisohjelmana Chaplinin Kaupungin valot (1931) esitettiin gaalanäytöksenä kuuluisassa Kabuki-za teatterissa Ginzan kaupunginosassa. Festarin oheistapahtumana MoMA:ssa näytettiin lisäksi “filmiaarteita”-nimellä mm. Ganja & Hessin (1973) Japanin ensi-ilta!

Markkinavoimat jylläävät vahvasti festivaaliin julkisuuskuvassa. Ehkäpä blatantein veto ohjelmistossa oli Nintendo-peliin perustuva Pikmin Short Films, jonka näytöksessä paikalla oli Super Marion ja monien muiden hittien luoja Shigeru Miyamoto. Häpeilemättä Miyamoto mainosteli Nintendo New 3DS ja Wii U -pelikonsoleita moneen kertaan. Hän myös esitti mielenkiintoisen väitteen: peliteollisuus on varastanut parhaat animaattorit, ja siksi animaatielokuvissa ei enää nähdä erityisiä mestariteoksia. Itse Pikmin-lyhäri oli yhdentekevä cgi-hassuttelu. Super Mario filmatisoinnista (Super Mario Bros., 1993) Miyamoto ei halunnut puhua lainkaan, ilmeisesti aihe on edelleen kivulias. Ymmärrettävämpi rahoittaja-myönnytys ohjelmistossa oli viime vuosien ykkösjutun eli Attack on Titan -animesarjan ekan kauden kokoava leffaversio. Punaisella matollakin käveli avajaisissa groteski titaani, ja tietenkin kokonainen Ultraman-joukkio sekä Appleseedin Deunan partnerinsa Briareos-kyborgin kanssa. Päätöselokuva oli muovisen oloinen mangafilmatisointi Parasyte.


Mori Towerin ulkopuolella kaupallisuus saavutti suurimmat mittasuhteet, kahdeksan metriä ainakin. Tämän korkuinen oli nimittäin Patlabor-robotti, joka tuotiin iltaisin vilkuttelemaan poliisivaloja ja vartioimaan tornin juurella olevaa pientä tapahtuma-areenaa. Auton lavalla makoillut robo nostettiin ylös juhlallisesti samalla kun Mamoru Oshii tuli tervehtimään kansaa näyttelijätypyjen kanssa. Taustalla soi mahtipontinen musiikki, ilmeisesti The Next Generation: -Patlabor- tv-livesarjasta, jonka valmiit osat näytettiin festivaaleillakin. Oshii on tv-sarjan taustavoimana, mutta häneltä oli festivaaleilla myös uunituore pitkä elokuvakin: Garm Wars: The Last Druid.



Juryn puheenjohtajana toimi James Gunn (Slither, 2006; Guardians of the Galaxy, 2014). James oli lapsekkaan innoissaan ollessaan ensimmäistä kertaa Japanissa ja muutenkin toi kaivattua huumoria namedroppailevien taideohjaajien keskuuteen. Hänhän on ollut japanilaisten kanssa yhteistyössä kuitenkin käsikirjoittaessaan kulttifirma Grasshopper Manufacturen videopelin Lollipop Chainsaw (2012). Juryn toinen down-to-earth mies oli tulevan Expendables-spinoffin, eli naisilla tähditetyn Expendabellesin ohjaajaksi kiinnitetty aussi Robert Luketic. Kohtelias Luketic harmitteli, ettei vuosien 80-85 kultakautta (Weir, Campion...) enää saavuteta Australian filmiteollisuudessa.


Uutuutena vuonna 2014 festivaali jakoi Samurai-palkinnon, joka myönnetään tekijöille, jotka “kerta toisensa jälkeen luovat järisyttäviä teoksia, jotka raivaavat polun uudelle aikakaudelle”. Ensimmäiset vastaanottajat olivat Takeshi Kitano sekä Tim Burton. Jälkimmäinen ei ollut paikalla, vaikka Mori Arts Center -galleriassa oli alkamassa hänen elämäntyötään valottava maailmaa kiertävä näyttely “The World of Tim Burton”. Kitano sen sijaan piti negatiivissävytteisen puheen salilliselle toimittajia. Hän suorasanaisesti harmitteli muutaman suurimman tuotantoyhtiön ylivaltaa Japanin elokuvakulttuurikentällä, etenkin sitä, että samat yhtiöt omistavat myös teattereita (ironisesti Toho omistaa kummatkin TIFF-teatterikompleksit). Kitano paljasti myös, ettei nauti Miyazakin animaatioista, joita koko muu maailma tuntuu varauksetta rakastavan.


Sivu:

1 2