Caroline Munro
Pelastakaa hänet! Kauhuelokuvasarjojen neljännet osat ja viimeisen uhrin kirous
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Pelastakaa hänet!
Kauhuelokuvasarjojen neljännet osat ja viimeisen uhrin kirous

Yö lepää hiljaisena Crystal Laken yllä. Kuka olisi uskonut, että tuon jo suljetun paikan kauheudet voisivat koskaan toistua? Leirin lähelle majoittuneet, vapautta ja seksiä janoavat nuoret ovat kuitenkin yksi toisensa perään menettäneet henkensä. Jäljellä on yön pimeydessä enää kaksi, ja heistäkin toisen aikoo huppupäinen hahmo juuri teurastaa talikolla. Mikä voisi mennä enää pieleen - poika on kostamassa äitinsä kuoleman. Näin tulisi päättymään Friday the 13th -elokuvan ensimmäinen jatko-osa. Jasonin tarvitsee odottaa enää vain pieni hetki uhriaan, sitten se tapahtuu, tuoli jolle hän nousi pettää alta.

Elokuvateollisuudessa on kautta sen historian haluttu hyödyntää menestyneimpiä tuotantoja tekemällä niille jatko-osia. Hyvin harvoin, jos koskaan, yltävät ne kuitenkaan alkuperäisteoksen rinnalle. Entä miten käy, kun franchise-henkinen bipolaarikulttuuri syöttää maailmalle kauhuelokuvasarjojen neljänsiä osia? Hyvin usein näihin elokuviin ei muuteta mitään sarjan aiempien osien sisällöstä. Se ei kuitenkaan estä faneja ottamasta jatko-osia innolla vastaan, vain herätäkseen videoensi-illan jälkeen masennukseen.

Vain harvat pääsevät sinne

Ideasampo on jokaisen käsikirjoittajan rakastama työkalu ja aina silloin tällöin sieltä pulpahtaa maailmaan jotain poikkeuksellisen innovatiivista. Näin sai alkunsa muun muassa Nightmare on Elm Street, jonka ensimmäinen osa edustaa 80-luvun nihilististä kauhuelokuvaa ytimekkäimmillään. Oliko kuitenkaan olemassa mitään toivoa sille, että Freddy Kruegerin mystiikka kestäisi myös sarjan tulevat elokuvat? Niin moni hirviö jo ennen häntä oli lässähtänyt pannukakuksi päästessään jatko-osiin. Vaikka Freddy yrittikin säilyttää viileytensä pukemalla ylleen aurinkolasit, koki hän saman kohtalon.

Elokuvahirviöiden taika ei usein kanna kovin pitkälle, etenkään itseironian astuessa mukaan kuvioihin. The Amityville Horror (alin kuva) toimii tästä Freddyn tavoin hyvänä esimerkkinä. Sen neljännessä osassa ideasampo tunkee Amityvillen pahan hengen isoon mustaan lamppuun. Friday the 13th -sarjan kolmannessa jatko-osassa käsikirjoitusta piristettiin palauttamalla Jason takaisin lapsuudenmuistoihinsa. Idea toimii sarjan sisäisessä logiikassa, mutta samalla tapaa kuin jos Dirty Harryn elämäntyyli perusteltaisiin murrosiän kasvukivuin hänen neljännessä esiintymisessään, elokuvassa Ratkaiseva isku (Sudden Impact, 1983).

Oikeudenmukaisuutta edustaville päähenkilöille on yleensä helpompi luoda inspiroivia vastustajia kuin pahoille protagonisteille, jotka maanisesti vain toistavat ilkeitä tekojaan sen jälkeen, kun yleisö tietää heidän syntytarinansa. Tämä on johtanut kauhuelokuvatodellisuuteen, jossa itseään toistavat hirviöt nousevat ylös haudoistaan tapporetkilleen vain saadakseen taas kerran päin näköään.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7