Caroline Munro
Pelastakaa hänet! Kauhuelokuvasarjojen neljännet osat ja viimeisen uhrin kirous
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Neljänsien osien satoa

Suurten tappajien varjossa maailmaan on pesiytynyt koko joukko omalaatuisten elokuvien outoja jatko-osia. Tuskin suuri kurpitsapääkään (kuva) arvasi, että olisi 80-luvun ensiesiintymisensä jälkeen mukana kuvioissa vielä kaksi vuosikymmentä myöhemmin ja vieläpä yhdessä kaikkien aikojen ylinäytellyimmässä tv-elokuvassa, Pumpkinhead: Blood Feud (2007). Paljon itkua ja suuria tulkintoja sisältävän elokuvan ydinkohtauksessa yliluonnollisia voimia omaava kurpitsapää yllättää joukon metsästäjiä piiloutumalla karhuille tarkoitettuun ansakuoppaan - tai oikeammin yllätyksen hoitaa pelkkä kurpitsapään käsi. Tämä tosin saattoi olla käsikirjoittajien tapa pehmentää elokuvan lopetusta, jossa hirviön alamäki alkaa, kun ylinäyttelevä mies takertuu siihen kaksin käsin kuin lapsi kumileluun estäen kävelemisen.

Erikoisesti motivoitujen murhien kuoppaan putoaa myös Wrong Turn 4: Bloody Beginnings (2011, alakuva), joka kertoo kolmen viimeisen henkiin jääneen kannibaalin: kolmisormen, sahahampaan ja yksisilmän kohtalosta. Viimeisten uhrien tapettua koko heidän sukunsa piileskelevät he hylätyssä parantolassa odottamassa parempia aikoja, kun sinne saapuu joukko opiskelijoita. Onnistuvatko kannibaalit tappamaan heidät kaikki ennen kuin kirous ehtii vaikuttaa? Samalla sopii kysyä mitä ihmettä on tapahtunut sarjan tuotantokoneistossa, kun sen luova tekijäkunta on heitetty ulos ensimmäisen Wrong Turn -elokuvan jälkeen, ja tilalle tuotu joukko masentuneita apinoita. Tällä kertaa juonen suurin yllätys on, ettei siihen ole kirjoitettu ainuttakaan käännekohtaa.

Howling IV: The Original Nightmaressa (1988) pienen kaupunkiyhteisön kauhuksi lähistölle muuttaa erehdyttävästi viimeistä uhria muistuttava nuori nainen. Ovelat paikalliset ihmissudet päättävät alkuun yrittää pelotella naisen tiehensä kolistelemalla hänen asuntonsa ulkopuolella sekä ulvomalla öisin. Hyvin nopeasti käy kuitenkin selväksi, ettei uppiniskainen vieras aio muuttaa minnekään, vaan ainoa vaihtoehto on ottaa yhteen hänen kanssaan. Ihmissusille antaa tarpeellisen määrän rohkeutta riskinottoon se tosiasia, ettei heitä voi tuhota kuin polttamalla kaikki heidät samaan aikaan samassa paikassa. Eihän edes viimeinen uhri voisi onnistua siinä. Eihän?

Muiden elokuvasarjojen neljännet osat ovat siitä hyödyllisiä, että ne paljastavat miten onnistunut Jasonin ympärille rakennettu rehellinen tappokonsepti on.

Koettaessaan tuoda jo olemassa oleviin trilogioihin tuoretta verta, ovat käsikirjoittajat sortuneet kerran jos toisenkin vesittämään alkuperäisten elokuvien intensiteetin hämmentävillä ratkaisuillaan. Esimerkiksi The Amityville Horror -saaga kehittyi pisteeseen, jossa paha henki löytää sarjan neljännessä osassa, Amityville 4: The Evil Escapes (1989, kuva), itsensä paikoillaan seisovan lampun sisältä. Tämä tekee uhrien saalistamisesta melkoisen hankalaa, sillä hengen käytössä on vain hyvin ahtaaseen tilaan ahdettu naamataulu sekä virtajohto. Miten taistella näillä avuilla kokonaista perhettä vastaan - ei mitenkään, kuten elokuvan antikliimaksinen loppu osoittaa. Nukeiltaan ja henkilöhahmoiltaan sympaattinen Puppet Master 4 (1993) puolestaan kadottaa lupaavan mielipuolisen alkuvaiheensa loppukliimaksiin, jossa ilkikuriset demoninuket päätyvät itse uhreiksi koko loppuelokuvan ajaksi.

Wishmaster 4: The Prophecy Fulfilledin (2002) kansitaiteessa toivomusten niljakas henki uhkuu voitonriemua vähiin pukeutuneen naisen yllä. Syykin selviää elokuvaa katsoessa, henki halajaa kaunista Lisaa hallitsemaan kanssaan maailmaa. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, ettei hengellä ole muuta keinoa saavuttaa päämääräänsä kuin uhkailu helvetillä. Hän päättääkin tappiokseen keskeyttää yliluonnollisen ilkeilynsä ja saada naisen omakseen käyttämällä hyväkseen pelkkää järkipuhetta.

Myös avaruutta on haluttu hyödyntää tarinoiden piristeenä, ja sinne Jasonkin lopulta päätyi, tosin vasta sarjan kymmenennessä osassa Jason X (2001). Häntä ennen avaruudessa nähtiin jo mainittu Pinhead (Hellraiser: Bloodline, 1996), joka katsellessaan maapalloa tajusi olevansa tyhjä sielu, ja nakertajat (Critters 4, 1992) sekä vekkuli Leprechaun (Leprechaun 4: In Space, 1996), joka tunkeutuu takaisin maailmaan avaruussotilaan peniksen kautta.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7