Caroline Munro
Pelastakaa hänet! Kauhuelokuvasarjojen neljännet osat ja viimeisen uhrin kirous
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Näkemättä paskaa

Joskus aikoinaan, kun elokuva-arvosteluja luettiin vielä kirjojen sivuilta, kehittyi elokuvien pariin kaksi käsitettä, kalkkuna ja Leonard Maltinin viljelemä "bomb", joka tarkoittaa huonoimmista huonoimpia elokuvia. Maailman muututtua hektisemmäksi on elokuvista huonoimpia alkanut korvata uudenlainen suoraviivainen ja aikaa säästävä termi: "näkemättä paskaa". Termin etuna on se, että sen kautta voi elokuvan arvottaa huonoksi edes näkemättä sitä. Tämä vapauttaa runsaasti aikaa muun elämän tarpeisiin. Samalla voi kutsua itseään yhä elokuvaharrastajaksi.

Kauhuelokuvasarjojen neljänsistä osista näkemättä paskaa -kategoriaan löytyy vähintään kolme tuotosta: Critters 4 (kuva), Omen IV: The Awakening (1991) ja The Return of the Texas Chainsaw Massacre (1994). Käytännössä näkemättä paskaa -tuomion voi antaa elokuvalle muutaman eri lähestymistavan kautta. Tuomion antamisen pohjana voi toimia vaikkapa pelkkä fiilis tai looginen ajattelu. Esimerkiksi Psykon vuoden 1998 uusintaversio ei voi mitenkään perustella olemassa oloaan. Samoin Carrien uusintaversio oli jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu idea. Logiikka pätee myös Crittersin neljänteen osaan, ei ole mitään syytä sille miksi tasaisesti huonontunut sarja petraisi nollabudjetilla tuotetussa neljännessä tekeleessä. Jos aktiivinen harrastaja haluaa kuitenkin enemmän perusteluja ennen kuin määrittelee elokuvan näkemättä paskaksi, voi hän katsoa trailerin tai tukeutua muiden elokuvan nähneiden syvempiin analyyseihin. Esimerkiksi imdb-kommentti noin kahden tähden keskiarvoa nauttivasta Critters 4:stä: I strongly recommend this to anyone interested in seeing one of twentieth century's major film landmarks kertoo, että jotakin on pahasti pielessä. Critters 4:n kohdalla on turvallista tukeutua myös näkemättä paskaa -kategorisoinnin viimeiseen tekoon, ja katsoa itse elokuva - on se paskaa nähtynäkin.

Ne positiiviset poikkeavuudet

Kauhuelokuvahistorian neljännet osat eivät ole kuitenkaan pelkkää tuskaista tervassa tarpomista. La setta (1991, alakuvat) on tästä oiva esimerkki. Elokuva on vuosien saatossa liitetty hyvin löyhästi yhteen Lamberto Bavan aloittaman Demons-sarjan kanssa, sen neljänneksi osaksi, vaikka kyseessä on hyvin itsenäinen tuotos. Tinkimättömän visuaalisesti upea elokuva vie irrationaaliselta vaikuttavaan painajaiseen aitoon italialaisen kauhuelokuvan 70-luvun loppupuolen kulta-ajan tyyliin kertoessaan tarinan mystisten visioiden piinaamasta naisesta.

Täysin toisenlaista kalkkunaonnistumista edustaa Troll 2:lla (1990) elokuvataiteen pöydälle kusseiden tekijöiden After Death (Oltre la morte) (1989), joka venyttää elävien kuolleiden mimiikan äärimmilleen juoksevine ja rynnäkkökivääreitä apunaan käyttävine filippiiniläisine näyttelijöineen. After Death on kärsinyt historiansa aikana lievästä skitsofreniasta, sillä sitä on markkinoitu myös Return of the Living dead -trilogian päätösjaksoksi (huomattavasti paremmalla budjetilla tuotettu virallinen Return of the Living Dead III valmistui vasta vuonna 1993). Ylipäätään Zombie-sarjaan on liitetty sen neljänneksi osaksi nelisen eri nimikettä. Elokuvan muovisen onnistumisen kruunaa siinä näyttelemisen sijaan paljaisiin rintalihaksiinsa luottava aikuisviihteen sankari Jeff Stryker.

Saw IV:n (2007) kohdalla uhrien ja syyllisten keskinäinen leikki pyörii kuin hyrrä käsikirjoituksen keskittyessä tarjoamaan koneiden avulla luotuja mielikuvituksellisia surmia. Mitään uutta elokuva ei tuo aiempien osien tapahtumiin. Päinvastoin, se toistaa orjallisesti elokuvasarjan aiempien osien kaavan, tarjoten kuitenkin sen tehdessään onnistunutta misantrooppista viihdettä.

Omaa tietään kulkee myös huomattavasti kevyemmin rakentuva Bride of Chucky (1998), joka ei liiaksi venytä sarjan aiempien osien elementtejä ja kasvaa silti itseään suuremmaksi kuriositeetiksi runsaine viittauksine kauhuelokuvan historiaan. Lisäksi sarjaan puhaltaa uutta ilmaa Jennifer Tillyn särmikäs roolityö murhia rakastavana lumppuna. Viimeisen uhrin kirouskin alkaa tällä kertaa tyttönuken sydämen selittämättömästä oikusta uskoa romantiikkaan.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7