Caroline Munro
Pelastakaa hänet! Kauhuelokuvasarjojen neljännet osat ja viimeisen uhrin kirous
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Jäähyväiset Jasonille

Neljänsiä osia nähtiin lukuisia myös kauhuelokuvan klassisena aikana. Dracula (1931), Frankenstein (1931) ja erityisen intiimin lopun omaava The Wolf Man (1941) saivat kaikki jatko-osansa. Ne osoittavat samalla elokuvan tavan peilata aikaansa, sillä niissä loppukliimaksina nähdään useimmiten miehen tai yhteisön ja pahuuden välinen mittelö. Draculaa lukuun ottamatta myös empatia näyttelee elokuvissa tärkeää roolia hirviöiden ollessa lähes traagisia hahmoja.

Viimeiset uhrit ovat käsikirjoittajille arvokas voimavara, sillä he eivät edusta pelkästään välinettä, jolla aikaan saadaan elokuvan sulkeuma, vaan heidän kauttaan yleisö saa myös tilaisuuden jakaa tukahdutettua raivoa. Esimerkiksi vähä-älyinen Jason on jo alkujaan kaltoin kohdeltu ihmispolo, jonka kaipuu äitiin (Friday the 13th Part 2) ja omaan lapsuuteensa (Friday the 13th: The Final Chapter) johtaa siihen, että häneltä hakataan puolet aivoista pois. Jasonin ruumiin pahoinpitely ei yllä aivan King Kongin (1933) surumielisiin mittasuhteisiin, mutta elokuva elokuvalta hän silti kadottaa jotakin yleisön vihan tähden. Myös Bride of Chuckyn ilkeys kääntyy lopulla suruksi. Valitettavan monessa jatko-osassa empatia kuitenkin katoaa tahattomaan kömpelyyteen (Howling IV: The Original Nightmare) tai väkisin väännettyyn komediaan (A Nightmare on Elm Street 4: The Dream Master) tai sitten jo alkuperäisidea on niin köyhä, ettei purtavaa riitä jatko-osiin enää kuin väsyneen miehen naamataulun verran (Phantasm IV: Oblivion, 1998, The Tall Man lienee elokuvahistorian nuutunein hahmo keskellä absurdiaa).

Neljänteen osaan ehtineitä kauhuelokuvasarjoja on kymmeniä. Vielä menneinä vuosina elokuvat jaksettiin nimetä jokainen omalla nimellään, kuten Frankenstein Created Woman (1967), kun taas 80-luvun taitteesta alkaen tyypillisintä on ollut heittää perään vain järjestysluku tyyliin Jaws 2 (1978), tosin juuri tämän kyseisen sarjan neljäs osa kantaa kuvaavaa nimeä, Jaws: The Revenge (1987). Elokuvassa nähdään kalan koston lisäksi myös maailmanhistorian ensimmäinen ärjyvä hai. Oman lukunsa muodostavat jatko-osat, jotka ratsastavat alkuperäisen elokuvan nimellä, Initiation: Silent Night, Deadly Night 4 (1990), tarinan ollessa jotakin aivan muuta. Vain sitkeimmät sarjoista ovat yltäneet yli neljänsien osiensa täyteen kymppiin ja vielä siitä eteenpäin. Puppet Master -sarja huitelee jo yhdeksännessä jatko-osassaan ja jonkinlainen kollektiivinen apatia on tuonut Amityville-sarjalle katsojia jo kahteentoista elokuvaan. Samoin Paul Naschyn aikoinaan luotsaama ihmissusisarja eteni täyteen tusinaan. Vuonna 1988 alkunsa saaneita Witchcraft-elokuvia on tehty vielä yksi enemmän. Myös Friday the 13th -sarja on venymässä kolmanteentoista osaansa, Jasonin kohdatessa jälleen kerran turpasaunan.

Millaisia sitten ovat elokuvasarjojen kolmannettoista osat, ja millaisen kohtalon Jason löytää edestään? Kuka hänet pelastaisi? Pelkät kauhuelokuvat eivät riitä enää kertomaan sitä millaisia aineksia ja millainen yleisö tarvitaan yli tusinan venyville elokuvasarjoille. Ei, mieli täytyy avata jollekin paljon intiimimmälle - nimittäin kansallisille erikoisuuksille, kuten Uunoille.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7