Caroline Munro
Uuno Bond - kaiken takana on Kekkonen!
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Aikaansa sidottuja elokuvasarjoja

Elokuvahistoriassa ei ole ollut temppu eikä mikään luoda trilogiaa tai edes neliosaista elokuvasarjaa, mutta kun inspiraatiota ja yleisöä riittää yli tusinaan teokseen päästään jo jonkin intiimimmän äärelle. Kekkosen elämän varrella pitkiä jatko-osia valmistui kymmenittäin, eikä Kekkonen todennäköisesti tiennyt niistä, mutta yhtä kaikki muun muassa seuraavat sarjat vaikuttivat jossain päin maailmaa hänen poliittisen uransa taustalla:

Yhdysvallat: Hopalong Cassidy, amerikkalainen lännensankari, joka pääsi 66 elokuvaan vuosina 1935 - 1948 ja jonka poikimilla oheistuotteilla tehtiin 50-luvulla rutkasti rahaa. Elokuvat valmistuivat Kekkosen ollessa poliittisessa paitsiossa.

Meksiko: El Santo, meksikolainen pyhimys ja painija, joka ratsasti voitosta voittoon ilman paitaa ja naamio päässään noin 50:ssä elokuvassa. Sarja alkoi vuonna 1958, jolloin voittoisa Kekkonen istui ensimmäistä kautta presidenttinä. El Santon tavoin myös Kekkonen rökitti armotta vastustajansa.

Suomi: Pekka ja pätkä, jotka oltuaan muun muassa pahassa pulassa (vuoden 1955 elokuva), sammakkomiehinä (1957) ja Suezilla (1958), ryhtyivät vuonna 1960 neekereiksi Kekkosen poliittisten kriisivuosien aikaan.

Saksa: Schulmädchen-Report -sarja, jonka elokuvia valmistui halki 70-luvun kaikkien niistä kertoessa koulutyttöjen seksielämästä aitoon saksalaiseen viiksekkääseen tyyliin. Pian sarjan loppumisen jälkeen Kekkosen terveys petti kesken hänen neljännen kautensa.

Miten suuren roolin voimme sitten taiteelle antaa? Eittämättä moniin elokuviin ulottuvat elokuvasarjat, jotka löytävät jatkuvasti uutta yleisöä ovat onnistuneita tiivistelmiä kansakuntansa luonteesta, kuten käy meksikolaisten painijoiden kohdalla, tai ylikansallisia imperialistisia ilmentymiä, joihin ikisuosittu James Bond viittaa. Samalla sarjat, kuten Schulmädchen-Report, kertovat omaan aikansa ilmiöistä.

Uuno ja erotiikka

70-luvun alussa Saksassa ensimmäinen Schulmädchen-Report (1970) osoittautui elokuvateattereissa valtavaksi menestykseksi. Sarjan erotiikka oli kevyttä, nykysilmin katsottuna arveluttavaa, mutta aikakauteensa nähden hyvin rehellistä. Suomettuneessa Suomessa vuonna 1973 uudeksi kansalliseksi kestohitiksi kohosi Uuno Turhapuro, jonka seksismi oli hyvin pikkupoikamaista koko sarjan yhdeksääntoista elokuvaan kehittyneen historian ajan. Uunoissa jonkinlaiseksi tavaramerkiksi kehittyi bimbomaisten missien haaliminen edustamaan Uunoversumin pikkutuhmaa vonkaamista.

Kansalliset rakastajat eri elokuvasarjoissa eivät jätä sijaa hämmentymättömyydelle. Amerikkalaisten, italialaisten ja englantilaisten elokuvateollisuuden tuottaessa maailmaan särmikkäitä miesrakastajastereotypioita leimaa pienimuotoisempaa meksikolaista ja suomalaista elokuvakulttuuria hämmentävä seksuaalinen absurdius, kuten oheiset kuvat paljastavat. Uuno toki oli komediaa, mutta myös pintansa alla - Loirin tosielämän naisseikkailuiden vahvistamaa - suomalaisen rentturomantiikan kiteytymää, kun taas El Santoa ei voi kukaan selittää.

Ja siellä missä oli kauniita naisia, oli myös Kekkonen. Presidentti tulikin tunnetuksi avioliittonsa ulkopuolisista naisseikkailuistaan - hieman Uunon tavoin - ja häntä on kuvattu muun muassa romanttiseksi lepertelijäksi. Erityisesti 80-luvun puolivälin Uunot kuvaavat tätä sisään seestynyttä suomalaista kulttuuri-ilmentymää, jossa hihitellään pikkutuhmuuksille, hihittelyn ytimen löytyessä kuitenkin raadollisista seksuaalisista kärjistyksistä. Kuten Uunon, myös Kekkosen elämä oli julkisivuja ja teatteria Suomessa, jossa asioista sai olla vain yhtä mieltä.

Sivu:

1 2 3 4 5 6