Caroline Munro
Uuno Bond - kaiken takana on Kekkonen!
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

Täältä tulee Uuno

Kun olin jonkin aikaa kirjoittanut ensimmäistä Kekkostani, heräsin omaan huutooni kauhean painajaisen kourista: Kekkosen kuollut ruumis makasi päälläni. Nyt, kun valmiina on Kaiken takana on Kekkonen (Orasen kirja, 2013), tunnen olevani vapaa. Voin jättää jäähyväiset hyvillä mielin.
- Raija Oranen

80-luvulla suomalainen televisiotarjonta oli yhä hyvin rajattua, sillä maassamme näkyi vain kaksi virallista televisiokanavaa. Suunta oli kuitenkin jatkuvasti parempaan päin ja Kekkosen elämän alkaessa hiipua, heräsi kansa kulutushuumaan. Alkoi maamme toistaiseksi hyvinvoivin (pankkilaina)kausi.

Suomalaiseen tyyliin nousukausi ei kuitenkaan johtanut kulttuurin kukoistukseen, vaan vuosikymmenestä tuli historiamme ehdottomasti uunoin. Uunoja saattoi nähdä nyt elokuvateatterissa, vuokrata videolta ja kun Uuno esitettiin televisiosta, kokoontui sitä katsomaan yli miljoona suomalaista. Uunoa saattoi myös pelata. Pian Uunot olivat niin suosittuja, että niitä tuli maailmaan joka syksy yksi kappale kahdeksan vuoden ajan. Kekkosen kuollessa elokuun viimeinen päivä vuonna 1986, oli yhdestoista Uuno, Uuno Turhapuro muuttaa maalle, teattereissa vasta kolmatta päivää. Lopulta Kekkonen ehti hallita maatamme noin kahdenkymmenen viiden vuoden ajan. Uuno teki lähes saman.

Edes Kekkosen kuolema ei merkinnyt vielä loppua. Hänen kuolinvuonnaan Renny Harlinin esikoiselokuva Jäätävä polte kiellettiin alkuun kokonaan neuvostovastaisena. Presidentin salamurhayrityksestä kertova Matti Kassilan Jäähyväiset presidentille valmistui pelon ilmapiirissä ja elokuvan teko ajateltiin jossain vaiheessa jopa keskeyttää Kekkosen poismenon takia. Vuonna 1987 levittäytyi kekkoslandian varjo maamme ylle ja maahamme hyväksyttiin videosensuurilaki, joka tuli kestämään reilut kymmenen vuotta - mutta yhtä kaikki Suomi kulki kohti vapautta, sillä maailma ympärillä muuttui.

Suomessa elettiin kuitenkin 80-luvun lopulla yhä uunolandiassa, vaikka kouluikäiset olivat löytäneet jo uuden harrastuksen, tietokoneet, ja uusi vuonna 1986 toimintansa aloittanut television Kolmoskanava toi koteihin ison joukon (usein) leikkaamatonta laatuelokuvaa sekä nykyään kulttimainetta nauttivia tv-sarjoja. Kolmastoista Uuno-elokuva, Tupla-Uuno (1988), keräsi elokuvateattereissa toki huomattavasti vähemmän katsojia kuin edeltäjänsä, mutta vuoden 1991 televisioesityksessä sen äärelle kokoontui yhä yli miljoona suomalaista.

Uunot syntyivät aikana, jona Kekkosen valta oli suurimmillaan, samoin poliittinen itsesensuuri. Siksi sarjaa voidaan pitää hyvin kekkosmaisena, etenkin kun Uunot eivät historiansa aikana juuri muuttuneet. Kolmannessatoista Uunossa Uuno ajautuu mukaan kabinettikieroiluun, kun vuorineuvos Tuura haluaa löytää firmalleen uuden toimitusjohtajan. Isot rahat odottavat, ja avukseen Uuno saa itsenä näköisen aidosti pätevän ihmisen. Suurin muutos uunomaailmassa nähtiin, kun edellisessä elokuvassa Uuno Turhapuro - kaksoisagentti (1987) vikiteltävinä olleet suomalaiset pikkumisut, miss-suomi Tuula Polvi ja spedevakio Saija Hakola, vaihdettiin eksotiikkaa tihkuvaan tummahipiäiseen Caron Barnesiin. Oikeassa maailmassa kaksi vuotta myöhemmin poliitikko Urpo Leppänen teki niin ikään uunot ja vaihtoi vaaleasta tummaan. Sen jälkeen kahvipöydissä kohistiin tästä uudesta vaimosta, joka oli kuubalaissyntyneinen "tanssijatar" Ana Risquet. Seuraavana vuonna Helsingin Sanomissa julkaistiin pilakuvia somalipakolaisista. Maamme väestön korrekti suhtautuminen erilaisuuteen sai siis vielä hetken odottaa.

Jokainen Uuno-elokuva onkin kuin kekkoslandian utopia, turvallinen lintukoto, jossa valkoinen mies elää pummilla ja jossa vain köyhä ja tyhmä voi olla todella onnellinen ja jossa kotirajojen ulkopuoliset ongelmat hoitaa jokin näkymätön voima. Kenellekään ei ole tarvettaa muuttaa vallitsevaa yhteiskuntaa, sillä kaikki sovittavat tekonsa sen puitteisiin välillä satiirisoiden tekojaan. Täysi-ikäinen ihminen, joka oli asunut Suomessa koko ikänsä ja menehtyi vuonna 1990, ei koskaan ehtinyt esimerkiksi nähdä internetin läpimurtoa, eikä Neuvostoliiton hajoamista, tai kokea älypuhelimien maailmaan tuomaa mullistusta, saati dvd-levyjen nousukautta. Hän ehti kuitenkin kokea Kekkosen, lukea Lucky Lukeja ja halutessaan nähdä kolmetoista Uuno Turhapuro -elokuvaa, kuunnella Vesa-Matti Loirin joululauluja ja leikkiä jojolla.

Jos Kekkoselta kysyttäisiin, ei minkään olisi tarvinnut muuttua. Epäilemättä miehen haudasta kaikuukin yhä huuto: te saatanan tunarit!

Kautta historian Kekkonen on herättänyt suuria tunteita. Orasen tavoin tämäkin artikkeli on siksi parasta päättää henkilökohtaiseen toteamukseen, joka menee näin: Vasta alettuani kirjoittaa ensimmäistä Kekkostani saatoin ymmärtää, ettei mies koskaan todella kuollutkaan. Hän vain muuntui myytiksi kaiken taakse, näkyen Uunoissa ja Bondeissa, naamioituneena kuin El Santo. Hyvillä mielin voin siksi todeta: hitot jäähyväisistä. Tämä tarina on vasta alussa.

Sivu:

1 2 3 4 5 6